Hiekkakenttäharjoitukset

Huoh. Pakkasin koirat ja häkin autoon ja menimme keskustan koulun takana olevalle hiekkakentälle harjoittelmaan. Otinpa vielä oikein kamerankin, että voin sitten videoida meidän ohjelmat. Niinpä. Siinä kävi juuri niin kuin pahimmissa peloissani kuvittelin. Kamerankin kaivoin esiin vain ottaakseni yhden valokuvan varustearsenaalistamme.

Mittasin ja merkkasin ensin kehän: 20 m x 15 m. Se olikin melkoisen iso ala, ainakin paljon isompi kuin se 7 m x 5 m, jossa me kotipihalla harjoitellaan. Yllätys. ;) Kuivaharjoittelin ensin kuviot.

Aloitin Iitan kanssa. Olen aina sanonut, että se ei osaa edessä-positiota muualla kuin kotona. No se tuli taas todistetuksi. Iitalla ei ollut mitään hajua, mitä sen olisi pitänyt tehdä. Ei auttanut käsiapu eikä mikään. Lopulta siinä kävi niin, että se tarjosi maahanmenoa. Siinä vaiheessa mulla rupesi menemään hermo (joo tiedän ei saisi), joten päätin laittaa Iitan tauolle.

Peppi taas oli oma epäluuloinen itsensä. Koko ympäristö oli epäilyttävä, vaikka minä en havainnut minkäänlaista häiriötä. Joka välissä piti haukahtaa ja koira sinkoili mihin sattui. Sinkoilun seurauksen Peppi jäi välillä jalkoihini ja siitä se tietysti hermostui enemmän.

Oli aika epätoivoinen olo. Olenhan minä noiden molempien kanssa käynyt vaikka missä paikoissa ohjatuissa treeneissä, miksi tämä yksinään treenaaminen on koirien mielestä niin outoa. No, onhan se tietysti eri tilanne, kun ei ole niitä toisia koiria häiriönä. Rohkenen kuitenkin epäillä, ettei tilanne kisapaikalla ole yhtään tuota tämänpäiväistä parempi.

Otin molemmat koirat vielä uudelleen treenimään. Sain edessä-position onnistumaan pari kertaa ja palkkasin Iitan heti jo pelkästä asennosta ja sitten muutamasta askeleesta. Se ei kyllä tule toimimaan kisoissa, ei millään. Muuten sain tehtyä jopa koko ohjelman pari kertaa. Musiikkia minulla ei tosin ollut mukana.

Peppin ohjelman sain tehtyä kolmessa pätkässä. En halunnut paineistaa sitä enempää, kun jo pelkkä ympäristö oli niin vaativa. Hetkittäin meni kyllä hyvin, se on itse asiassa aika outoa, miten Peppin mieliala vaihtelee ihan parin sekunnin välein. Ensin se saattaa olla tosi paineistunut ja seuraavassa hetkessä se tekeekin jo ihan innokkaana kunnes se taas rupeaa häröilemään. Olisi kiva tietää, mikä saa sen olon vaihtelemaan noin äkkiä edestakaisin. Tuntuu, ettei ainakaan minun tekemisilläni (kehut vs. vaativa käskytys) ole siihen vaikutusta. Äärimmäisen vaikeaa ymmärtää tuon koiran päänsisäisiä tapahtumia.

Illalla oli pakko kokeilla lyhyesti vielä pihalla musiikin kanssa. Iita meni edessä-positiotkin tosi hyvin. Tietysti! Peppi teki vaihtelevalla nopeudella. Kuten jo eilen totesin, ei meidän ohjelma kyllä musiikin tahdissa mene.

Tänään tuli lauantain kisojen kisakirjekin, joten kai ne kisat sitten ovat oikeasti edessä. Onpa luottavainen olo... No, huomenna mennään toiselle kentälle, toivottavasti sujuu paremmin.