Päivä aloitettiin lämmittelyllä. Kävelimme piirissä ja vaihtelimme nopeutta niin, että välillä koira käveli ja välillä ravasi. Teimme myös venytyksiä ja hitaita pyörähdyksiä. Tämän jälkeen ryhmä jaettiin kahtia ja harjoitukset aloitettiin seuraamisella ja HTM-positioilla. Attila kertoi, että HTM:ssä on kaksi eri koulukuntaa: FCI ja englantilainen. FCI:n sääntöjen mukaisessa seuraamisessa on katsekontakti, jolloin koira sijaitsee vähän kauempana ohjaajasta. Englantilaisessa seuraamisessa opetetaan kosketuskontakti, jolloin koira siis koko ajan koskettaa ohjaajaa eli on ihan ohjaajan lähellä. Oikean asennon voi opettaa käyttämällä jotain estettä, mutta näkymätön este, kuten jalkakäytävän reuna (jolloin koira putoaa, jos asento muuttuu vinoksi), on parempi, koska silloin koira ei opi yhdistämään asentoa esteeseen.
Attila havainnollisti opetustaan puhallettavalla koiralla. :) |
En tiedä, johtuiko tuosta suorituksen selkeydestä, alusta ja lopusta vai mistä, mutta Iita ei ole ikinä tehnyt mitään positioita noin hyvin. Takana-positioita en kyllä osannut opettaa, mutta ne voin muutenkin jättää viimeiseksi. Attila kehoitti miettimään mitä jalkaa koira seuraa. Esim. koiran ollessa poikittain edessä, kannattaa omat ristiaskeleet ottaa niin, että se jalka on aina edessä, mihin suuntaan ollaan menossa. Attila korosti myös, että liikkeet kannattaa opettaa aina siinä positiossa, jossa tarkkuutta on helpoin tarkkailla. Näinhän minä olen tehnytkin sivuaskelten kanssa, jotka opetin Iitalle ensin poikittain edessä. :) Uutta positiota opettaessa pidä kontaktikäsi koko ajan paikoillaan ja siirrä siihen palkkaa toisella kädellä. Uusia temppuja opettaessa pitää palkita tosi tiheään, 10-15 herkkua peräperään.
Teimme HTM-harjoituksia erityyppisten musiikkien tahdissa. Attila huomautti, että hitaaseen musiikkiin voi käydä nopeat askeleet tai päinvastoin. Askeltyyppejä on paljon erilaisia: sulava, lyhyt, voimakas... Ohjaaja aina määrittää ohjelman tyylin, koira ei voi sitä tehdä. Ohjaajan asennolla on siis suuri merkitys. Lopuksi harjoittelimme vielä erilaisia HTM-siirtymiä, joita oli 6 erilaista perussiirtymää. Muistanko niitä..? En...
Lounastauon jälkeen harjoittelimme freestyle-liikkeitä. Attila kertoi mm. jalkojen noston opettamisesta, jossa hän käyttää venyttelyä ja taivuttamista. Kun koira väistää esim. venytystä, merkataan ja palkataan se kohta. Sitä en kokeillut, mutta harjoittelin kaukaa kiertämistä. Aiemmin se ei ole onnistunut lainkaan, kun Iita on vaan juossut kaikki kartiot kumoon. Nyt aloitinkin tosi pienellä kaarella ja palkka oli kartiokaaren päässä eikä lentänyt kädestäni. Sain tosi nopeasti laajennettua kaaren yli puoliympyräksi.
Tästä aloitettiin. |
Attila puhui myös koreografiasta. Tärkeintä on, että koira on aina yleisön ja tuomareiden puolella. On kiinnitettävä huomiota myös rintamasuuntaan ja katseen suuntaan. Tuomareita kohti kuljetaan keskilinjaa, kun taas tuomareista poispäin reunalinjaa. Olen tiedostamattani noudattanut tätä sääntöä. :) Sivuaskeleet taas tehdään poikittaislinjalla. Suuret liikkeet tehdään takana ja pienet edessä. Mitä pidempi ohjelma, sitä tärkeämpää on tilankäyttö. Kuitenkin, jos haluaa kiinnittää huomiota, tekee näistä perussäännöistä poikkeuksia. Nopeus ja korkeus kiinnittävät aina huomiota ja huomiohan halutaan koiraan. Koiran on oltava aina nopeampi kuin ohjaajan eli koira kulkee ulkokaarteessa. Ohjaajan ei kannata useasti nostella käsiään, mutta jos nostaa, on ne suunnattava sen jälkeen alas koiraan. Tärkeintä joka tapauksessa on kontakti ja ilo. Katsekontaktin puute antaa sellaisen vaikutelman, että yhteyttä koiran ja ohjaajan välillä ei ole.
Oli muuten ihana kuulla, että Attilakin opetti jotain temppua koiralleen kolme kuukautta ennenkuin se oppi tempun. Toiselle koiralleen hän on opettanut samaa temppua vuoden verran eikä se vieläkään ole sitä oppinut. Vaikka huipuilla tuo kaikki näyttää niin helpolta ja vaivattomalta, ei se sitä todellakaan ole. Kuten tässä:
Kiitos mahtavasta koosteesta!!!!!
VastaaPoistaKiva jos sekavasta sepustuksesta oli edes jotain iloa. :)
Poista