Iitan ja Peppin juhannus

Iita voi jo paljon paremmin. :) Piilolinssin laiton jälkeen Iita on pitänyt silmäänsä auki ja on ollut paljon pirteämpi. Toisin sanoen Iita on jälleen oma rasittava itsensä. :D Se on koko ajan tiellä ja tötterönsä kanssa vielä enemmän. Se tunkee kuonoaan tötteröään joka paikkaan ja kun ei mahdu, kolistelee ja tunkee kunnes mahtuu. Se kävelee hihnassa keskellä tietä, poukkoilee miten sattuu ja tekee äkkipysähdyksiä niin että sitä päin kävelee. Se myös paimentaa näykkimällä nilkkoja tökkimällä tötteröllään ikävästi pohkeisiin. Se kantaa leluja syliin, kunnes syli on täynnä leluja, ja jos siltikään ei mitään tapahdu, se rupeaa asettelemaan leluja uudelleen syliin. Iita siis on koko ajan siellä missä mekin ja tekee sen harvinaisen selväksi. :D Mutta se on myös parasta Iitassa ja ihanaa, että Iitalla on niin hyvä olla, että se on... Iita! :)

 

Juhannuksen kunniaksi Iita koristeli ihan itse itsensä. :D 



Peppi vietti juhannuksen agilityn parissa. Osallistuimme siis Tuorlan juhannuskisoihin lauantaina. Yöllä ukkosti, joten Peppi käveli levottomana ympäriinsä ja vähän mietitytti, että pystyykö Peppi edes kisaamaan, jos aamupäivälläkin kuuluu jotain jyrinää. Aamu kuitenkin valkeni aurinkoisena ja kisapaikka vaikutti oikein kivalta, tosin ehkä auringonpaisteellakin oli jotain tekemistä asian kanssa. ;)

Ensin oli hyppyrata. Radan toisena esteenä oli rengas. Se minua askarrutti eniten etukäteen, sillä Peppihän ei osaa muita kuin ATT:n renkaan. Kepit olivat putken jälkeen, mutta koska keppikulma oli hieman vino, uskoin keppien aloituksen kuitenkin onnistuvan. No, pieleen meni aavistukset. Renkaan kanssa ei ollut mitään ongelmaa, mutta kepit Peppi aloitti vasta toisesta keppivälistä. Siitä siis 5 virhepistettä ja sijoitus oli lopulta 8., kun koirakoita oli luokassa yhteensä 31. Aika monella koiralla oli jostain syystä ongelmia noiden keppien kanssa ja oli kuulemma ollut edellisenä päivänäkin. Meidän ongelma taisi kyllä johtua siitä, että kepit oli putken jälkeen. Treeneissäkin se on se hankalin paikka. Eli nyt tehotreeniin myös putken jälkeiset kepit.

 

Kisoja käytiin kahdella kentällä samanaikaisesti ja minulle tulikin vähän kiire toisen radan rataantutustumiseen, kun oltiin aikataulusta edellä ja me vaan oltiin Peppin kanssa kävelyllä. Toinen rata oli siis agirata, jossa ei tosin ollut keinua lainkaan. Päätin tehdä A:ta edeltävän hyppyesteen jälkeen valssin, mikä oli jälkeenpäin ajateltuna väärä päätös. Olin nimittäin varmaankin myöhässä ja Peppin tiellä, ja Peppihän sitten pudotti riman. Sitä ei tosin näy tuossa videolla. Puomin alastulokontakti meni täydellisesti, mutta A:n alastulokontaktilla Peppi ei pysähtynyt (kuin ehkä nanosekunniksi). Tässä sitä taas ollaan. En tiedä kumpi harmittaa enemmän: se että mokasin nollan vai se etten vaatinut pysähdystä. En vaan ollut etukäteen päättänyt, mitä teen, jos Peppi ei pysähdy. Ja mitä minun jatkossa pitäisi tehdä? Mennä A kokonaan uudestaan? Nyttenkin tuomari puhuttelussaan sanoi, että radalle ei jäädä harjoittelemaan, ja kaikki (tai ainakin useimmat) hyllyn saaneet hän passitti heti pois radalta. Joku toimintasuunnitelma mun pitää tehdä, mutta en vaan tiedä mikä.

 



Tällä suorituksella ja 5 virhepisteellä pääsimme kuitenkin palkintopallille sijalle 3. :) Koirakoita oli 31 ja vain 8 koirakkoa sai hyväksytyn tuloksen.

Lopulta kävimme vielä kävelyllä maalaismaisemassa. Aikas kiva paikka tuo Tuorla. :)

Kyllä tästä nyt taas ainakin jonkinlaisen kisainnostuksen sai. Eikä niitä nolliakaan tule ellei kisaa. ;) Oikeasti voisi ruveta taas panostamaan tähän agilityyn enemmän, kun Peppi kuitenkin on siinä mun mielestä tosi hyvä. Tuolla agiradallakin Peppi oli vain 0,12 sekuntia hitaampi kuin luokan voittanut bordercollie, joka näytti ihan hirmuisen nopealta. Tosin sen kokonaisaikaa varmaan hidastikin sen nopeus, kun kaarteet venyivät niin pitkiksi. Mutta joka tapauksessa, Peppi on hyvä agikoira. :)

Kiitos vielä kuvaajalle videoista! :)