Häntäpotilas

Peppin häntä jäi oven väliin. Saranapuolelle. :( Verta tuli järkyttävästi ja mä meinasin pyörtyä. Peppi oli kyllä tosi reipas koko ajan. Onneksi päästiin nopeasti päivystykseen tikattavaksi. Hännässä on 5 cm:n haava, joka toivottavasti paranee hyvin.

Oltiin siis lähdössä koiratanssitreeneihin. Mähän eilen mietin, että otanko Peppin mukaan, kun se oli vielä niin väsy agilitystä. Ois pitänyt vaan jättää kotiin. Ja nyt se vasta väsy onkin, kun se rauhoitettiin. ;) No, otin siis kuitenkin molemmat koirat ja mentiin yhdessä tuulikaappiin niin kuin yleensäkin. Kello oli jotain 10.20. Laitan aina tuulikaapin oven heti perässäni kiinni (jolloin koirat vielä seisovat), mutta nyt huomasin, että olin jättänyt hanskat eteisen puolelle. Hain ne, ja kun tulin takaisin tuulikaappiin, Peppi oli jo istahtanut odottamaan. Vedin oven perässäni kiinni, jolloin Peppi ponkaisi ylös ja syöksyi näykkimään nilkkojani. Ärähdin sille, kun se noin ylireagoi. Luulin astuneeni sen tassulle.

Lähdettiin siitä sitten ulos autolle. Laitoin Iitan ensin autoon, mutta Peppi jäi kauemmas. Kutsuin sen, mutta se ei halunnut hypätä autoon. Kuitenkin se sitten hyppäsi ja sitten vasta huomasin, että koko koirahan tärisee. Huomasin myös, että Peppin oikea takatassu oli ihan veressä. Ihmettelin, että miten nyt noin pahasti sen tassulle astuin, vaikka minulla toki kengät jalassa olikin. Sitten huomasin, että vertahan on joka puolella: takapäässä selän päällä, muissakin tassuissa, kaulalla, jopa päässä. Samalla huomasin, että maassa oli oikein verilammikko. Ja verivana kulki ulko-ovelta auton takakontille. Kurotuin tutkimaan Peppin takatassua, kun tajusin, että veri tuleekin hännästä. Ei muuta kuin Peppi takaisin sisälle ja Iita jäi vielä autoon.

Kun pääsin sisälle, huomasin että tuulikaapin seinät, ovet ja kaikki olivat veriroiskeita täynnä. Peppi oli lähtiessämme tietenkin heiluttanut häntäänsä sen verran. Hain paperia ja rupesin tutkimaan häntää. Veri vaan vuosi ja vuosi. Siinä lattialla istuessani huomasin, että välioven saranoiden alapuolella oli iso karvatuppo. Silloin vasta tajusin, että häntä olikin jäänyt oven väliin! Lopulta verenvuoto tyrehtyi sen verran, että näin haavan. Se oli tosiaan noin 5 cm pitkä ja näytti aika pahalta. Vähän niinkuin häntä olisi ollut halki. Siinä vaiheessa mulle rupesi tulemaan paha olo. Oli pakko pitää vähän taukoa, etten olisi pyörtynyt. Joo, tällainen mä olen... Kello taisi olla 10.50, kun soitin Joannalle, että myöhästyn reippaasti, mullahan tietty oli treenihallin alaoven avain. No, sitten soitin päivystävälle eläinlääkärille ja sain ajan klo 12.30. Ei muuta kuin taas hiukan hännän verenvuodon tyrehdytystä, sitten Peppi autoon ja Turkua kohti. Kello oli 11.05. Iitahan oli jo valmiiksi autossa, joten ajattelin, että tulkoon mukaan, kun hallille kuitenkin olin menossa. Ehkä sitten tekisin sen kanssa siellä jotain. Joanna soitti matkalla, että he olivat päässeet jostain toisesta ovesta sisään. Hyvä niin.

Hallille saavuin klo 11.30 ja koska Peppi näytti ihan hyvinvoivalta ja verenvuotokin oli loppunut, uskalsin jättää sen hetkeksi autoon ja menin Iitan kanssa sisälle. En oikein pystynyt keskittymään, mutta tehtiin kuitenkin muutamia juttuja, jotta Iitalle ei tullut turhaa reissua.

Klo 12 lähdimme eläinlääkärille. En ole ikinä ennen käynytkään päivystyksessä, ei onneksi ole ollut tarvetta. Kun saavuimme, olimme ainoat odotushuoneessa, mutta myöhemmin Peppiä odotellessani porukkaa tuli enemmän ja kaikenlaisia, surullisiakin, tapauksia odotti vuoroaan. :( Eläinlääkäri tuli vilkaisemaan häntää, minkä jälkeen Peppi pääsi tutkimushuoneeseen. Peppi rauhoitettiin, hännänpäästä ajettiin karvat (paljastuikin tosi pieni ja kapoinen häntä sieltä karvojen alta) ja sitten Peppi vietiin tikattavaksi. Kello oli jotain 13.30, kun kuulin hoitajan sanovan toiselle, että herätetäänkö tämä häntäpotilas. Pian sen jälkeen näin, kun Peppi juoksi tikkaushuoneesta käytävän yli toiseen huoneeseen ja hoitaja juoksi perässä. Hyvin oli heti siis herännyt. ;) Lähdin itse myös Peppin perään ja kun kutsuin sitä, tuli se heti häntä heiluen luokseni. Oli kuulemma käynyt keittiössä. ;) Tosi tokkurainen Peppi oli ja lattiallehan se lösähti siksi aikaa, kun sain hoito-ohjeet ja maksoin laskun (250 €). Autolle Peppi jaksoi kävellä, vaikkakin hieman horjuen. Autoon nostaminen aiheuttikin vähän pohdintaa. Normaalisti jaksan kyllä nostaa Peppin, mutta nyt se oli veltto ja yleensäkin autoon nostaminen on vähän vaikeampaa kuin suoraan ylös, ja minullahan on lisäksi vielä tuo kipeä selkä. Hyvin kuitenkin onnistuttiin ja kotimatka saattoi alkaa klo 13.50.

Nyt ollaan siis kotona. Peppi meni heti nukkumaan, mutta nyt klo 15.30 se rupesi jo vähän kävelemäänkin ympäriinsä. Rauhallisesti otetaan siis loppupäivä ja huominenkin. Hännänheilusta pitäisi nyt välttää, että haava paranee hyvin. Mitenköhän se onnistuu? :) Luonnollisesti kaikki kisatkin jäävät reilun kuukauden sisällä väliin, kun doping-varoaika Peppin saamissa lääkkeissä on 28 päivää. Eipä tuo mitään haittaa, toivottavasti häntä vaan paranee hyvin.