"Ota löysin rantein, älä jännitä"

Viime lauantaina tehtiin taas uusi autoonahtautumisen maailmanennätys. Tällä kertaa 5 ihmisen, 7 koiran, lampaan ja discopallojen voimin. :) Matka vei Ylöjärvelle koiratanssikisoihin.

HTM oli ensin ja starttasimme Iitan kanssa eka kertaa voittajaluokassa. Onneksi sentään olimme luokkamme ensimmäisiä. ;) Kehääntutustumisessa Iitaa kiinnosti taas kaikki muu paitsi positiot. :D Itse kisasuorituksessa se oli heti kuitenkin kartalla ja tiesi mitä tehdään. On se veikeä tyyppi. Itse sen sijaan olin alussa vähän pihalla ja myöhästyin yhdestä positionvaihdosta. Tässä se harjoittelemattomuus siis näkyi. Arpajaispositiossa Iita nyt tosiaan vähän arpoi. Sen silmät menivät vasemmalle, oikealle ja vasemmalle, ja sitten se päätti tulla mun oikealle puolelle. :D Lopun seuruut ja etenkin sivuaskeleet eivät menneet hyvin, mutta kelpo suoritus kuitenkin, kun ei yhtään oltu harjoiteltu. En kuitenkaan voinut uskoa tuloksia, kun ne tulivat seinälle: saimme sertin! Omasta mielestäni tuollainen suoritus ei voi olla lähelläkään voittajaluokan sertin arvoista suoritusta, mutta näin nyt tällä kertaa... Tavoitteenani oli vain tulos, jotta saamme osallistumisoikeuden SM-kisoihin, ja senhän tosiaan saimme. :)

Marita Packalén: Tekninen laatu 42 + 44 = 86, taiteellinen vaikutelma 40 + 42 = 82, yhteensä 168 p.
Johanna Saariluoma: Pari tanssahteli omassa kuplassaan täsmällisesti halki ohjelman. Hyviä temponvaihteluja. Miettisin vielä suuntia ja esittämistä, jotta yleisö pääsee paremmin osalliseksi parin valloittavasta kokonaisuudesta. Tunnollinen koira. Tekninen laatu 39 + 41 = 80, taitellinen vaikutelma 41 + 37 = 78, yhteensä 158 p.
Mari Väänänen: Ohjaajan liikkumisesta jäi hieman varovainen olo. Tarkkaa työtä. :) Tekninen laatu 45 + 45 = 90, taiteellinen vaikutelma 40 + 41 = 81, yhteensä 171 p.

Kokonaispisteet 85,33 + 80,33 = 165,66 

Tuo Johannan "Pari tanssahteli omassa kuplassaan" oli kyllä ihan paras kommentti. :) Mietin meinaan loppusuoralla, että mä olen vaan herkeämättä tuijottanut Iitaa ja se mua kahden minuutin ajan. Kiva että se näkyi ja tuollainen kuplaolo mulla Iitan kanssa tanssiessa aina on. :)

Sitten freestyleen, jossa olin Peppin kanssa avoimessa luokassa. En oikeastaan olisi halunnut mennä kisaamaan ollenkaan, kun viime kisoissa Peppi oli niin stressaantunut. Koska kisat eivät olleet täynnä enkä siis saanut osallistumismaksua takaisin, päätin mennä kokeilemaan. Ainahan voisi keskeyttää, jos tuntuu kovin tukalalta. 

Kehääntutustumiset on aina vähän ongelmallisia. Peppi vaan hermostuu, kun se joutuu olemaan niin lähellä monia nopeasti liikkuvia koiria. Kehään on kuitenkin pakko mennä, jotta Peppi ei sitten kisasuorituksessa ihmettele sitä. Lämmittelyt sujuivat hyvin kuten myös odottelu kehän laidalla ennen omaa suoritusta. Ohjelmassa kaikki meni niinkuin pitikin alkupuolen ristiaskelia lukuunottamatta. Tuli siellä taaksepäinpujottelun jälkeen yksi pieni törmäyskin. Mutta eipä paljon paremmin olisi voinut mennä! Olin ihan hirmu ylpeä Peppistä! Sen katseesta näki, että se oli rauhallinen, ja käytöksestä, ettei se ollut yhtään stressaantunut. Se on siis mahdollista! Mä luulen, että avain tähän oli se, että mä itse olin rauhallinen. Kun kerran olin valmis jopa keskeyttämään, niin ei ollut mitään menetettävää. Mun mielentilahan vaikuttaa Peppiin ihan suoraan. Taas se tuli todistettua, mutta kerrankin positiivisella tavalla.

Marita Packalén: Tekninen laatu 38 + 40 = 78, taiteellinen vaikutelma 42 + 40 = 82, yhteensä 160 p.

Johanna Saariluoma: Perusliikkeillä rakennettu sujuva ohjelma, jossa hyvää ohjaajan liikkumista ja koiralla hyvä kontakti. Teknistä vaikeutta voisi luokkaan nähden olla vielä enemmän. Tekninen laatu 36 + 42 = 78, taiteellinen viakutelma 41 + 39 = 80, yhteensä 158 p.
Mari Väänänen: Alku lähti kovin tahmeasti liikkeelle. Koiran asenne parani loppua kohti kuitenkin kivasti. Pidän tästä ohjelmasta kovasti, tänään olisin toivonut enemmän potkua.Tekninen laatu 40 + 39 = 79, taiteellinen vaikutelma 39 + 42 = 81, yhteensä 160 p.
Kokonaispisteet 78,33 + 81 = 159,33 ja sijoitus 5/8.

Meidän ohjelma tosiaan on tuollaista perusliiketasoa, joten jos pisteitä mielii saada, niin pitäisi jotain vaikeutta lisätä koreografiaan. Tällä kertaa myös tuo oma rentouteni näytti jopa laiskuudelta (ryhti ja kädet välillä aivan kauheat), mutta ei haittaa, ensi kerralla sitten. Tavoite täyttyi tässäkin suorituksessa kirkkaasti eikä pisteillä ollut minulle mitään merkitystä. Päivän paras anti oli Peppin rauhallinen katse läpi ohjelman.

Kevään jälkeen tulee talvi

Me ei olla viime aikoina tehty yhtään mitään. Tai no, Iita kävi taas fysioterapiassa ja Peppi agitreenissä, jossa mulla ei ollut yhtään keskittymiskykyä. Ollaan me kuitenkin ulkoiltu (ja nukuttu). Kuvat taattua muokkaamatonta kännykkälaatua ja käsikin välillä edessä. :D

Hiekkakuopilla.

Aurinkoinen päivä. Koirat ja marsilainen pallopää.

Iita nukkuu parhaiten sylissä jalat pystyssä.

Peppi viihtyy peiton alla, vaikka kokonaan. ;)

Perjantaina päästiin jo pihahommiin...

...mutta lauantaina talvi tuli takaisin.

Metsätieltä löytyi omituinen otus.

Tänään tuli ensi lauantain koiratanssikisojen kilpailukirje. Onpa kiva mennä kisaamaan, kun ei ole kertaakaan harjoitellut viime kisojen jälkeen. :o No, siitä en voi syyttää kuin itseäni. Sääliksi käy tuomareita. Toivottavasti eivät luule, että me ollaan kauheesti treenattu. ;)

Agi-Peppi

Joskus voisi miettiä, että kannattaako samalle viikonlopulle ängetä koiratanssikilpailuja, agilitykilpailuja ja vieläpä agilitykilpailujen työntekovelvoitetta. Tai kai mä sitä viime viikonloppunakin mietin, mutta kun en sitten osannut päättää, minkä jättää pois. 

Peppin kanssa oli siis viikko sitten sunnuntaina kaksi agiratastarttia. Radat oli tosi kivoja. Ekalla radalla tein heti kolmannella esteellä virheen, olin asemoinut itseni väärin ja kaiken kukkuraksi olin tietysti vielä myöhässä, joten Peppi meni väärästä putken päästä sisään. Siitä siis heti hylätty. Muuten koko rata meni tosi hienosti, oli ehdottomasti meidän paras kisasuoritus ikinä, tuosta hylystä huolimatta. Meno oli eka kertaa koko radan ajan sujuvaa ja kaiken kruunu oli se, että puomin alastulokontakti toimi Elinan opettamalla tavalla. Luotin Peppiin, en sanonut sille mitään, juoksin ohi ja katsoin pysähdyskohtaa. Ja Peppi pysähtyi! Voi sitä tunnetta!

Kuva: Krista Rosenlöf

Kuva: Krista Rosenlöf

Toinen rata oli täyttä kaahausta. Taas kolmas este koitui kohtaloksemme, mutta kun ekalla radalla meno vaan parani mokan jälkeen, toisella radalla homma riistäytyi täysin käsistä, Mentiin puomille asti, jonka Peppi juoksi läpi vailla aikomustakaan pysähtyä. Sitten päätin viheltää pelin poikki. Sanoin tuomarille, että otan putken ja puomin uusiksi ja mennään sitten suorinta tietä pois. Ja näin tein. Uusintakerralla Peppi pysähtyi, mistä on myös kuvatodiste.

Kuva: Krista Rosenlöf

En tiedä miksi toisen radan kohdalla tuli taas noin palljon takapakkia. Varmasti olimme molemmat väsyneitä. Aamulla kisatyö alkoi klo 9.30, eka kisa klo 14 ja toinen kisa klo 16. Melkein kyllä luulen, että eniten haittasi tuo odottelu kahden startin välillä. Silloin ainakin itselleni iski väsymys. Ehkä ekan radan onnistuminenkin vei parhaimman terän ja keskittymiskyvyn. Joka tapauksessa aion tuosta kisaviikonlopusta Peppin kohdalla muistaa ekan agiradan onnistumisen ja sen tunteen. Se kantaa pitkälle. Vaikka Peppi agikisoissakin on hermostunut, se on kuitenkin itsevarma toisin kuin koiratanssikisoissa. Kyllä Peppi on ilman muuta agikoira. :) 

Kisan jälkeen kävelyllä helmikuisessa talvisäässä. ;)

Keskiviikkona oli taas Elinan valmennusryhmä. Tällä kertaa pääsimme esteelle 20 asti. :) Rata tuntui rataantutustumisessa todella vaikealta, etenkin hyppyhässäkkä 5-12. Mutta sehän menikin heti ekalla kerralla niinkuin pitikin. :o Lopulta este 17 tuotti eniten vaikeuksia. Saimme kotiläksyksi tehdä hypyn tarjoamistreeniä, jota emme ole ikinä tehneetkään.

Torstaina sitten vielä normiagitreenit. Jokainen olisi päässyt radalle kahteen otteeseen, mutta me mentiin vain kerran, siinä oli ihan tarpeeksi. Todettiin, että Peppi ei pysähdy puomin alastulokontaktille, ellen juokse ihan vierestä, joten sitä täytyy treenata. Tai siis kyllä se pysähtyi, mutta liian ylös, jos juoksin kauempaa tai jos itse pysähdyin. Ei treenattavien asioiden lista pääse kyllä missään vaiheessa ainakaan lyhenemään. ;)

Voittaja-Iita

Viikko sitten lauantaina teimme taas autoon ahtautumisen maailmanennätyksen, kun yhteen autoon tunkeutui 5 ihmistä, 6 koiraa ja 1 lammas. Hyvin mahduimme ja matka kohti Viialan koiratanssikisoja alkoi. 

Iita backstagella

Ensin oli HTM. Alokasluokassa oli aika monta koirakkoa ja hienoja esityksiä, joita en harmikseni oikein ehtinyt/kyennyt katsomaan. Avoimessa luokassakin oli 5 osallistujaa, joka oli varmaan ennätys!. Iita teki tosi hyvin ja yllätyksekseni saman koreografian kuin viime kisoissa. Eli siis eri version kuin mitä olemme harjoitelleet. No, käyhän se näinkin. :) Kunhan itse vaan olen ajan tasalla ja menen Iitan mukana. :D Onhan se toisaalta tosi hyvä, että Iita osaa ohjelman (vaikkakin oman versionsa) ulkoa. Nytkin käskytin sitä ihan väärin, mutta eihän sillä ollut mitään merkitystä. Lopussa en tainnut sanoa enää mitään, ihan turhaan siinä olisinkin höpötellyt. :D

Mari Väänänen: Tarkkaa työtä. Kiva koreografia ja koira oli tarkkaavaisena koko ajan. Pidin paljon koreografiasta! Jos jotain voisi toivoa lisää, se olisi lisää voimaa ja asennetta. Hyvä ohjelma. Tekninen laatu 43 + 46 = 89, taiteellinen vaikutelma 42 + 45 = 87, yhteensä 176 p.
Henna Meriharju: Erityisesti tykkäsin siitä, miten ohjaaja korosti koiran liikettä sopeuttamalla oman liikkumisensa koiralle sopivaksi! Muutama pieni epätarkkuus ei vähentänyt kokonaisuuden arvoa. Hyvä! Tekninen laatu 41 + 40 = 81, taiteellinen vaikutelma 41 + 44 = 85, yhteensä 166 p.
Mirja Ovitz: Tekninen laatu 40 + 45 = 85, taiteellinen vaikutelma 45 + 40 = 85, yhteensä 170 p.

Kokonaispisteet 85 + 85,67 = 170, 67. Luokkavoitto, toinen kuma avoimesta luokasta ja mikä uskomattominta, sitä myöten pääsylippu voittajaluokkaan! Sinne siis tiemme käy maailmanmestareiden joukkoon. :o

Kuva: Minna Kellomäki (muokattu)

Kuva: Minna Kellomäki (muokattu)

Peppille kilpailupaikka oli haastava, koska se oli niin pieni. Kehään piti mennä kapeaa käytävää pitkin yleisön joukossa, jossa tietysti oli myös koiria. Onneksi kulmassa oli pieni karsina seuraavana vuorossa olevalle, jossa sitten sai rauhassa odotella vuoroaan. Peppi oli kuitenkin hirveän hermostunut ja mielentilaansa nähden se teki kuitenkin yllättävän paljon. Liikkeet eivät kuitenkaan olleet laadultaa puhtaita, sivuaskeleet menivät vinossa ja peruuttaa Peppi ei halunnut. En tiedä, kuinka pahalta se ulkopuolisen silmin näytti, mutta niin tai näin, itse en halua, että koira on noin stressaantunut. Tosin, Peppi kyllä stressaantuu treeneissäkin, mutta silloin tekeminen on tietysti helppo keskeyttää. Ja toisaalta, Peppi kuitenkin tykkää tekemisestä. Kunpa tietäisi, mitä sen päässä liikkuu. :/

Kuva: Minna Kellomäki (muokattu)

Kuva: Minna Kellomäki (muokattu)

Kuva: Minna Kellomäki (muokattu)

Mari Väänänen: Ohjelma on hyvä. Koira äänteli ja oli hieman epämukavan oloinen ajoittain. Kun esiinnyt, tee se oikeasti tunteella, ettei liikkeet ole vain päälleliimattuja. Kivoja liikkeitä. Tekninen laatu 39 + 39 = 78, taiteellinen vaikutelma 38 + 40 = 78, yhteensä 156 p.
Henna Meriharju: Hyväntuulinen ohjelma, jossa erityisen kivaa, että ohjaaja otti kontaktia yleisöön! :) Liikkeiden laatu välillä hakusessa ja ääntely aika runsasta. Tekninen laatu 40 + 39 = 79, taiteellinen vaikutelma 36 + 40 = 76, yhteensä 155 p.
Mirja Ovitz: Tekninen laatu 40 + 35 = 75, taiteellinen vaikutelma 35 + 40 = 75, yhteensä 150 p.

Kokonaispisteet 77,33 + 76,33 = 153,66. Ihan kelpo pisteet ekasta avoimen luokan kisastamme. Tosin vähän epäilen, että jos olisimme tehneet alokasluokassa samanlaisen suorituksen, pisteet olisivat varmaan olleet samanmoiset...

Peppi väsähti kotimatkalla

Kiva reissu oli taas. Olin jo ehtinyt ilmoittaa molemmat koirat seuraaviin kisoihin, mutta jätän Peppin pois, jos tulijoita kisaan on niin paljon, että saan osallistumismaksun takaisin. Jos se ei onnistu, katson sitten, otanko Iitan Peppin tilalle hömpöttelemään freestyleen.  

Iita kera palkintojen

Maanantaina Iita sai vielä lisäpalkinnon päästessään jälleen vesiterapiaan. Iita käveli matolla jo tosi hyvin ja kokonaisen vartin. :)