Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty...

...eli kun olen joka päivä suunnitellut treenaavani, olen ikäänkuin joka toinen päivä treenannut. Vai..?

Huomenna on pakko mennä treenaamaan täysin vieraalle kentälle. Pakko! Tosin voi olla, että saan siitä vain epätoivoa, mutta tieto lisää tuskaa, ei voi mitään. Tänään sentään treenattiin koko ohjelmat musiikin kera kotipihalla. Olisi pitänyt videoida, mutta en muistanut. Sekin siis täytyy tehdä vielä ennen lauantain kisoja. Perjantai täytyy pitää vapaapäivänä, joten eipä tässä päiviä enää ole kuin kaksi.

Iita teki muuten tosi hyvin, mutta nyt edessä-positio taas vähän tökkii. Lisäksi Iita on siinä liian edessä, mutta siinä positiossa on tosi hankala olla oikeassa paikassa. Koira siis on poikittain ohjaajan edessä ja koiran lavan pitäisi olla ohjaajan jalan kohdalla. Sehän tarkoittaa sitä, että myös koiran etujalka on ohjaajan jalan kohdalla. Jotta siinä asetelmassa onnistuisi liikkuminen, pitäisi ohjaajan ja koiran etäisyyden toisistaan olla suurempi kuin säännöt sallivat. En oikein ymmärrä. Me tehdään se nyt vaan niin, että Iitan etujalka (ja se lapa) on mun jalkojen ulkopuolella ja sillä hyvä. On mulla suurempiakin ongelmia, kuten se, miten Iitan saa siihen positioon ja pysymään siinä, oli se positio sitten väärä tai oikea. Onneksi seuraaminen ja väli-positio onnistuvat hyvin ja kaikki tarvittavat suunnat. Minun täytyy vaan muistaa siirtymät. Vähän oli tilankäyttökin vielä hakusessa, mutta nyt tein sen suhteen lopulliset päätökset. Kun vaan Iita keskittyisi ja pitäisi kontaktin, niin ohjelma onnistuisi mun kriteerien mukaan täysin riittävästi. Tuo polkka on musiikkina toisaalta tosi helppo mutta toisaalta vaativa. Helppoa siinä on selkeä rytmi, mutta tahti on sen verran kova, että siinä hengästyy!

Peppi yllätti tänään positiivisesti. Saatiin kaksi kertaa tehtyä koko ohjelma läpi. Ensimmäisen kerran jälkeen mietin, uskallanko enää toista kertaa tehdä, mutta tehtiin kuitenkin ja olin tosi ylpeä Peppistä, kun se keskittyi niin hienosti. Ohjelman keskivaihe on vähän sekasoppaa tai sanoisinko puuroa. Siinä saatetaan jäädä musiikista jälkeen ja sitten tehdään vaan jotain, jotta päästään taas musiikkiin kiinni. Mutta mä olen niin tyytyväinen, jos meidän ohjelma onnistuu niin, että mä käskytän oikein ja Peppi tekee kaiken. Viis siitä, vaikka välillä rytmi ois hukassa. Eikä me aina olla oikeassa suunnassakaan... Hieno koreografia siis. ;)