Agi-Peppi

Joskus voisi miettiä, että kannattaako samalle viikonlopulle ängetä koiratanssikilpailuja, agilitykilpailuja ja vieläpä agilitykilpailujen työntekovelvoitetta. Tai kai mä sitä viime viikonloppunakin mietin, mutta kun en sitten osannut päättää, minkä jättää pois. 

Peppin kanssa oli siis viikko sitten sunnuntaina kaksi agiratastarttia. Radat oli tosi kivoja. Ekalla radalla tein heti kolmannella esteellä virheen, olin asemoinut itseni väärin ja kaiken kukkuraksi olin tietysti vielä myöhässä, joten Peppi meni väärästä putken päästä sisään. Siitä siis heti hylätty. Muuten koko rata meni tosi hienosti, oli ehdottomasti meidän paras kisasuoritus ikinä, tuosta hylystä huolimatta. Meno oli eka kertaa koko radan ajan sujuvaa ja kaiken kruunu oli se, että puomin alastulokontakti toimi Elinan opettamalla tavalla. Luotin Peppiin, en sanonut sille mitään, juoksin ohi ja katsoin pysähdyskohtaa. Ja Peppi pysähtyi! Voi sitä tunnetta!

Kuva: Krista Rosenlöf

Kuva: Krista Rosenlöf

Toinen rata oli täyttä kaahausta. Taas kolmas este koitui kohtaloksemme, mutta kun ekalla radalla meno vaan parani mokan jälkeen, toisella radalla homma riistäytyi täysin käsistä, Mentiin puomille asti, jonka Peppi juoksi läpi vailla aikomustakaan pysähtyä. Sitten päätin viheltää pelin poikki. Sanoin tuomarille, että otan putken ja puomin uusiksi ja mennään sitten suorinta tietä pois. Ja näin tein. Uusintakerralla Peppi pysähtyi, mistä on myös kuvatodiste.

Kuva: Krista Rosenlöf

En tiedä miksi toisen radan kohdalla tuli taas noin palljon takapakkia. Varmasti olimme molemmat väsyneitä. Aamulla kisatyö alkoi klo 9.30, eka kisa klo 14 ja toinen kisa klo 16. Melkein kyllä luulen, että eniten haittasi tuo odottelu kahden startin välillä. Silloin ainakin itselleni iski väsymys. Ehkä ekan radan onnistuminenkin vei parhaimman terän ja keskittymiskyvyn. Joka tapauksessa aion tuosta kisaviikonlopusta Peppin kohdalla muistaa ekan agiradan onnistumisen ja sen tunteen. Se kantaa pitkälle. Vaikka Peppi agikisoissakin on hermostunut, se on kuitenkin itsevarma toisin kuin koiratanssikisoissa. Kyllä Peppi on ilman muuta agikoira. :) 

Kisan jälkeen kävelyllä helmikuisessa talvisäässä. ;)

Keskiviikkona oli taas Elinan valmennusryhmä. Tällä kertaa pääsimme esteelle 20 asti. :) Rata tuntui rataantutustumisessa todella vaikealta, etenkin hyppyhässäkkä 5-12. Mutta sehän menikin heti ekalla kerralla niinkuin pitikin. :o Lopulta este 17 tuotti eniten vaikeuksia. Saimme kotiläksyksi tehdä hypyn tarjoamistreeniä, jota emme ole ikinä tehneetkään.

Torstaina sitten vielä normiagitreenit. Jokainen olisi päässyt radalle kahteen otteeseen, mutta me mentiin vain kerran, siinä oli ihan tarpeeksi. Todettiin, että Peppi ei pysähdy puomin alastulokontaktille, ellen juokse ihan vierestä, joten sitä täytyy treenata. Tai siis kyllä se pysähtyi, mutta liian ylös, jos juoksin kauempaa tai jos itse pysähdyin. Ei treenattavien asioiden lista pääse kyllä missään vaiheessa ainakaan lyhenemään. ;)