Ryhmässämme on kaksi uutta koiraa. Peppihän ei tunnetusti siedä vieraita koiria, mutta vanhoihin treeniryhmäläisiin se on pikku hiljaa tottunut ja ne se ihan hyväksyy. Nämä uudet koirat aloittivat pari viikkoa sitten ja tänään australianpaimenkoira meni niistä ensimmäisenä. Odottelimme kentän reunalla, Peppi aina välillä haukahti ja välillä kun koira meni vähän lähempää (silti tosi kaukana) yritti syöksähtää perään. Jos tällaisissa tilanteissa pyydän Peppiltä kontaktia tai käsken sen tehdä jotain, se ihan keskittyy ja tekee, mutta pelkästään "omatoimisesti olla" se ei osaa. Tuttujen koirien agiliidosta Peppi ei välitä. No, sitten tuli meidän vuoromme ja kun se oli ohi, laitoin Peppille kuppiin vettä ja join itsekin. Sillä aikaa toinen uusi koira, pitkäkarvainen collie oli jo aloittanut. En ollut ihan kartalla ja yhtäkkiä vaan huomaan, että Peppi lähtee hihna perässään ajamaan collieta takaa. Kielsin, kutsuin luokse ja lopulta huusin muuten vaan kun mikään ei tehonnut. Ja juoksin tietysti perään. Mutta sillä välin collie oli jo ehtinyt kiivetä puomille (rataa kun teki, ei siis paennut sinne) ja mitä tekee Peppi... Peppi hyppi takajaloillaan puomin vieressä ja yritti tarrata collien karvoista kiinni. :o Uskomatonta. Lopulta Peppi lähti mua pakoon häntä koipien välissä. Sain sen heti kiinni ja kantaa retuutin takaisin katsomoon. Koko episodiin meni varmaan vaan 10 sekuntia, mutta että mua nolotti. Ja olin niin vihainen! Pyysin tietysti anteeksi collien omistajalta ja hän ei tuntunut olevan millänsäkään (minä kyllä olisin ollut). Hän sanoi, ettei hänen koiransa ole mikään herkkis, joten ei ongelmaa. Onneksi ei, olisi vielä voinut saada jonkun trauman puomista.
Olin vielä kotimatkalla ihan kierroksilla. Peppi sen sijaan rauhoittui heti, kun oli saanut purkaa patoutumiaan. Mä en kyllä yhtään siedä tuollaista käytöstä. Kyllä koiran täytyy pystyä olemaan välittämättä toisista koirista. Tämä oli nyt piste i:n päälle, asialle on tehtävä jotain. Peppihän ei ikinä ole vahingoittanut toista koiraa, vaan jos hyökkää, niin hyökkää kaulallaan. Mutta tämä karvojen näykkimisyritys oli kyllä aika huolestuttavaa. Tuntuu, että Peppin sietokyky vaan alenee koko ajan. Enkä usko, että tuo käytös johtuisi pelkästään huonosta hermorakenteesta, vaan täytyy itsekin katsoa peiliin.
No niin, mutta niistä agitreeneistä. Tehtiin vaihteeksi 1-luokan rataa, yleensä kun tehdään vaikeampia.
Eka kierroksella Peppi meni keppeihin väärästä välistä sisään, kun en antanut tarpeeksi tilaa sen itse suorittaa. Muuten meni ilman virheitä. Katjankin mielestä meni tosi sujuvasti. Toisella kierroksella tuli nollarata ja Katja sanoi, että on kouluttajana hienoa nähdä, miten me ollaan kehitytty. :) Olemme kuulemma paljon taitavampia kuin 1-luokan koirakko. Tuli niin hyvä mieli. Ja hyvältähän tuo meno itsestäkin tuntui. Harjoittelimme vielä esteiden 17 ja 18 väliin edestäleikkausta. Se ei heti sujunut ja lopulta Peppi väsähti sen verran, että rupesi pudottelemaan rimoja. Teimme vielä kepit ja loppusuoran ja lopetimme siihen. Olin tosi tyytyväinen! Kunnes siis tapahtui tuo alussa kertomani episodi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti