Lähdin eilen Iitan kanssa ajoissa treeneihin, että ehditään toisessakin treenipaikassa harjoitella malttia. Iita rupesi ääntelehtimään heti kun käännyin moottoritieltä pois ja hiljensin vauhtia. Pysähtymään pääsin vasta hiekkatiellä. Pysäyttäessäni auton Iita jo haukkui. Kovaa. Hiljeni suht pian, mutta haukku alkoi aina kun yritin lähteä liikkeelle. Jos joku meidän toimintaa seurasi, niin luuli varmaan, että autossa on kengurubensaa. Lopulta ajoin hallin pihalle. Haukkuminen jatkui entistä kovempana. Mietin jo, että kauankohan pystyn sitä kuuntelemaan ennenkuin korvat menevät lukkoon. Viiden minuutin jälkeen Iita hiljeni, nousin autosta ja otin Iitan ulos. Sitten se haukku taas alkoi. Pian Iita kuitenkin tajusi, että sen pitää tulla mun lähelle, ottaa katsekontakti ja olla hiljaa, jotta mennään eteenpäin. Eteneminen sujui näin: otin yhden askeleen eteenpäin, Iita ryntäsi täysillä haukkuen hihnan päähän, pysähdyin, Iita juoksi täysillä mun luo ja katsoi, minä otin askeleen eteenpäin, Iita ryntäsi täysillä haukkuen hihnan päähän, pysähdyin, Iita juoksi täysillä mun luo, jne jne... Taisin lopulta saada otettua jo kolmekin askelta ja päästiin hallin ovelle ennenkuin edelliset olivat edes tulleet ulos. Jipii. Kun pääsimme sisälle asti, ei ollut mitään ongelmaa. Iita keskittyi täysillä tekemiseen ja treenikaverin vinkulelukin aiheutti vain katseen kääntymisen. :)
Tokossa harjoittelimme ensin sivulletuloa. Iita teki tosi innokkaasti ja hyvin. Sitten harjoittelimme seuraamista. Otin vain parin askeleen pätkiä, koska Iita lähti heti edistämään. Pari askelta se kuitenkin pysyi hyvin oikeassa paikassa. Välillä harjoittelimme tasapainon vuoksi myös oikealla puolella seuraamista. Se sujui yhtä hyvin (tai huonosti) kuin vasemmalla puolella seuraaminen. Seuraamisen jälkeen harjoittelimme liikkeestä seisomista. Iitalla seisominen ei ole vielä mitenkään vahva liike, joten olin itse paikallani, käskin Iitaa seisomaan ja palkkasin sen heittämällä namin kauemmas. Kun se oli namin hakenut, taas uusi käsky. Vain pari kertaa Iita istahti seiso-käskyllä, muuten se tuntui ymmärtävän käskyn yllättävänkin hyvin. Eihän Iita vielä sitä tajunnut, että se voisi seisahtaa heti käskyn kuulleessaan, vaan se kipitti aina eteeni seisomaan. ;) Lopuksi oli vielä paikallaan makuuta, kun agilityryhmäläiset jo tulivat kokoamaan rataa. Hyvin sujui eli ei yllätyksiä. :)
Toinen malttiharjoitus oli tunnin päästä koiratanssitunnin alkaessa. Nyt Iita sai juonen päästä paremmin kiinni eikä tainnut ihan niin paljon haukkua kuin ensimmäisellä kerralla. Kun menimme viimeisenä sisään, Johanna kommentoi, että ei Iita tuossa kyllä yhtään rauhoittunut, kun se on patonut itseensä niin pajon energiaa. Niinpä, mutta jospa se edes oppisi käyttäytymään eli olemaan hiljaa ja vetämättä. Rauhoittumisesta ja Iitasta ei oikeastaan voi samassa yhteydessä edes puhua, ja Iitan kohdalla kun puhun rauhoittumisesta, tarkoitan oikeastaan juuri hyvää käytöstä. En vilpittömästi usko, että Iitan luonteinen koira ikinä pystyisi todella kunnolla rauhoittumaan, kun en tähänkään mennessä ole nähnyt sen sitä ikinä missään tilanteessa tekevän.
Koiratanssitunnilla oli kivaa. Alkuverryttelyksi tein pääasiassa esineen kiertoja. Esineenä oli tällä kertaa pystyssä oleva agilitypussi eli aika iso esine. Ja se olikin tosi hyvä juttu! Nyt Iitalle oli heti selvää, että se kierretään. Niin, kun ei sitä oikein tassulla voi kumoonkaan lämiä. ;) Iita irtosi jopa kolmen metrin päästä kiertoon. Tosi hyvä! Täytyy siis keksiä meidän ohjelmaan joku tosi iso rekvisiitta kierrettäväksi. Harjoittelin myös jalkojen välissä peruuttamista, jalkojen läpi menoa ja siitä esineen kiertämistä, kierimistä ja edessä-positiota, eli juttuja, joita Iita jo osaa, mutta jotka tarvitsevat lisäharjoitusta. Uutena liikkeenä harjoittelimme ristikkäisaskeleita. Aloitimme niin, että koira oli ohjaajan edessä. Johanna sanoi, että kepillä voi hieman koskettaa kylkeen ja sillä lailla avittaa koiraa ottamaan askeleen sivulle. Heh, minä sain oikein kunnolla työntää Iitaa sen kepin kanssa. Toisten koirat näyttivät kyllä väistävän keppiä ilman, että se edes kosketti. Mutta kyllä Iita jonkinlaisen käsityksen asiasta sai. Muutaman kerran otti ihan ilman kosketustakin hienon ristiaskeleen. Haasteena kyllä on se, että koira pysyy suorana. Iitan kanssa etenkin täytyy varoa, ettei se keksi kääntyä vinottain, sitä on varmaan ihan mahdoton myöhemmin korjata. Loppuverryttelyksi tein Iitan kanssa kivoja pujotteluja ja sitten vielä hiukan leikittiin. Iita olisi ollut kyllä valmis vielä kolmanteen tuntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti