Tänään meillä oli vain tunnin vuoro hallilla, joten lähdin ajoissa kotoa, jotta ehdin harjoitella myös koiratanssia. Autossa Iita vähän inisi, mutta en pysäyttänyt autoa ennenkuin yltyi vinkumiseksi. Yritin lähteä liikkeelle, mutta samantien Iita äänteli taas, joten pysäytin taas. Matkan jatkuessa Iitan vinkuminen yltyi jo haukkumiseksi, mutta hallin lähellä tie on niin kapea, ettei minulla ollut mahdollista pysäyttää autoa. Ajoin siis hallin pihalle. Siinä jouduin odottamaan vain pari minuuttia Iitan hiljenemistä. Kun sain Iitan ulos autosta, Joanna saapui Gaian kanssa, ja siitähän Iita innostui. Viimeksi matka autolta hallin ovelle oli helpoin, nyt se oli vaikein. Siihen osuuteen meni pisin aika, varmaan 10 minuuttia. Rappuset pääsimme parilla pysäytyksellä alas. Koko operaatioon meni vain 15 minuuttia. Vain puolet viimeviikkoisesta! Treenien lomassa jouduin kyllä viemään Iitan jäähylle pari kertaa, kun katsoimme toisten esityksiä. Kaiken kaikkiaan meni aika hyvin, treenikavereita kun oli tällä kertaa yhteensä kolme.
Tanssitreenit aloitin ilman Iitaa. Yritin tehdä ohjelman musiikkiin muistilapun kanssa. Muutaman kerran jälkeen minun oli pakko ottaa Iita mukaan, kun tiesin, että olen kuitenkin arvioinut liikkeiden kestot väärin. Siinä sitten mentiin namit toisessa kädessä ja muistilappu toisessa. Alku jäi edelleenkin vähän epäselväksi. Siinä on ajoituksen kanssa eniten ongelmia, kun on seuraamista molemmin puolin ja jalkojen välissä, eteenpäin ja peruuttaen sekä paikallaan pyörien. Vaihtoja liikkeestä toiseen tulee siis usein. Enkä oikein tiedä, tykkäänkö edes siitä, että siinä on puoli minuuttia vaan noita erilaisia kävelyjä eri suuntiin. Täytyy miettiä. Jos päätän pitää liikkeet tuollaisina, niin sitten täytyy ainakin miettiä sopivat suunnat ja kuviot niille. Loppu 55 sekunnista eteenpäin on minusta hyvä ja toimiva. Liikkeet ovat vaihtelevia, kehää tulee käytettyä laajasti, tempo vaihtelee ja loppuasentokin on minusta onnistunut. Harjoittelua sekin tietysti vaatii, ja paljon.
Päivällä kun kävin kävelemässä molempien koirien kanssa, oli katastrofi lähellä. Kävelimme autotien reunaa talojen välissä, kun ohi ajoi kaksi autoa. Ensimmäinen niistä veti perässään traileria, jossa oli vene. Traileri oli melkein mennyt jo meidän ohi, kun Peppi jostain syystä yhtäkkiä pelästyi sitä. Peppi hyppäsi suoraan jalkoihini, minä en edes kompuroinut vaan kaaduin suoraan polvilleni, mistä Peppi otti pultit ja päättikin hyökätä trailerin kimppuun. Iita tietenkin reagoi kaikkeen tähän väistämällä keskelle tietä. Onneksi minulla pysyi hihnat suht lyhyinä kädessä ja onneksi perässä tuleva auto pysähtyi ja odotti, että saan tilanteen haltuun. Tuli kyllä ihan puun takaa tuo Peppin pelästyminen. Eikä se kyllä sentään autojen päälle ennen ole yrittänyt hyökätä. Huh, onneksi selvittiin säikähdyksellä ja pienellä ruhjeella polvessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti