Lähdin Iitan kanssa tanssitreeneihin ja päätin noudattaa Tuija Seren ohjeita, eli Iitan pitää rauhoittua ennenkuin jatkan matkaa. Eli pysähtyä pitää aina, kun Iita haukkuu, vonkuu tai vetää hihnassa. Olin varoittanut treenikaveri Sannaakin jo etukäteen, että saatamme tulla "hieman" myöhässä. Ensimmäisen kerran pysäytin auton, kun Iita rupesi vinkuvonkumaan jo noin neljä kilometriä ennen treenipaikkaa. En tiedä mahtoiko se tuosta auton pysäyttämisestä mitään ymmärtää, mutta rauhottui kuitenkin ja matka jatkui. Jouduin vielä viisi kertaa pysäyttämään auton ennenkuin päästiin treenipaikan pihalle. Siellä tulikin hieman pidempi odottelu, kun Iita haukkui ja vonkui. Jouduin odottamaan 10 minuuttia ennenkuin nousin autosta. Iitan sain autosta ulos saman tien, mutta sitten vasta haukkuminen alkoikin ennenkuin sain edes takaluukun kiinni. Mitäpä siinä muuta kuin seisoimme auton vieressä ja haukkui vain kaikui kivirakennusten keskellä. Kun pääsimme liikkeelle, pääsimmekin melkein pysäytyksettä ovelle asti. Ovella sainkin taas odotella tovin. Halliin pitää mennä rappuset alas ja se oli aika paha paikka Iitalle, varsinkin kun Sanna treenasi Novan kanssa alhaalla. Lopulta pääsimme kentälle asti eikä aikaa ollut mennyt kuin puoli tuntia! Olin varautunut siihen, ettemme ehdi kahden tunnin treenien aikana treenaamaan tanssia ollenkaan, mutta aikaahan jäi vielä ruhtinaallisesti.
Iita kuunteli tosi hyvin. En tiedä johtuiko tuosta alkuvoimistelusta vai siitä, että oli vain yksi treenikaveri. Ehkä molemmista. Minulla ei ollut editoitua musiikkia vielä cd:llä, mutta kokeilimme pidemmän version tahdissa mitä liikkeitä kappaleeseen sopisi. Kyllä siihen vaan kaikkea kivaa saa sovitettua. :) Eteenpäin vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti