Kostautui tuo sunnuntainen kisa maanantain treeneissä. Iita ei "osannut" enää seurata. Namia tietysti seurasi, mutta ilman namia kuonon edessä oli aivan sama minkä käskyn annoin. Sivulletulokin meni vain sinnepäin jos sitäkään. Kauheaa kohellusta koko tokoilun yritys. Treenien välissä kävimme pienellä kävelyllä ja sitten odotimme vähän aikaa autossa. Koko ajan vinkunaa tai haukkumista. Koiratanssissa meni vähän paremmin, kun siinä ei mitään tarkkuutta vaativia liikkeitä tehty. Mutta siinäkin pujottelu taitaa olla ainoa liike, minkä Iita osaa ja tekee oikein.
Todella turhauttavaa, kun Iitalla riittää energiaa, mutta sitä ei saa suunnattua pyydettyyn tekemiseen. Tekemiseen kyllä, mutta vaan siihen mitä Iita itse haluaa tehdä. Tuli sellainen olo, että jos haluan johonkin edistyä, jotain pitää nyt oikeasti tehdä. En jaksa enää ihmetellä, josko tilanne joksikin muuttuisi, kun se ei muutu. Tarvitsen apua, jos haluan edes jotain Iitan kanssa harrastaa. Siksipä Iitalle (ja minulle) oli täksi illaksi suunniteltuna erikoisohjelmaa. ;) Siitä huomenna lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti