sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Vuosi kuvina

Sain jo ajat sitten kesäkuvahaasteen Sannalta ja Veeralta, mutta yllätysyllätys en ole niihin vastannut. Koska eletään vuoden viimeisiä päiviä, sovellan tuota haastetta nyt koko vuoteen, vaikka aika kesäpainotteiset kuvathan tässä on. :) Eli 7 kuvaa vuodesta kuvailtuna parilla sanalla:

Lepoa
Sairastamista :(
Leikkiä
Treeniä :D (Kuva Joanna V.)
Keskittymistä ja sitä myöten onnistumista (Kuva Tiina H.)
Uusia harrastuksia
Matkailua
Pitäisköhän tähän samaan sitten ympätä jotain ensi vuoden tavoitteita..? Ei. Tälle vuodelle asettamani tavoitteetkaan eivät toteutuneet (kun niitä nyt vilkaisin mitä ne mahtoivat olla) eikä se edes haittaa yhtään. Eikös tavoitteiden asettamisen tarkoitus ole se, että niitä kohti sitten aktiivisesti pyritään? Toiveita kyllä on. Se että koirat pysyisivät terveinä (tai ensin tulisivat terveiksi) ja että saisin viettää enemmän aikaa niiden kanssa. Ensimmäinen kohta on enemmän tai vähemmän pois omasta vallastani, mutta toiseen kohtaan aion vaikuttaa ja näillä näkymin toiveeni toteutuu ensi syksystä lähtien. :)

lauantai 28. joulukuuta 2013

Paranemaan päin..?

Iita ei ole tänään (tai siis eilen) enää yskinyt. :) Peppi tuntui tervehtyvän paljon nopeammin ja on vaikuttanut jo useamman päivän ihan terveeltä. Tietysti yleiskunto on heikko ja vuoden ekat agitreenit olen jo perunut. Samaten peruin Iitalta fysioterapia-ajan, joka oli tammikuun alussa. Olin varannut siihen myös vesijuoksun, joka varmasti on Iitalle vielä silloin liian rankka. Tunnin päästä tajusin, että eihän mun tarvii Iitaa siihen vesijuoksuun viedä, että josko pelkästään vaan fysioterapiaan. Eli varasin sitten heti uudelleen sen saman peruuttamani ajan, ilman sitä vesiosuutta. ;)

Eilen olimme pitkällä kolmen kilometrin ja kolmen vartin lenkillä. Lenkki tosiaan oli pitkä Iitalle, joka ei jaksanut enää loppumatkasta. :( Kannoin sitä sitten välillä. Reppana. :( Jouluaatto oli molemmille koirille tosi raskas, kun talo oli täynnä väkeä, vaikka koirien mielestä mieluisaa väkeä olikin. Ja siis vielä kun olivat kipeitä, tai siis etenkin Iita. Seuraavat päivät menivätkin sitten nukkuessa. Mutta onpa ihmisväkikin tässä talossa nukkunut. :D Päivää ja yötä ei juuri muutenkaan erota toisistaan, kun on niin mustaa ja pimeää.

Mutta jotain iloakin tähän synkkyyteen! Sain tänään viestin, että saatiin Peppin kanssa kevääksi Elina Jänesniemen valmennusryhmäpaikka!!! Ehkä meistäkin tulee vielä ihan oikeasti hyviä! :D

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Seuraava potilas

Iitalla on nyt samanmoinen keuhkotulehdus kuin Peppillä. :( Eilen Iita oli ihan oma itsensä, seurasi mua koko päivän, kun siivosin, ja toi palloa, kun istahdin sohvalle. Mutta tullessaan iltalenkiltä sisälle Iita köhi melko lailla ja sitten myöhemmin yhtäkkiä se vaan jäi seisomaan häntä koipien välissä ja huomasin myös sen takapään tärisevän. Iita ei ottanut mitään kontaktia edes kutsuessani sitä. Huolestuin ihan tosissani, koska Iita on sitkeä sissi ja tiedän, ettei se helposti näytä kipuaan. Eli nyt kun se oli surkeana, tiesin sen tosissaan olevan kipeä. Iita hengitti raskaasti ja takapää rupesi tärisemään enemmän. Soitin päivystykseen ja lähdin sitten heti kuskaamaan Iitaa sinne. En edes uskaltanut laittaa Iitaa takatilaan vaan otin sen etupenkille viereeni.


Lääkärille saavuimme klo 23. Odotellessamme Iita oli jo enemmän oma itsensä, otti kontaktia ja kuunteli korvat pystyssä muista huoneista kuuluvia ääniä. Iitalla ei ollut kuumetta eikä keuhkoäänetkään olleet korostuneet. Diagnoosi oli kuitenkin sama kuin Peppillä ja lääkitys myös. En tiedä ylireagoinko, varmaan olisi voinut aamuunkin asti odottaa, mutta parempi näin. En olisi kuitenkaan pystynyt nukkumaan, kun olisi pitänyt koko ajan seurata hengittääkö Iita. Ja oli se tosiaan pelottavaa, kun Iita sillä lailla yhtäkkiä vaan "oli". En muista, että Iita koskaan olisi ollut yhtään sellainen tai sinnepäinkään. Jopa heti nukutuksesta herättyään se on ollut enemmän läsnä. Eli ei siinä oikeastaan vaihtoehtoja ollut. Ja tuo otus on mulle niin tärkeä ja rakas, että mieluummin ottaa varman päälle.

perjantai 20. joulukuuta 2013

Lepo lämmissä, lyhyt lenkit

Kaikenlaista on mahtunut tähän kolmeen viikkoon. Päällimmäisenä se, että Peppi sai kennelyskän, joka nyt on edennyt keuhkotulehdukseksi. :( ATT:llä ja meidän agiryhmässäkin kennelyskätapauksia on ollut tosi paljon, joten kai se oli vain ajan kysymys, että Peppikin sen saa. Tosin viime vuonna oli sama juttu, eikä se silloin tarttunut. Silloin meidän koirilla ei ollut rokotusta, nyt on. Että paljonpa siitä rokotuksesta on hyötyä.

Viime viikon torstaina meillä oli tämän vuoden viimeinen agitreeni. Näin jälkeenpäin ajatellen Peppi oli silloin varmaan jo kipeä, kun ei esim. pujotellut keppejä loppuun asti. Olisi pitänyt siitä huomata, että kaikki ei ole kunnossa, mutta enpä tajunnut. :( Perjantaina aamulla Peppi kröhi pari kertaa, mutta silloin vielä epäilin, että sillä on kurkussa jotain. Perjantai-illalla kröhiminen olikin jo jatkuvampaa ja vaikkei mulla ole mitään kokemusta kennelyskästä, osasin kuitenkin vahvasti epäillä, että siitä on nyt kyse. Yön jälkeen ei ollut enää mitään epäselvyyttä, Peppi kakoi kurkkuaan ja yski limaa koko yön. Mutta aamulla se vaikutti jo paremmalta ja yskiminen oli vain satunnaista. Sunnuntaina Peppi oli taas parempi ja maanantaina ajattelin sen jo tervehtyneen.

Tiistaina Peppi kuitenkin vaikutti taas sairaammalta. Meidän pisin päivälenkki on ollut vain noin kilometrin mittainen, mutta tiistaina Peppi ei oikein jaksanut sitäkään matkaa. Se pysähteli kilometrin matkalla varmaan 20 kertaa, useimmiten yskimään. Keskiviikkona se ei pysähdellyt enää niin paljoa, vain muutaman kerran. Eilen aamulla eli torstaina tilanne olikin sitten paljon ikävämpi. Peppi hengitti tosi raskaasti ja piti kaulaansa pitkänä. Lähdettiin kuitenkin ulos, mutta sain kääntyä heti talon kulmalla takaisin ja viedä Peppin sisälle. Peppi ei myöskään syönyt. Soitin siis päivystykseen ja sain ajan jo klo 8.30. Peppi seisoi koko ajan ja hengitti tosi raskaasti, mutta oli kuitenkin pirteä. Kun kävelimme autosta lääkärille, Peppi käveli jo paljon reippaammin ja oli kiinnostunut ympäristöstään, mistä päättelin, ettei se ainakaan hirmu sairas ole. Lääkärillä Peppistä otettiin verikoe ja röntgenkuvat ja diagnoosi oli keuhkotulehdus. Peppi sai kahta antibioottia sekä kipulääkettä pistoksena ja saman setin tabletteina kotiin. Jo lääkärillä ollessa Peppin olo näytti helpottuneen. :)

 
Hoitava lääkäri oli ulkomaalaistaustainen ja puhui vähän huonosti suomea. Kotiutusohjeissa luki "lepo lämmissä, lyhyt lenkit". No, Peppi on nyt levännyt lämmissä. :) Ja lenkitkin ovat olleet lyhyt. Nyt sitten tarkkaillaan paraneeko Peppi ja jos olo huononee, pitää heti mennä uudelleen lääkäriin. Kontrollikäynti on joka tapauksessa 10 päivän päästä. Toivottavasti Iita nyt sentään pysyisi terveenä. Iita kyllä yski maanantai-tiistai-välisen yön. :/ Jos sille kehittyy jotain samassa aikataulussa kuin Peppille, vietämme jouluaaton päivystyksessä. Toivotaan kuitenkin parasta, että Iita olisi selvinnyt vain yhden yön yskimisellä.
 
Onni onnettomuudessa että Peppin yskä alkoi tuolloin eikä vuorokautta myöhemmin. Olin ilmoittanut molemmat koirat Messarin sunnuntaiseen koiratanssikilpailuun, mutta jouduin sen sitten perumaan. Olisikin ollut kivaa vahingossa raahata sairas koira sinne tungoksen keskelle. :/ Lähdin kuitenkin ilman koiria turistiksi. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun olin pelkästään katsomassa koiratanssikilpailua. Ja oli antoisaa! Jotenkin pystyi paljon paremmin keskittymään toisten esityksiin, kun ei itse ollenkaan kilpaillut. Vaikka onhan sitä katseluaikaa kilpaillessakin paljon, mutta ei silloin vaan kykene katsomaan samalla lailla. Taidanpa mennä toistekin.
 

 
Niin, oltiin me agikisoissakin ennen kennelyskää. Peppi sai luvan! :) Ekana oli hyppyrata, josta saatiin nolla. Tuomarina oli Marjo Heino, jolta meillä oli jo aikaisemmin luva, joten kahdella seuraavalla agiradalla ei tuloksen kannalta ollut merkitystä. Eikä niitä tuloksia sitten oikein tullutkaan. ;) Ekalla agiradalla keppien aloitus meni pieleen (Peppi aloitti toisesta keppivälistä ja vasta neljännellä yrityksellä onnistui) ja keinu meni lentokeinuksi! :o Eipä ole tuollaistakaan ennen käynyt. Päätin sitten ottaa keinun uudestaan ja Peppi pysähtyi vasta kolmannella yrittämällä. Sen jälkeen laukattiinkin suoraan viimeiselle esteelle tuhlaamasta sen enempää aikaa. Hylätty siis siitä. Toisella agiradalla sama juttu keppien kanssa, tosin nyt aloitus onnistui jo toisella kerralla. Lisäksi hypyllä tuli kielto, kun ohjasin vähän huonosti. Siitä siis 10 virhepistettä. Mutta kontaktit eivät ole ikinä onnistuneet kisoissa niin hyvin kuin tällä radalla. Peppi pysähtyi jopa A:lla! Agi-innostus taas nosti vähän päätään, mutta saa nähdä, koska seuraavan kerran päästään treenaamaan. Aikomuksena on pitää kunnon tauko, jotta Peppi varmasti on terve ennen kuin rasitan sitä.


torstai 28. marraskuuta 2013

"Hirmu kiva koira"

Pääsin tänään (tai siis eilen) Elina Jänesniemen valmennusryhmään tuuraamaan Lauraa. Mahtavaa!!! Muistin, että Elinan koulutukset ovat tosi hyviä, mutta silti taas yllätyin, miten paljon sain oman reilun 10-minuuttisen aikana irti. Teemana oli kepit, jotka olivat radan joka toisena esteenä.
Peppi oli ihan uskomattoman intona mutta kuitenkin tosi tarkkaavainen ja täpäkkä. Ehkä mäkin skarppasin, kun pääsin Elinan koulutukseen ja Peppikin sitten vaistosi sen, että nyt ollaan tosissaan liikenteessä. Paljon tuli uutta asiaa: tyrkkäys, päällejuoksu, knuutitus... Kaikkein parasta on se, että Elina osaa vääntää rautalangasta, niin että minäkin tajuan. Ja sitten tehdään niin kauan, että onnistuu. Vaikka ei siinä sitten yleensä kauaa mene. :) Pitäisi nyt tehdä ihan järkevät muistiinpanot, että muistan vielä huomennakin mitä kaikkea voi ja pitää treenata, mutta nyt en jaksa. Halusin vaan kirjoittaa tämänkin postauksen, kun olen niin innoissani. Elinakin kehui, miten taitava Peppi on ykkösluokan koiraksi ja viimeiseksi hän vielä totesi: "Hirmu kiva koira." Niin onkin. :)

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Namienheittoreissu Helsinkiin

Sunnuntaina pakattiin Sannan kanssa Peppi ja Nova autoon ja lähdettiin Helsingin Lemmikkimessuille esiintymään. Peppihän ei siedä vieraita koiria ja vaikka Nova onkin jo ihan tuttu, vähän silti mietitytti, että voiko niitä laittaa kahdestaan takaluukkuun. Kyllä voi ja hyvin ne pärjäsivät siellä. :)
Ennen Messukeskusta pysähdyttiin Etelä-Haagassa, jossa olikin hieno puisto.
Peppihän on ekaa kertaa menossa Messarin koiratanssikisaan nyt joulukuussa, joten siksi halusin ottaa sen nyt tuonne Lemmikkimessuille, jotta näen, miten se pärjää tuollaisessa haastavassa tilanteessa. Peppi pärjäsi oikein hyvin, itsestäni minun olisi pitänyt olla huolissani. :D Peppi ei tosiaan välittänyt yhtään yleisestä hälystä tai yleisöstä, vaan teki tosi hyvin.
Halusin ottaa namit esitykseen mukaan, mutta en kuitenkaan halunnut pitää niitä kädessä vaan palkata sopivan hetken tullen. Koska minulla ei ollut taskuja, otin namit namipussiin. Esityksen alku meni ihan ok, mutta puolen välin laukkakohdassa kaikki namit lensivät kaaressa lattialle. Samalla ohjelman Afrikka-teema vaihtuikin yhtäkkiä "yritä koira saada tekemään edes jotain muuta kuin hakemaan nameja lattialta" -teemaksi. :D Voi taivas. Kyllä kannatti lähteä Helsinkiin asti söheltämään. Olisin mä ne namit voinut kylvää maahan täälläkin... Ja vielä kun Sanna varoitti asiasta etukäteen. Mutta kai mun piti tämäkin asia sitten itse kokea ennen kuin uskon ja opin...

Hauska reissu, mutta en oikein tiedä, mitä siitä jäi käteen. Namikatastrofia ei voi kisoissa tulla, se on varma. :D Muuten sain taas muistutuksen niistä vakioista. Koira kyllä osaa, kun mä en sählää. Ja vaikka ajatuksissa ohjelma näyttää kuinka hienolta, todellisuudessa olen notkea kuin norsu. Treeniätreeniätreeniä... Siis mulle!
 
Illalla Peppiä väsytti valtavasti. :)
Koska Iita ei päässyt tällä kertaa mukaan, se sai tuliaisiksi lelun, joka taisi olla mieluinen. :)

perjantai 22. marraskuuta 2013

Pujottelun helppous ja vaikeus

Torstaina agitreeneissä oli jälleen vaikealta vaikuttava rata, joka osoittautuikin taas yllättävän helpoksi. Kepeissä oli avokulma ja umpikulma. Peppi osasi ne molemmat hienosti, suoria keppejähän se ei osaa. Ja kontaktit! Peppi pysähtyi A.n alastulossa ja keinukin meni hyvin. Jee!


Avoimen keppikulman tein ensin niin, että jäin itse putken oikealle puolelle. Siinä ei ongelmaa. Toisen kerran koitin niin, että olin itse putken vasemmalla puolella eli Peppin oikealla puolella, kun se tuli putkesta ulos. Sepä ei onnistunutkaan niin hyvin, Peppi ei oikein tiennyt, mihin suuntaan keppejä sen olisi pitänyt lähteä ja mistä kohtaa. Katja kehotti mua ottamaan kädellä vastaan ensimmäisestä keppivälistä ja se ihme kyllä toimi. Yleensähän Peppi menee vain sekaisin tuollaisista käsiohjauksista ja suorittaa paremmin itsenäisesti. Umpikulmassa ei ollut yhtään epäröintiä.

Meillä on viime treenit mennyt kyllä tosi hyvin. Luulenpa, että se johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että mä en ole nykyään enää niin väsynyt kuin ennen. En meinaa nukahtaa rattiin ja jaksan jopa jutella ihmisten kanssa. Eli olen siis kutakuinkin normaali ihminen enkä zombie. Ilmankos keskittymiskykykin sitten on parempi.

Nämä oli siis ne helpot pujottelut. Vaikeaa tuntuu nyt olevan koiratanssissa jalkojen ja käsien pujottelu. Tai siis kyllä Peppi sitten pujottelee ja vauhdilla, kun on päässyt alkuun, mutta "keppikulmat" tuntuvat olevan tässä lajissa vaikeita. Peppi vaan tarjoaa kaikkea muuta, hyörii, pyörii eikä tiedä mistä aloittaisi. Eli siinäpä meille koiratanssitreenin pääaihe. Tänään tosin harjoiteltiin ohjelman alun tassunantoja. Seurauksena että mulla on kauheat naarmut kaulassa ja käsissä. Oma vika, miksi en tajunnut pukeutua haarniskaan. Tai vähintään poolopaitaan. Mielenkiinnolla odotan, mitä sunnuntain esityksestä tulee.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Iita 9 v.

Mä unohdin Iitan synttärin eilen. :( Miten se on mahdollista? Mutta juhlittiin sitten tänään. Ja Iitan mielestähän parasta juhlimista on, kun saa hyvää ruokaa ja leikitään. :D Onnea maailman rakkaimmalle Iitalle!

Afrikkalainen kyläkoira jumppaa

Kursseja on riittänyt parille viikonlopulle ja ensi viikonloppuna vielä jatkuu. Viikko sitten oli dobon koulutusohjaajakurssi ja tänä viikonloppuna Gerard O'Shean anatomiaseminaari.

Dobo-kurssi oli tosi hauska. Lihakset tulivat kipeiksi, eikä vähiten nauramisesta. Peppi oli kurssilla mukana sunnuntaina, kun tehtiin käytännön harjoituksia koiran kanssa. En malta odottaa, että pääsen pitämään dobo-tunteja. Niin kiva laji! :)
Tänä viikonloppuna sekä Iita että Peppi pääsivät (lue: joutuivat) anatomiaseminaariin, kun viimeisenä päivänä eli tänään arvioitiin ihan oikeita koiria.
Iitalla tosin oli vielä tylsempi päivä kuin Peppillä, kun se ei päässyt edes arvioitavaksi vaan joutui kökkimään häkissä koko ajan. Ryhmämme totesi Peppin olevan Gerardin paljon puhuma afrikkalainen kyläkoira (eli rakenteeltaan mahdollisimman alkuperäinen koira), mutta Gerard oli kuitenkin sitä mieltä, että Peppi on korkeintaan suomalainen kyläkoira. Vaikka kyllä niissä mun mielestä paljon samaa on. :D
Peppi

Kuva täältä.
 
Afrikkalainen kyläkoira
 

torstai 14. marraskuuta 2013

Tukka hyvin, kaikki hyvin?

Tänään agitreeneissä erilaista verrattuna kaikkiin aiempiin kertoihin oli se, että mulla oli hiukset auki. Olin päivällä kampaajalla ja hiukseni oli (kerrankin) laitettu hienosti, niin en viitsinyt laittaa kiinni. Kaiken lisäksi unohdin vaihtaa kengät ennen ratavuoroamme, joten normi kävelylenkkareilla mentiin. En tiedä, johtuiko tukasta vai kengistä, mutta menoni oli paljon rennompaa kuin yleensä ja me onnistuttiin tosi hyvin. :) Toisella kerralla tehtiin jopa nollarata ilman kontaktipalkkauksia.
Harjoittelin myös toista kertaa selän yli hyppyä ja sehän sujui ilman namikippoakin. Jee. Hyvä juttu, sillä aikomuksena olisi viikon päästä mennä esiintymään Helsinkiin Lemmikkimessuille. Ohjelmaa en ole kertaakaan harjoitellut kokonaisuudessaan, mutta Peppi ainakin osaa kaikki liikket, joten onnistuminen on sitten ihan itsestäni kiinni. Niinkuin aina.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Selän yli hyppy ja muutama muukin hyppy

Peppi pääsi eilen pitkästä aikaa taas agitreeneihin. Menin hallille vähän aikaisemmin saadakseni vihdoin tehtyä sen, mitä mun on pitänyt jo ainakin vuoden verran kokeilla koiratanssia varten. Ja se oli niinkin iso asia kuin se, että Peppi hyppäisi mun selkäni yli. Koko asiasta on tullut ajan myötä ajatuksissani jo niin iso projekti, että tuli ihan hölmö olo, kun koko homma onnistuikin käytännössä heti. :D Sen takia halusin toteuttaa tuon "ison operaation" agihallilla, koska sain siellä hyödynnettyä Peppin olemassaolevaa hyppäämisosaamista eli agiesteen yli hyppäämistä.
 
Jätin namikipon esteen toiselle puolelle ja Peppin toiselle puolelle ja menin itse puolittain riman kohdalle. Hyvin Peppi hyppäsi eikä häiriintynyt yhtään musta. Toisella kerralla menin jo kokonaan riman alle ylihyppyasentoon eli polvilleni ja kädet sivuille. Hyvin onnistui! Oli aika hieno tunne, kun Peppi lensi ylitseni. Jo kolmannella kerralla jätin riman pois, mutta siivekkeet kuitenkin paikoilleen. Siinäkään ei mitään ongelmaa. Neljännellä kerralla otin toisen siivekkeen pois, mutta jätin kuitenkin toisen. Hyvin meni sekin. Viidennellä kerralla jätin molemmat siivekkeet pois eikä niitä tosiaan olisi mihinkään tarvittukaan. Loistavaa! Tehtiin vielä muutama toisto ja kokeilin myös ilman namikippoa, mutta silloin hyppy jäi kovin lyhyeksi. :/ Mutta kertaakaan Peppi ei kiertänyt mua vaan ihan selkeästi hyppäsi yli. Ja kokeilin myös niin, etten mennytkään ihan alas, vaan jäin kyykkyyn ja myös niin, että kumarruin vasta, kun Peppi oli jo tulossa kohti. Nekin onnistuivat. Nyt meillä on hieno temppu! Tai siis sitten kun saan sen onnistumaan myös ilman namikippoa ja jossain muuallakin kuin agihallilla. :D
 
Treenin varsinainen aihe oli tämä rata:
Tutustumisessa rata vaikutti kovin vaikealta, mutta ei se ollut. Meillä meni tosi hyvin! Varsinaisia ongelmakohtia ei oikeastaan ollut lainkaan. Myös tuo kohta 9-11 meni niin sujuvasti edestäleikkauksineen ja niistoineen, että olin ihan yllättynyt. Katjakin kehui, miten me ollaan edistytty tosi paljon. Niin, kunnes tulee taas takapakkia. :D Ehkä treenitauko oli vaan tehnyt tehtävänsä.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Aina läsnä, aina tiellä

Suunnittelin rallytokotunnille rataa, niin eikös Iitan ole pakko tulla pötköttämään juuri siihen. :D Mutta mitäpä siinä sitten voi tehdä, kun toinen on niin söpö.

Kuutamolla

Melkein 2 viikkoa sitten lauantaina oli Salon viralliset koiratanssikisat. Peppillä siis edelleen oli juoksu, joten Iita osallistui HTM-ohjelmallaan, jota oltiin harjoiteltu huima yksi kerta möllikisan jälkeen. Esiintymisvuoromme oli kolmanneksi viimeisenä, koska ensin oli freestyle ja HTM:ssä oli vain 2 avoimessa luokassa ja 1 voittajaluokassa. Eipä siitä sitten muuta. :D
No jos nyt vähän kuitenkin... Itsellä oli suurin terä mennyt jo järjestelyihin ja freestylessä sihteerinä toimimisessa, eli en vaan jaksanut keskittyä. Mitäpä sitä sitten koiraltakaan voi odottaa. Alkuasennossa annoin musiikkimerkin ja sitten vasta pyysin Iitalta kontaktia. Mitä ihmettä? Ja Iitahan katseli jonnekin ihan muualle, tietysti. Eli alku kosahti siihen. Keskivaiheella oleva heel-positio ei onnistunut, mutta se ei nyt ollutkaan mikään yllätys. Kontakti ei ollut hyvä ja se näkyi tietysti myös pisteissä. Mun ja Iitan vahvuus on aina ollut tuo "Yhtenäisyys ja kumppanuus", mutta nyt saatiin siitä siis huonot pisteet. :( Tultiin kuitenkin toiseksi (jee...), koska kisaajia AVO-luokassa oli tosiaan vain kaksi. Oli meillä silti kivaa. :)
Kuva: Sanna D.
Tällaisia pisteitä ja kommentteja saimme:
JS: Ohjaaja liikkui hyvin musiikkiin! Etenkin sivuaskeleissa tuli koiralla epätäsmällisyyttä ja joissain positioissa jätätti. Koreografiassa potentiaalia! Tekninen laatu 39 + 37 = 76, taiteellinen vaikutelma 38 + 40 = 78, yhteensä 154  p.
HN: Musiikki sopi hyvin koirakolle. Muutamia omia säätöjä. Tekninen laatu 42 + 38 = 80, taiteellinen vaikutelma 39 + 40 =  79, yhteensä 159 p.
MO: Tekninen laatu 40 + 35 = 75, taiteellinen vaikutelma 35 + 40 = 75, yhteensä 150 p.

Kokonaispisteet 77 +  77,33 = 154,33.

Sunnuntaina mentiin elvyttävälle kävelylle hiekkakuoppien maisemiin. :) Kaunista.



torstai 10. lokakuuta 2013

Iitan möllipäivä ja muita tarinoita

Nyt on ollut ihan luvattoman pitkä tauko bloggailussa. :( En tiedä, ollaanko me nyt mitään tähdellistä edes tehty, mutta kai sitä jotain olisi voinut päivittää... Ainakin sen, että koirat saivat uudet pedit! Ensin ne vähän vierastivat niitä, mutta nyt tuntuvat tykkäävän niistä kovasti. Ostettiin Iitalle hieman pienempi peti kuin Peppille, mutta siinähän kävi sitten juuri niin kuin arvelinkin eli useimmiten Iita köllöttää isossa pedissä ja Peppi on käpertyneenä pieneen petiin. :D Mutta molemmat vaikuttavat tyytyväisiltä. :) 
 
Peppi on myös päässyt agitreeneihin ja onkin ollut aika pätevänä. Kontaktin alastulotreenejä pitäis tehdä itsekseenkin, jotta on kisoissa varmempi olo. Viimeksi tehtiin mun toiveesta ykkösluokan rataa eli sellaista, missä oli pitkiä suoria eikä mitään kommervenkkejä. Kyllä oli vaikeeta! Mä olen niin onnellinen, kun joskus päästään kolmosiin. :D Parilla kerralla sain kartturoida myös treenikaverin ihanaa pehko-collieta Chillaa. :) Olikin aika rankkaa, kun teki taas pitkästä aikaa kahdella koiralla. Mutta Chi oli ihana. Teki niin reippaasti mun kanssa ja eteni jouhevasti. Suoriuduttiin jopa nollalla maaliin yhdestä radasta! Oli kyllä paljon helpompaa Chillan kuin Peppin kanssa, kun Chilla on kuitenkin hitaampi (vaikkei hidas olekaan) ja tosiaan eteni niin sulavasti, kun taas Peppi kiihtyy nollasta sataan nanosekunnissa ja tekee sellasia pyrähdyksiä. Hauskaa oli, ja opettavaista!
Ihana Chi
Ollaan me ulkoiltukin kauniissa syyssäässä.

 
Viime sunnuntaina oli Salossa epävirallinen koiratanssikilpailu. Se oli Collieyhdistyksen (eli pääasiassa mun) järjestämä, mutta sittenpä kävikin niin, että se ainoa kisaava tanhucollie, joka noihin karkeloihin olisi osallistunut, eli Peppi, päätti aloittaa juoksunsa. Niin jää sitten väliin ensi viikonlopun agilitykilpailukin sekä tietysti virallinen koiratanssikilpailu reilun viikon päästä, niinikään Collieyhdistyksen järjestämä. Vaikka juuri senkin takia noita kisoja tykkään täällä suunnalla järjestää, että pääsisin tuttuun halliin kisamaan. Mutta minkäs teet. Ja kisataan sitten ilman collieita. Iita sentään pääsi kisaamaan ja oli oikein pätevä mölleilijä. Nyt en jostain syystä saa
meidän videota tähän, mutta tehtiin sellanen HTM-ohjelma, joka vuosi sitten tehtiin extempore möllikisoissa niinikään. Nyt olin sitä ajatuksen tasolla kyllä pyörittänyt paljonkin, mutta treenattiin koreografiana vasta päivää ennen. Olin siis lauantaina Sannan kanssa treenaamassa ja Sannalta sain hyvät vinkit käsiin. Kisoissa sitten mikään muu ei jännittänytkään kuin se, että jos huidon käsilläni miten sattuu ja Sanna katsoo. :D Ongelmansa siis kullakin. :) Mutta ihmeen hyvin meni tuolla treenimäärällä. Tämä oli kyllä tosi hyvä treeni virallisia varten siinä mielessä, kun sain nyt testata, että miten Iita heräilee, kun se on muutaman tunnin odottanut häkissä. Aluksi sitä kiinnosti vain ympäristö ja se koohotti joka puolelle, mutta aika pian se sitten tokeentui ja tajusi, että nyt ollaan oikeesti tekemässä jotain. Ja se Iitassa onkin ihanaa, että sitten kun se tekee, niin se tekee täysillä. Ei meidän kaikki positiot nyt oikeen onnistuneet (yllätysyllätys), mutta Iita keksi taas ihan omia positioitaan, tällä kertaa ilokseni ihan oikeita positioita. Heel-positioon Iita ei vaan osannut hakeutua ja lopulta se tuli toiselle puolelle fuss-positioon, jota en ole Iitalle lainkaan edes opettanut. Mutta niinpä vain oli oikeassa kohdassa. Samaten seuraamisessa sivuaskeleet tahmasivat. Treeneissä ja ennen kisasuoritusta Iita pyrki siinä taakse-positioon ja aika hyvin siinä olikin, mutta sitäkään en ole lainkaan opettanut. :o Itse esityksessä taas Iita kiersi mua, mutta kun laskin käden alas, pysyi Iita oikeassa kohtaa ja sivuaskeleetkin onnistuivat. Ehkä sitten jätän käden siitä pois. Mutta tuo heel on kyllä ikuisuusongelma.
 
Saatiin kuitenkin hyvää palautetta tuomarilta sekä tanssikavereilta. Tuomari kehui kaunista ja rauhallista ohjausta (?) sekä tarkkoja positioita. Heh, olihan ne tarkkoja, jotka onnistuivat. :) Lopulta Iita sijoittui kisaavien HTM -luokassa toiseksi.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Syysreissu

Reilu viikko sitten käytiin syysretkellä Oulussa. Perjantaina lähdettiin töitten jälkeen ajelemaan Jyväskylään, jossa oltiin yötä. Sieltä lauantaina Ouluun, josta otimme matkaamme moottoripyörän ja yöksi Vaasaan. Sunnuntaina ajelimme sieltä sitten kotiin. Kiva reissu oli. :)

Jyväskylässä yöpymispaikkamme oli Solo Sokos Hotel Paviljonki. Siinä hotelli mun makuuni. Koiratkin tykkäsivät, kuten kuvasta näkyy. Ne saivat tuollaisen tervetuliaiskassinkin, joten kyllä kelpasi. Hotelli oli niin uusi, että se tuoksuikin uudelta. Sisustus oli yksinkertaisen tyylikäs ja huoneen lattiamateriaali oli etenkin koiria ajatellen tosi hyvä, tuollainen pölyäkeräämätön tiivis matto. Täytyy aamiaisestakin mainita sen verran (vaikka koirat eivät sitä saaneetkaan), että oli ihan huippu! Vaikka minkälaisia tuoreita hedelmiä, raparperi-mansikkamehua... nam. :) Voin kyllä lämpimästi suositella tuota hotellia niin koirien kanssa kuin ilman koiriakin matkustaville.


 
Aamulenkillä kävimme Jyväsjärven rannalla. Ihana aurinkoinen ilma.
 
 
Oulusta noudimme moottoripyörän ja sitten lähdimme ajelemaan taas eteläänpäin. Kaksi ihmistä, kaksi koiraa, moottoripyörä ja auto. Emme tosin ehtineet pitkälle, kun pysähdyimme jo syömään. Ja taas täytyy mainostaa: Vihiluodon Kalakauppa Oulun Tupoksessa, tosi hyvää lohikeittoa. :)
 
 
Seuraava jaloittelutauko oli Raahessa. 
 
 
Kalajoen hiekkasärkät oli pakko nähdä, joten sinne! 
 
 
Illan jo hämärtyessä saavuimme Vaasaan, jossa sattuikin ei niin mukava episodi. Olin iltalenkillä koirien kanssa ja käveltiin jalkakäytävää, joka oli ajotien ja Tropiclandian suuren parkkipaikan välissä, kun mutkan takaa tuli vastaan muutama mopo hurjaa vauhtia. Sitten tuli muutama lisää. Ja vielä. Yhtäkkiä niitä tuli kokonainen lössi. Ja niitä tuli ja tuli. Siis varmasti yli sata. Joku kokoontuminen niillä vissiin oli parkkipaikalla. Eikä siinä mitään, mutta oli tosiaan jo hämärää ja nämä järjen jättiläiset ajelivat missä sattui. Osa tuli vastaan jalkakäytävää, jolloin hyppäsin koirien kanssa vieressä olevalle nurmikaistaleelle. Eipä siitä mitään apua ollut, kun jotkut aivokääpiöt tulivat ja oikaisivat sinne parkkipaikalle juurikin sen nurmikon kautta. Koirat pysyivät ihmeen rauhallisina mopojen suhahtaessa edestä, takaa ja molemmilta sivuilta, mutta mulla nousi höyry päästä. Keskityin vaan hyppelemään alta pois. Jälkeenpäin teki mieli soittaa poliisit ja oisin soittanutkin, jos tämä ois tapahtunut jossain meidän kulmilla. Nyt päädyin vaan purkautumaan hotellimme respatytöille. Reilua.  
 
 
Vaasasta kotimatka jatkui aamulla sumussa. Ilmajoella oli sopiva pysähdyspaikka esi-isäni Jaakko Ilkan ja nuijasodan muistomerkillä. 

 
Aurinkokin rupesi päivällä taas paistamaan. Oli kyllä hieno sää koko reissun ajan. 
 
 
Retkilounas. Oli vain yksi kuppi mukana, joten Peppi sai nuoleskella huuliaan odotellessaan ruokaa. ;)
 

Jossain Parkanon (?) paikkeilla koirat pääsivät vähän juoksentelemaankin.

 
Sitten kotiin. :) Oli kiva matkustaa kaikki yhdessä. Tai no, vaikka se yksi tulikin puolet matkasta sillä eri kulkuneuvolla. ;)