Hiekkakenttäharjoitukset Vol. 2

Tänään päivällä lähdin lähikoulun kentälle kävellen koira kerrallaan. Vaikka kenttä on lähellä, en siellä ole koirien kanssa ikinä käynyt (ei kai koiria saisi mihinkään "ihmiskentille" viedäkään...), joten paikka oli siis silti vieras. Kentällä oli pari oksan pätkää ja kun mittasin niiden keskinäisen etäisyyden ja niiden etäisyyden jalkapallomaaliin ja pyörätelineeseen, oli siinä yllätyksekseni juuri oikean kokoinen kehä. Se oli hyvä merkki. ;)

Iita oli ollut into piukeana koko kävelymatkan ja se teki tosi innokkaasti niinkuin tietysti aina. Ensimmäinen edessä-position yritys meni kuitenkin pieleen. Päätin kuitenkin onnistua ja jotenkin se sitten onnistuikin. Välillä Iita harhautuu taakse vinoon ja välillä eteen vinoon, mutta kunhan ei kisoissakaan heittäytyisi maahan tai rupeaisi hyppimään minua vasten, niin olen tyytyväinen. (Korkeat tavoitteet meillä...) Kävi minulla sekin mielessä, että mitä jos ottaisin ohjelmaamme vain ne kaksi varmaa positiota. Ehkä se olisi pisteiden kannalta parempi, kun ei epäonnistuminen ikinä plussaa ainakaan ole, mutta haluan kuitenkin yrittää, jos tuo kolmas kuitenkin onnistuisi. Edessä-position harjoittelun lisäksi tein koko muun ohjelman kaksi kertaa ja siinä se. Suuren suuret kehut ja palkkaus kehän ulkopuolella. Ainakin tuo palkkakippo tuntuu meillä nykyään toimivan, joten jotain edistystä viime kisaan verrattuna on tapahtunut. ;) Iita oli vielä kotiin kävellessämmekin ihan onnellisen näköinen. Se kääntyi pienin väliajoin aina katsomaan minua, mitä se ei yleensä todellakaan tee. Hyvä treeni siis ja oikeaan aikaan lopetettu.

Peppi oli ihmeen rauhallinen vieraassa ympäristössä. Ehkä se kuitenkin vaikutti, kun oltiin kävelty kentälle ja oltiin lähellä kotia. Periaatteessa kaikki onnistui sinnepäin mutta mikään ei oikein kunnolla. Sellainen se meidän koko ohjelma sitten on: suherrus. :) Peppille halusin myös vain hyvän mielen ja sen tuomaa varmuutta, joten tein ohjelman pari kertaa kahdessa-kolmessa osassa. Välillä valtavat kehut ja palkkaus namikipolla. Peppi oli kovin tohkeissaan aina kipolla, joten hyvä treeni oli tämäkin.

Siinä meidän tanssitreenit sitten ennen lauantain kisoja. Huomenna vaan sulatellaan kaikkea opittua. ;) Minun tosin täytyy sovittaa vaatteita (polkkahame puuttuu vielä!) ja kuivaharjoitella musiikin kera, mutta koirat siis saavat olla ilman tanssahteluja.

Menin kuitenkin vielä Peppin kanssa agitreeneihin, kun ne jatkuivat kesätauon jälkeen. Meitä olikin vain kaksi maksikoiraa paikalla, joten oli mukava treenata vuorotellen. Tällä kertaa Peppi teki kaikki alastulokontaktit tosi hyvin. Ei tainnut tulla yhtään varaslähtöä, vaikka radoilla oli kaikki kontaktiesteet useamman kerran. Oli lämmin ilma ja teimme vain pari lyhyttä rataa. Taas opin sen, että täytyy kiinnittää huomiota "ansaesteisiin". Eli jos koiran menosuunnassa on este, jonne ei pidä mennä, pitää ohjata se yliselkeästi oikealle esteelle.

Agility on kivaa! :)