Tokoinnostus

Kyllä on ollut koiratäyteinen viikonloppu. Kivaa on ollut, mutta nyt on aika väsy. Minä ja Peppi ainakin, Iita ei oikein vaikuta väsyneeltä. ;)

Lauantaina oli Peppin kasvattajan järjestämä tokopäivä Salossa. Kouluttajana toimi Anette Lindell ja meidät oli jaettu kahteen ryhmään, aloitteleviin ja kilpaileviin. Minä ja Peppi oltiin aloittelevien ryhmässä, sillä Peppi ei osaa enää mitään eikä varsinkaan kilpaile.

Ensin "kilpailimme" kuka koirista istuu käskystä nopeiten ja sitten kuka menee maahan nopeiten. Peppi tuli molemmissa toiseksi, vaikka se menee maahan kyllä äärimmäisen hitaasti. Tuota nopeutta pitäisi vahvistaa palkkaamalla heti eikä hetken päästä. Seuraavaksi Anette katsoi vuorotellen jokaisen perusasennot ja seuraamiset. Kerroin, etten ole tyytyväinen siihen, että Peppi erkaantuu minusta, varsinkin, jos se pitää katsekontaktia. Nyt Peppi kuitenkin seurasi suht hyvin. Anette kuitenkin antoi vinkiksi, että Peppi ennakoi palkkaa edestä, eli minun kannattaa palkata sivulle, kun Peppi on vielä kontaktissa (näin olen tietysti tehnytkin) ja jää odottamaan lisää. Yleensä olen sen samalla vapauttanut, jolloin palkinto tulee siitä kontaktin herpaantumisesta. Vapautuksen tulee tapahtua toisella namilla niin, että vedän Peppin minusta ulospäin, mutta namia tästä ei kuitenkaan anneta. Tuo on ihan totta, että kaikki temput olen Peppille opettanut edessäni, joten koska kaikki kiva tapahtuu edessä, niin ehkä se siihen pyrkii. Ainakin tuo nyt heti tuntui jo auttavan.

Kuvat: Hanna Neuvonen

Kokeilimme vielä hyppyä. Minun pitää sitä(kin) vaan harjoitella. Erikseen lähetystä ja erikseen seisomista. Sitten pyysin Anetelta vinkkejä, kun en osaa leikkiä Peppin kanssa. Tai siis kun Peppi ei ole oikein koskaan millään tavalla leikkinyt enkä mä osaa sitä siihen kannustaa. Lelunkin se ottaa suuhun ainoastaan silloin, kun koirat on olleet yksin kotona ja me tullaan kotiin. Mutta silloinkin se pudottaa lelun heti, jos jompikumpi meistä esim. sanoo jotain. Pallon perässä Peppi juoksee pihalla, mutta heti kun pallo pysähtyy, Peppin kiinnostus lopahtaa. Anette antoi narupallon ja heitin sitä Peppille, juoksin itse perään ja nappasin pallon. Pari kertaa kun tätä toistettiin, niin Peppihän otti sen pallon jo hetkeksi suuhunsa. Sitten Anette kehotti tekemään niin, että härkin Peppiä sen pallon kanssa ja heti kun se otti siitä kiinni rupesin leikkimään vetoleikkiä ja annoin Peppin voittaa ennenkuin se ehti lopettaa kiinnostuksensa. Kyllä mä tossakin sain ihan töitä tehdä, mutta silti ihan uskomatonta. Ja nyt mä tiedän, miten mä pystyn asiaa viemään eteenpäin. Anette sanoi myös, että mä olen hirveän varovainen, eli reilusti vaan eikä saa reagoida, vaikka Peppin hampaat välillä osuis vahingossa käteenkin.

Kaikenkaikkiaan ei me ollakaan niin toivoton tapaus kuin mä olen luullut. :D Aneten mukaan meidän seuraamisessakaan ei ollut mitään vikaa. Kaikkea pitää vaan treenata, nythän me ei olla treenattua tokoa oikeesti tosi pitkään aikaan eikä silloin aiemminkaan mitenkään aktiivisesti. Eli ei kai se ihme ole, jos ei osaa. Mutta nyt tiedän miten treenaan, myös sitä leikkimistä. Niin, ja Anette kysyi, olenko kokeillut tokoagia. En? Hän sanoi, että siinä tehdään jotain vaikka ihan pieniä tokojuttuja ja sitten ikäänkuin palkataan koira lähettämällä se vaikkapa putkeen tai puomille. Näin saadaan koiran virettä korkeammalle. Se meinaan oli yksi asia, johon hän ei ollut meissä tyytyväinen. Tämä on se Iita-ilmiö taas. Eli pelkään liikaa ylikiehumista. Mutta Anette sanoi, että ne kierrokset pystyy juuri tällä tavoin kanavoimaan oikeisiin asioihin...


Peppi katsoo mallia, kun Peto treenaa hyppyä.

Sai tästä taas pienen tokokipinän, jota en olisi kyllä halunnut saada, koska aika ei vaan riitä kaikkeen. Toisaalta ois kiva ottaa tavoitteeksi esim. Collieyhdistyksen tokokoe ensi kevät-kesällä, jotta tulisi oikeasti treenattuakin. Kyllä me siihen pystytään!