torstai 10. toukokuuta 2012

Keskity!

Eilen oli TSAUn epikset. Olikin ihanaa, kun mölliluokka ja avoin luokka kisattiin vierekkäisillä kentillä samaan aikaan. Koko kisat oli ohi kahdessa tunnissa. Osallistuin Peppin kanssa molempiin luokkiin. Ensin oli möllit.

Puomin kontakti meni hyvin. Vähän tuo hyppykaarre 3-5 pelotti, mutta hyvin pysyin Peppin vierellä ja sain ohjattua sen putkelle. Putkesta tullessaan Peppi meinasi karata A:lle, mutta sain onneksi pelastettua tilanteen viime hetkellä. A:n alastulokontaktille Peppi pysähtyi nanosekunniksi, mutta lähti kuitenkin ennen kuin ehdin vapauttaa. Olin siihen varautunut, joten jatkettiin sitten vaan. Putken 11 sai suorittaa kummin päin vaan, minä ohjasin Peppin kauemmaisesta päästä, jolloin hypylle 12 tuli suora linja. Muistin vielä ohjata viimeisen hypynkin ja nollaratahan siitä tuli. Jee! Aika oli ihan hyvä (viidenneksi nopein) ja sijoituimme toiseksi!

Avoimen luokan radassa oli monta hankalaa kohtaa. Eniten minua etukäteen jännitti avoin keppikulma, puomin hankala alastulo ja loppusuoran neljä hyppyä. Miten kävikään? Juuri nämä menivät tosi hyvin, kun taas kuvittelemillani helpoimilla pätkillä oli suuria vaikeuksia.
Putosin kärryiltä heti alussa. Etenin pituuden vieressä liian pitkälle ja löysin itseni hypyn 3 toiselta puolelta. Hyvä minä... Peppi kiersi hypyn, mutta sain sen lopulta sitten heitettyä esteen yli. Siitä tuli siis kielto. Keinua meillä ei muistaakseni ole missään epiksissä ikinä ollut, mutta nyt oli sekin. Se meni liian vauhdikkaasti (eli Peppi ei todellakaan pysähtynyt alastulokontaktille), mutta virhettä siitä ei kuitenkaan tullut. Sitten olikin hyvä pätkä. Putkesta putkeen lähetys ja hyppy ennen keppejä meni vauhdikkaasti. Kepit eivät tuottaneet minkäänlaista vaikeutta. Peppi haki itse tosi hienosti oikean aloituskohdan. Hyvä pätkä jatkui A:lle asti. Sitten ei mennyt niin hyvin... A:n alastulokontakti meni taas mikrosekunnin pysähdyksen kautta läpijuoksuksi. Ohjasin Peppin tosi huonosti hypyille ja hypyn 13 Peppi kiersi. Siitä siis kielto. Olin päättänyt itse mennä puomin oikealta puolelta, mutta en ollut miettinyt, että esteen 14 jälkeen olisi pitänyt tehdä valssi. Yritin mennä sen takaaleikkauksen kanssa eikä siitä mitään tullut, kun olin puomilla tietysti ennen Peppiä. Törmäyshän siinä meinasi tulla, joten eipä Peppi sitten mennytkään puomille. Siitä siis kolmas kielto, eli radasta hylky. Puomin alastulo minua tosiaan jänskätti etukäteen, kun jouduin itse jäämään niin kauas puomista ja Peppistä. Jäin siis esteen 16 viereen. Mutta Peppi teki ihan loistavasti. Se pysähtyi alastulokontaktille ja odotti, kunnes kutsuin sen. Loppusuoralle olin ensin miettinyt takaaleikkausta esteiden 17 ja 18 väliin, mutta päätin kuitenkin mennä koko matkan oikealla puolella. Pelkäsin etten muista pitää omaa linjaani suorana, mutta onneksi muistin. Se meni tosi hienosti.

Tämä oli oikeasti tosi opettavainen rata. Kepeillä ja puomin alastulokontaktilla ei ollut oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin vain luottaa koiraan. Minä luotin ja Peppi oli täysin luottamuksen arvoinen. Pitäisi vain muistaa useamminkin luottaa siihen. Kyllähän Peppi osaa, jos minä en ole säheltämässä. Tärkeänä muistutuksena tuli myös se, että kun keskityn, vaikeatkin kohdat on täysin mahdollista suorittaa onnistuneesti. Kun en keskity, helpotkin kohdat epäonnistuvat. Pitäisi siis vaan jaksaa keskittyä jokaiseen kohtaan ja koko ajan.

Sama muistutus tuli tänään treeneissä, jotka muuten olivat ensimmäistä kertaa ulkona. Katjakin sanoi, että kun keskityn ja vaan päätän tehdä radan, Peppikin huomaa sen eikä hauku. Peppihän aina haukkuu, kun se ei tiedä, minne sen pitää mennä. Pari ensimmäistä kertaa meni kaahaukseksi, mutta sitten onnistui jo hyvin. Teimme lopuksi jokainen radan vielä uudelleen ja silloin päätin onnistua. Ja niinhän se onnistui, tosi hienosti ja sujuvasti.

Jatkossa ehdottomasti tärkeintä on, että minä keskityn. Tärkeää on myös, että minä luotan Peppiin, koska Peppi osaa. A:n ja keinun alastulokontaktit vaativat paljon vahvistusta. Nyt kun rupeaa kokonaisuus olemaan taas vähän hallinnassa, täytyy pikku hiljaa kiinnittää huomiota myös vauhtiin, etten turhaan hidasta Peppin vauhtia. (Aiemminhan Peppillä oli möllikisoissa aina nopein aika, vaikka meillä olisi ollut monia kieltojakin, mutta minä olen joutunut hidastamaan Peppiä, jotta homma pysyisi hallinnassa.) Nyt on pitkästä aikaa selkeä olo, miten tästä edetään. :)

2 kommenttia:

  1. Kuten jo palstalla sanoin niin tosi kiva lukea sun juttuja. Tästäkin sai itselle monta a-haa-elämystä vaikka agilitya ei juuri harrastetakaan, tai ehkä juuri siksi. Kirjoitat fiksuja juttuja :). Ja me ollaan Tompan kanssa Pepistä (tai teistä molemmista) ihan kauheen ylpeitä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Petra. Ja Tomppa. :) Etenkin tuosta että kirjoitan muka fiksuja juttuja. ;)

    VastaaPoista