Epätoivoista epätanssia

Lauantain tanssitreeneihin otin mukaan esiintymisasun eli hameen ja kierrettävän esineen eli höyhenkranssin. Iitalla oli kyllä jostain syystä mielenkiinto kaikessa muussa kuin mun kanssa tekemisessä. Iita teki omiaan ja katseli toisten perään. Yritin tehdä koko ohjelman ilman välipalkkaa, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Ei tuollaisen esityksen kanssa Helsinkiin asti kannata lähteä. Liikkeitä jäi kokonaan tekemättä, suunnat ja sijainnit oli mitä sattuu, pyörähdyksissä ja pujotteluissakin Iita vaan katsoi minua, että mitä puhut, ikinä tuollaista käskyä kuullutkaan. Mun piti omaan liikkumiseeni kiinnittää huomiota, mutta kyllä se vaan niin on, että kun Iita on mukana, on liikaa liikkuvia ja muuttuvia osia, etten yhtään tiedä mitä itse teen. Tosin täytyy sanoa, että kyllä meidän yritelmä videolta katsottuna kaikesta huolimatta näyttää paremmalta kuin miltä se tuntui... Se tuntui siis ihan pohjanoteeraukselta, vaikka saatiinhan me muutama liike tehty ihan niin kuin pitikin. Eli kai se ohjelma kannattaa siellä kisoissa joka tapauksessa loppuun asti vetää, vaikka tuntuisi kuinka tahmealta.

Lopputreenit käytin pienten pätkien treenaamiseen ja lelulla palkkaamiseen. Iita selvästi kiinnostui minustakin (tai siis siitä lelusta) ja teki jopa vähän sitä mitä pitikin. Päätin kuitenkin, että tämän jäljellä olevan viikon treenaan ihan reilusti palkkaamalla, enkä yritäkään harjoitella palkkaamattomuutta. Tärkeintä on, että Iitalla on into tehdä juuri noita ohjelman liikkeitä. Ehkä ne sitten onnistuvat kerran ilman välipalkkaakin siellä kisoissa.

Tänään olisi ollut tanssi- ja tokotreenit, mutta en mennyt. On sellainen olo, että en halua nyt treenata mitään muuta kuin noita meidän ohjelman liikkeitä. Olohuoneen matolla siis hiukan harjoiteltiin liikeyhdistelmiä runsaasti palkaten ja Iita olikin taas oma itsensä eli tosi innokas.

Jäykkisagilityä

Torstain agilitytreeneissä tehtiin aika haastava rata, ainakin meille. Siksakin mallissa oli A, hyppy, muuri ja putki. Putki oli U:n mallisena ja sen vieressä muurin takana oli toinen samanmoinen. Tarjolla oli siis 4 putkensuuta, joista väärän putken suut olivat molemmat luontevia jatkoja muurin jälkeen. Radalla oli myös pöytä ja okseri, jota en ollut ikinä ennen nähnytkään. Ensimmäisellä kerralla meni taas melkein kaikki mahdollinen pieleen, paitsi tuo siksak-alku putkihommeleineen, jota pelkäsin eniten. Okserinkin Peppi hyppäsi tosi hyvin, ei se tainnut edes huomata, että siinä on jotain erilaista. Ja meni pöytäkin hyvin ja yksi hankala ohjauskohta. Rengas oli keinun jälkeen ja Peppi hyppäsi sen vierestä eli kiinnitysten välistä. Koitin sitä muutaman kerran yksinään, mutta ei se siltikään oikein sujunut.

Toisella kerralla meni jo paljon paremmin, mutta kuten Katja sanoi, etenemiseni on jäykkää eikä yhtään sujuvaa. Tiedän. Sitä se on muutenkin, mutta sitten kun on vielä kylmä ilma ja selkä on kipeä, niin se jäykkyys vielä korostuu. Katja sanoi, että Peppi tarkkailee minua tosi paljon ja kun minä teen katkonaisia liikkeitä, Peppikin rupeaa sipsuttamaan esim. ennen hyppyjä. Ei siitä kuulemma sen kummempaa haittaa ole, tai no, olisihan sellainen sujuva liikkuminen tietysti kauniimpaa katseltavaakin. ;) Johtuu tuo ei-sujuvuus myös siitä, että en voi suunnitella omia liikeratojani kauhean tarkkaan etukäteen, kun en ikinä tiedä, minne kohtaan Peppi on kunkin esteen kohdalla jo ehtinyt, tai edes sitä, että olenko minä edellä vai Peppi. Kai se tästä pikku hiljaa. Jos haluaisin itse edistyä nopeammin agilityssä, pitäisi minulla olla joku hidas lyllerökoira, jonka kanssa pystyisin opettelemaan, sisäistämään ja miettimään kaikki ohjaukset... Nyt teen aina vaan sen, mitä ehdin.

Pakkasta ja tanssia

Sunnuntaina olikin pakkaspäivä. Aurinkokin paistoi, haaleasti mutta paistoi kuitenkin. Otin siis kameran mukaan aamulenkille. Vähän omituisia kuvista tuli valaistukseltaan, mutta tuollainen zombie-ilma siellä oli.

 Iita, puunhalaaja :)

 Peppi, puunsyöjä ;)

Tässä Iitan ja Peppin tyypillinen (ja itse asiassa melkein ainoa yhteinen) leikki. Peppi juoksee ja Iita toimii personal trainerina haukkumalla.

Juoksu ja leikki jatkui huurteisella pihalla.

 

"Vesikuppikin" oli jäässä.

Illallan ohjatut treenit oli peruttu, mutta olin luvannut mennä vapaavuorovastaavaksi, jotta saisin itsekin harjoitella koiratanssiohjelmaamme. Paikalla oli meidän lisäksi vain Leena ja AinoLiisa, jotka myös ovat tulossa Helsingin kisoihin. Harjoittelimmekin vuorotellen ohjelmiamme ja tunti meni tosi nopeasti. Mittasimme, että halli oli mitaltaan 20 m x 12 m, joten aika hyvin sai jo käsityksen kilpailuareenan koosta. Sain huomata, etä ohjelmamme toimiikin paljon paremmin suuressa tilassa. Mitäs muuta positiivista keksisin... Iita tekee ilman namia paljon paremmin kuin nami kädessä, mikä on tosi hyvä! Mutta se mitä ja miten Iita sitten milloinkin tekee, on arvoitus. Välillä Iita tekee tosi nopeasti, välillä tosi hitaasti ja välillä se vaan katsoo, että mitä ihmettä siinä selität. Pujottelussa (yksi harvoista liikkeistä, jonka Iita oikeasti osaa) Iita välillä murraa ihmeellisesti. Ihan kuin se sanoisi, että mene nyt nopeampaa, kyllä minä tämän osaan, mutta kun sinä olet niin hidas. ;) Ja jos vahingossa astun Iitan varpaille, se seuraavalla kerralla vähän komentaa haukkumalla. Eli en tiedä, kumpi meistä kouluttaa kumpaa. ;) 

Peppikin oli mukana, ja koska koiratanssitunnin jälkeen oli tokotunnin vapaavuoro, otin myös Peppin vähän treenaamaan. Tosin koiratanssiliikkeitä mekin harjoiteltiin. :) Koitin Peppin kanssa Iitan ohjelmaa (ilman musiikkia), mutta ei olisi pitänyt. Jouduin nimittäin toteamaan, että ohjelma menisi Peppin kanssa varmaan paremmin, koska se meni tällä ihan ensimmäisellä kerrallakin jo tosi hyvin... Enkä oikeasti ole Peppin kanssa juuri mitään edes harjoitellut... No 'Kukaan ei koskaan' on Iitan kappale, enkä sitä siis voisi Peppin kanssa edes tehdä. Mutta helmikuun möllikisoihin olisi kiva saada Peppille aikaiseksi sekä HTM- että freestyle-ohjelma.

En ole muuten sunnuntain jälkeen harjoitellut kilpailuohjelmaamme. :o Tai yleensäkään mitään. No, olen sentään tehnyt päätöksen kierrettävästä esineestä ja sen käyn ostamassa perjantaina. Illalla täytyy sitten harjoitella uuden esineen kiertämistä, koska lauantaina tosiaan on "pukuharjoitukset".

Tanssia...

Viikolla tuli sähköpostia Helsingin kilpailusta. Ensi perjantaihin mennessä pitää lähettää musiikki ja esittely. Ihan oikeastiko ne kisat jo pian ovat! Ja oikeastiko musiikkia ei saa sitten enää muuttaa? ;) Ja mitä ihmettä mä siinä esittelyssä meistä kerron? Senkö, että treenattu ollaan tosi paljon, mutta mitään ei osata. :) Oikeasti ei kyllä naurata. Lisäksi viestissä kerrottiin, että kehä on kooltaan 22 m x 18 m. Ihan järkyttävän kokoinen! Tarkistin heti, minkä kokoinen se halli on, jossa olemme käyneet lauantaisin treenaamassa ja se on kooltaan "vain" 27 m x 10 m. Yleensä olemme koko ohjelman harjoitteluun käyttäneet toista päätyä eli alaa, joka on kooltaan noin 10 m x 5 m. Siinä on ohjelman mittasuhteetkin sitten ihan pielessä.

Eilen tanssitreeneissä halusin tehdä ohjelmaamme (siinä pienessä hallin päädyssä) sekä videoida sen, jotta näen näyttääkö se yhtään sellaiselta, miltä kuvittelen sen näyttävän. Sanotaanko näin, että hyvä että tuli kuvattua... ;) Ensimmäinen reaktioni oli, että Iita näyttää söpöltä tekee se mitä hyvänsä. Sen sijaan minä... Minä näytän ihan löysältä. Eihän se, että musiikki ja liike on hidas, tarkoita sitä, että pitäisi velttoilla. Nyt siis nilkat ojennukseen ja käsien liikkeet kuosiin. Voi apua. Helpommin sanottu kuin tehty. Tämän jälkeen en ole niinkään huolissani siitä mitä Iita tekee vaan siitä mitä minä teen... Ohjelmassa on lisäksi muutama sellainen kohta, joita pitää muuttaa, muutama kohta, joita pitää selkeyttää ja muutama kohta, joita pitää Iitan kanssa tosissaan vielä harjoitella. Peilistä muuten näkyy Joanna ja Gaia eli vähän edistyneempää koiratanssia. :)

Ensi viikolla onkin sitten kenraaliharjoitukset asuineen kaikkineen.

Hutaisuagility

Torstaina Sami tarvitsi autoa, joten sain Samilta kyydin ATT:n hallille. Teimme radan, tutustuimme siihen ja sain Peppin kanssa aloittaa. Ensimmäisellä kerralla kaikki mahdollinen meni pieleen. Peppi haukkui ja kaahasi, ei pysähtynyt kontakteille, ohitti keppivälejä jne. Räpellyksen jälkeen kävin Katjan kanssa radan läpi ja ainoa kehu taisi tulla siitä, että Peppi löysi tosi hienosti pimeän putken. Katja sanoi, että kontakteilla menin itse jotenkin kumarassa ihan lähelle, joten Peppi sen takia väisti. Mulla oli itselläkin sellainen olo, että liikuin ihan hölmösti. Johtui varmaan kipeästä selästäni tai jostain, mutta ei tosiaan liikkuminen ollut sujuvaa. Niin ja radalla oli kolmekin sellaista hyppyä, joiden jälkeen tuli kääntyä takaisin tulosuuntaan. Niitä en osannut ohjata ollenkaan.

Toisella kerralla päätin keskittyä ja niin sitten keskityin ja ohjasin. Rata meni tosi hyvin. Erityisen tyytyväinen olin käännöksiin. Ainoa, jota vielä piti harjoitella erikseen, oli pituus. Radalla sen jälkeen oli tiukka käännös, mutta pituus on ainakin vielä sellainen este, jossa minun pitää olla esteen alastulon puolella vastassa, muuten Peppi ei hyppää tarpeeksi hyvin tai oikaisee sivulle.

Oman suorituksemme jälkeen katsoin vielä vähän aikaa ryhmämme uuden jäsenen menoa. Oli kiva saada samaan treeniryhmään toinenkin maksikoira, ja vieläpä collie (pitkäkarvainen collie Rocky)! Sitten lähdinkin taas jo, kun kyyti tuli. Vähän taisi pasmat olla itsellä sekaisin, kun en saanut omien rutiinien mukaisesti tulla hallille. No, se oli sellainen hutaisukerta se.

Synttärikoiran synttäripäivä

Päivitykset laahaavat nyt vähän perässä, mutta yritetään ottaa kiinni. Poistin blogin taustakuvankin, ehkä se vähän nopeutti sivun tahmeaa latautumista.

Iita pääsi syntymäpäivänään taas rallytokotreeneihin. Tämä olikin kurssin viimeinen kerta. Paula oli tehnyt valmiiksi radan, joka sisälsi mm. 360 asteen käännöksen, pujottelun ja spiraalin. Ensin teimme tuon radan kaksi kertaa. Sitten muutettiin 360 asteen käännöksen ja spiraalin suuntaa, ja teimme uudistuneen radan taas kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla kumpikaan meistä ei oikein keskittynyt, mutta muut kerrat menivät ihan ok. Parhaiten meni 360 asteen käännös vasemmalle! Ihan mahtavaa, ollaan sitä niin paljon harjoiteltu ja nyt se tuntuu vaan loksahtaneen paikoilleen. Täytyy vaan kaikissa käännöksissä muistaa kääntää hartialinjaa. Samaten, jos Iitan keskittyminen herpaantuu, kutsun sitä nimeltä, enkä toistele käskyä turhaan ennenkuin se on kontaktissa. Ja yleensäkin pitää keskittyä koiraan enemmän kuin kyltteihin. Siinäpä varmaan ne kurssin keskeisimmät asiat, mitkä mun pitää muistaa. :)

Illalla Iita sai vielä synttäriaterian.

Peppikin sai herkkuruokaa ja istui odottaessaan näin sievästi. ;)

Iita 7 v.

Onnea maailman parhaalle ystävälle!

Vasemmalla Bea-sisko ja oikealla iso-Iita ;) neljän viikon ikäisinä.

Tanssia ja tokoa

Otin sunnuntaitreeneihin tällä kertaa molemmat koirat mukaan. Iita pääsi tanssimaan ja Peppi tokoilemaan. Tanssitunnilla alkuverryttelin ohjelmamme esineenkiertoliikkeillä ja koitin kehitellä niihin jotain variaatioita. Yhteisharjoituksina oli sivuaskeleet ja takajalkatähtäys. Molemmat meille aika hankalia. Sivuaskelissa minulla oli rima apuna, ja vaikka en sillä Iitaa useimmiten edes hipaissut, oli Iita ihan reppanan näköinen: "Älä lyö mua, tää ei ole kivaa." Eli en sitten raaskinut sitä pitkään jatkaa. Enemmän Iita tykkäsi takajalkatähtäyksestä, mutta ei se siitä kyllä mitään ymmärtänyt.

Peppi oli tokotunnilla tosi skarppina. Harjoiteltiin samoja juttuja kuin menneinä viikkoinakin, tosin silloin minulla oli eri koira. Liikkeestä seisominen sujui Peppiltä tosi hyvin. Kiva kun Iitan kanssa olen sitä tahkonut monena viikkona peräkkäin ilman mainittavaa edistymistä ja nyt Peppin kanssa se onnistuu ihan kylmiltään. Myös paikallaan vasemmalle pyörimistä harjoittelimme. Peppin ainoa ongelma on se, että se istahtaa aika helposti. Ja tietysti vielä naksautin pari kertaa juuri sellaisella hetkellä. Luoksepäästävyys oli viimeisenä treenin aiheena. Peppistä se olikin tällä kertaa erityisen jänskää, se katsoi epäilevästi "tuomareita" ja nousi monella kerralla seisomaan.

Eilen ja tänään annoin molemmille koirille iltaruuan tanssitreenien lomassa. Hyvin näytti normiruoka kelpaavan makupaloina, Peppikin oikein yritti varastaa kuivia nappuloita kädestäni. Iitan kanssa harjoittelin pelkästään ohjelmaamme tulevia liikkeitä ketjuttaen. Ehkä siitä tulee vielä valmista. Täytyy kyllä joku ilta, tai paremminkin joinakin iltoina, mennä lähikentälle harjoittelemaan. Ajatus teemastakin on kypsynyt mielessä, vaatteet on jo sovitettu ja asusteet mietitty. Kierrettävä esine on vielä avoimena, mutta siihenkin minulla on jo ajatus. Peppikin on edistynyt tanssissa huimasti, se osaa jo paljon erilaisia käskyjä.

Peppikin tanssii :)

Hieronnan takia Iitan täytyi pitää lepopäivä, joten Peppi pääsi mukaani tanssitreeneihin. Turussa oli käymässä myös Johanna koiriensa Pandan ja Kinnan kanssa. Oli kiva nähdä, ja oli myös tosi kiva nähdä vähän erilaista menoa, jokaisella kun on oma tyylinsä.

Otin vanteen mukaan, joten Peppi sai harjoitella läpimenoja sekä maantasalla että hyppäämällä. Haluan, että se jossain vaiheessa oppisi menemään kierivän vanteen läpi, joten otin heti myös liikkeen mukaan. Kuljin siis vanne edelläni ja käskin Peppin mennä läpi. Ensin se vähän ihmetteli ja yritti kiertää, mutta uskalsi sitten kuitenkin mennä läpi. Kokeilin muutenkin kaikkia erilaisia juttuja, kuten jalan yli hyppäämistä, pujotteluja, eri postioita, esineen kiertämistä sekä ristiaskeleita. Peppi väistää apukeppiä tosi hyvin ja se otti reippaasti sivuaskelia. Se muisti hyvin myös esineen kiertämisen. Peruuttaminen tuntuu aika hankalalta eikä liikkeiden yhdistäminen vielä oikein onnistu, mutta mahdottoman helppoa tuo Peppin kanssa tekeminen taas oli. Jos olisin harjoitellut sen kanssa yhtä paljon tanssia kuin Iitan kanssa, se olisi varmaan jo tosi hyvä.

Täytyy oikein tosissaan laittaa Peppin ohjelman teko työn alle. Helsingin HTM:ssä olisi vielä tilaa ja ilmoittautumisaikaakin hiukan jäljellä. Mutta en oikein uskalla Peppiä viedä noin vaativaan ympäristöön. Ja vaikka positioita meillä on viisikin erilaista, ei varmaan ole järkeä mennä kilpailemaan, jos suuntia on vain yksi eli eteenpäin. ;) Tai en tiedä, riippuu tietysti mikä on tavoite... Ja onhan rytminmuutokset ja käännöksetkin vaativia. Pitäisi nyt vaan pitää järki päässä ja keskittyä Iitan ohjelmaan.., johon muuten olen keksinyt jo asun!

Rally, tanssi ja hieronta

Keskiviikkona rallytokotunnilla Paula oli valmiiksi tehnyt meille radan, jossa oli erilaisia käännöksiä ja sivulta eteentuloja. Ensimmäinen kierros meni yllättävänkin hyvin. Kaikki liikkeet onnistuivat (jopa 270 asteen käännös vasemmalle, juhuu!), mutta helpossa kohdassa (90 asteen käännös oikealle ja hieman pidempi seuraamispätkä seuraavalle kyltille) kontakti vähän karkasi. Toisella kierroksella keskityin liikaa kyltteihin ja liikkeisiin eikä mennyt enää niin hyvin. Paulalla on englanninkieliset kyltit, niin näköjään jään niitä aina tavaamaan. No joo, enpä voi sanoa olevani tottunut suomenkielisiin kyltteihin, mutta on ne suomenkieliset kyllä selkeämpiä. Heh, ei sillä että englanti olisi mitenkään vaikeaa, mutta jotenkin ne asiat on ilmaistu niissä vaan eri tavalla. Joka tapauksessa pitäisi kiinnittää enemmän huomiota koiraan. Saksalainen täyskäännös meni vähän pieleen, kun lähdin kääntymään ennen Iitaa. Eli silloin Iita pyörähtikin itsensä ympäri eikä kiertänyt minua. Paula sanoi myös, että Iita osaa liikkeet ihan hyvin (osaako muka?), joten voin pienentää käsiapuja. Olen nyt tuolla rallytokossa pyrkinyt välttämään (tai ainakin vähentämään) välipalkkauksia, mutta koska olen vähän epävarma, kompensoin sitä eleillä. Ja tosiaan toisellakin kerralla tuo helpoin kohta meni huonoiten. Paula sanoi, että en itse skarppaa siinä yhtään, kun se on niin helppo kohta, joten koirakaan ei skarppaa.

Väliaikoina harjoittelin rallytokoliikkeiden ohella koiratanssiliikkeitä. Haluaisin jonkun tassutempun ohjelmaan, mutta olen onnistunut sekoittamaan tassu-käskyn Iita-raukan päässä. Olen nimittäin aika paljon harjoitellut tassu-toinen-komboa perätysten, ja nyt se antaa tassu-käskyllä aina ensin toisen ja sitten heti perään tassun ja taas toisen. Ajattelin, että jos koitankin saada selvyyden tähän hommaan nyt sillä, että unohdan koko tassu-käskyn ja käytänkin pelkästään toinen-käskyä, jonka se ymmärtää ihan oikein vasemman tassun nostoksi. Näitä sitten harjoittelin niin, että Iita oli vasemmalla puolellani ja siitä sen piti nostaa vasen tassu. Jos minä vielä samaan aikaan nostan oikeaa tassuani jalkaani, niin se voisi näyttää aika kivalta. Tulisi sitten tassutemppujen liikeryhmäkin katettua ohjelmassa. Kierimistä harjoittelimme myös. Kyllä Iita selvästi tunnistaa sen käskyn (ilman käsiapua, jee!), mutta se on aina vähän sen näköinen, että onko pakko. Aika outoa muuten Iitalta...

Koiratanssikilpailun osallistujalistakin on jo netissä. Freestyle alkaa klo 9.30 ja me olemme iitan kanssa numerolla 4. Koko alokasluokassa on 12 kilpailijaa, joista neljään en tunne/tiedä. Apua... Mitenköhän meidän käy..? Tahtoo vaan harjoitella, harjoitella ja harjoitella. Palloilin vielä eilen noiden kahden musiikin välillä. Mietin, että haluanko ottaa varman päälle ja tehdä tylsän ohjelman vai teenkö vähän vauhdikkaamman ja toivon mukaan kiinnostavamman ohjelman, jolloin riskinä on sähellys..? Päätin kuitenkin, että pidän kiinni tuosta "Kukaan ei koskaan" -kappaleesta ja kun Samikin oli sitä mieltä, että se on parempi, en aio enää musiikin vaihtoa miettiä. Sen sijaan lyhensin sitä hieman, joten se on nyt 2:20 pitkä. Työkaverin kanssa mietin ohjelman teemaa ja häneltä sainkin yhden idean. Harmi vaan, kun ei päästä huomenna harjoittelemaan. Iitalla oli nimittäin tänään hieronta, niin täytyy huomenna ottaa rauhallisesti. Tai ainakin yrittää. ;) Reidet olivat ihan jumissa, Iita jopa hieman murisi, kun niitä hierottiin. Lanneselässäkin oli hieman jumia. Tosi hyvin Iita on kyllä noista jumeista huolimatta liikkunut. No, nyt sen on varmaan kuitenkin parempi liikkua.

Koreografiaraati

Koiratanssitreeneissä oli tosiaan varattu aikaa meidän koreografian esittämiselle ja sen arvioinnille. Sainkin hyviä kommentteja, osaa vähän odotinkin.

Ensin positiiviset kommentit:
- hieno, nätti
- hyvä kehänkäyttö eikä pelätty tulla lähelle tuomareita
- liikkeiden suunnat hyvät, kaikki näkyivät yleisölle
- musiikki sopi koiralle
- esineen kierto -liikkeestä muodostui hieno kuvio
- laukkaosuus oli erityisen näyttävä
- koira oli hyvin kontaktissa koko ajan
- ohjelmassa oli eri tasoja ja nopeusvaihteluja
- ohjelma alkoi ja loppui koiran tasolla (eli alhaalla)
- monipuolinen, tasapainoinen kokonaisuus

Sitten rakentava kritiikki:
- ohjelma oli liian pitkä (eli tylsä..?)
- muutamia liikkeitä toistettiin liikaa tai ne kestivät liian kauan -> useammin vaihtelevuutta
- ohjelman lopussa oli ohjaajan alasmeno, nousu ylös ja taas alasmeno -> ei näytä sujuvalta, voisi jäädä alas
- onko ajallisesti liikaa HTM-positioita freestyle-ohjelmaan?
- kieltoja -> ohjaa rauhassa loppuun asti

Voi apua, nyt en muista muuta. Eilen oli sellainen olo, että negatiivista kritiikkiä oli paljon enemmän kuin positiivista. Nyt näyttää olevan ihan toisinpäin, ehkä ne negatiiviset asiat vain ensin jäivät päällimmäisiksi. Tosin varmaan kaikki sanoivat, että ohjelma on liian pitkä tai ainakin siinä pitäisi olla enemmän tai useammin liikkeiden vaihtuvuutta. En usko, että kolmen minuutin ohjelma on katsojan mielestä liian pitkä, jos ohjelma on mielenkiintoinen. Tämä ei kyllä tullut yllätyksenä ja oikeastaan tähän halusinkin kuulla mielipiteitä. Ajattelin nimittäin, että ohjelma on minulle helpompi eikä tule niin paljon sähellyksiä, kun teen selkeästi yhtä liikettä hieman kauemmin kuin kaksi sekuntia. Tuo oli ihan hyvä huomio myös, että turhia ylös- ja alasmenoja pitää välttää, ellei keksi niihin jotain todella sulavaa liikettä ohjaajalle. Noista HTM-positioiden määrästä en ole huolissani. Tai siis vaihtoehtona ei ole jättää niitä poiskaan, koska emme muita liikkeitä osaa niin paljon. Eli positioita on pakko käyttää oikein liikkeinä eikä vain siirtyminä liikkeestä toiseen.

Oli kyllä hyödyllinen tuo raati. Koiratanssitunnin jälkeen oli vielä tokoa, mutta en oikein jaksanut keskittyä, kun teki vaan mieli suunnitella koreografioita. :) Rupesi jo itämään ajatus HTM-koreografiastakin. Vielä kun saisi sivuttaisaskeleet sujumaan edes pikku pätkän.

Joo, mutta siis tokossa harjoiteltiin liikkeestä seisomista, paikallaan kääntymistä vasemmalle (eli sitä minkä kanssa olen rallytokossa tuskaillut!), luoksepäästävyyttä ja paikallamakuuta (myös niin, että ohjaaja on koiran takana).

Iita on kyllä ihana koira. Oli tosi rankka tuo koiratanssitreeni, mutta silti se jaksoi vielä tokonkin. Huolimatta siitä, että se oli päivällä juossut pihalla pari tuntia. Nimenomaan juossut koko ajan. Illalla se olikin pitkästä aikaa vähän väsynyt. Mutta ei onneksi kipeän oloinen. Minä sen sijaan suunnittelin ohjelmaan korjauksia. Itse asiassa mietin nyt, että pitäisikö sittenkin vaihtaa takaisin tähän alkuperäiseen kappaleeseen:

Sen olen nimittäin onnistunut lyhentämään 2 minuuttiin, kun tuo "Kukaan ei koskaan" on tosiaan se 3 minuuttia ja mielestäni kappale kärsii, jos sitä vielä pätkii jostain välistä. Periaatteessa samat liikkeet kävisivät eikä järjestystäkään tarvitsisi ihan kauheasti muuttaa. Sinänsä hassua, kun kappaleet ovat kuitenkin ihan erilaisia, mutta niin se vaan menee. Ohjelman tunnelma olisi mielestäni kuitenkin ihan eri. Tässä ne samat liikkeet tulisivat sitten nimenomaan tiivistettyinä eli sitä vaihtelevuutta olisi enemmän. Minun täytyy saada sitten vaan oma ohjaukseni kontrolliin ja pysyä rauhallisena, vaikka musiikki onkin nopeampi. Tähän olisi teema, rekvisiitat ja asukin jo valmiiksi mietittynä, joten varmaan on vaihto taas edessä.

Keksin muuten ihan loistavan HTM-musiikin. Voi kun voisi vaan suunnitella ohjelmia eikä tarvitsisi välittää osaako toteuttaa ne. :)

Kiva agitreeni + ei niin kivat kontaktit

Iitan koiratanssitreeneistä meninkin suoraan Peppin agilitytunnille. Tai oli välissä sen verran aikaa, että käytiin kulttuurikävelyllä Littoisten Verkatehtaalla. Peppin alkuverryttelynä harjoittelimme HTM-positioita vauhdikkaasti niin, että Peppin piti ravata. Kivaa, sai kaksi kärpästä yhdellä iskulla. ;) ATT:llä oli siis möllikurssi: "Kisoihin valmistautuminen ja kisaratatreeniä". Kouluttajana oli Outi Vormisto. Tosi kiva käydä eri kouluttajien koulutuksissa, kun jokaisella on oma tyylinsä ja kohteensa, joihin kiinnittävät huomiota. (Tai no, välillä se on myös ahdistavaa, kun ryhtyy kyseenalaistamaan kaikkea aiemmin oppimaansa.) Outin tyylistä kyllä tykkäsin tosi paljon. Asenne oli se, että nyt koulutetaan ja koulutettavan on saatava treenistä jotain irti. Ja niinhän minä sainkin. Samaten koira ei saanut keskustelujen aikana yhtään haahuilla omiaan eikä missään nimessä tehdä esteitä ominpäin. Tuli sellainen olo, että pitäisi aina itsekin skarpata tuolla tavalla.

Tutustuimme 13 esteen rataan, minkä jälkeen minä sain Peppin kanssa aloittaa. Ensimmäinen kerta tehtiin kokeenomaisesti ja sitten pätkissä. Rata meni ihan hyvin, ja etenkin se eniten pelkäämäni kohta, mutta muutamia ongelmakohtiakin oli.

Hypyn jälkeen piti tehdä U-käännös tulosuuntaan putkelle. Tässä tein niin, että peruutin pidemmän matkan esteelle, mutta Outi kehotti kääntymään vähän ennen estettä (ja samalla vaihtamaan ohjauskäden), koska koira rekisteröi muutoksen paremmin kuin sen liikunko vauhdilla taaksepäin vai eteenpäin. Ja peruutusta vain esteen vierelle, ei pidemmälle, jolloin oli enemmän tilaa lähettää putkelle.

Toisen putken jälkeen oli kepit. Peppi jätti ekan kepin väliin, niinkuin se usein tekee. Outi kehotti menemään jo putkelle vastaan ja saman tien aloittaa keppikäskytyksen. Koira kun tulee putken pimennosta täysi höyry päällä, niin ei se ehdi reagoida vasta keppien lähellä annettuun käskyyn. Ja jos itse odotan keppien lähellä, Peppille tulee vain kiire ottaa minut kiinni. Kepit ovat myös niin kapea este, joten se näkyykin huonosti. Enpä ole tuollaista tullut ajatelleeksi. Outi myös sanoi, että kannattaa kävellä Peppin vierellä, kun se on vielä epävarma, jos menen edellä. Kun Peppi saa varmuutta keppeihin, se myös kestää sen, että menen edellä. En tullut kysyneeksi Outilta, että kannattaako/voiko vedätystä hänen mielestään erikseen harjoitella, vai tuleeko se vedätyksen kesto automaattisesti pikku hiljaa. Kun lähdimme epäonnistuneiden keppien jälkeen takaisin keppien alkuun, Peppi lähti pujottelemaan niitä takaisinpäin. Siihen Outi puuttui heti, että koira täytyy ohjata sen verran sivuun, ettei niin pääse tapahtumaan. Totta, jos itse kävelen keppien vieressä, Peppi aina lähtee tekemään pujottelua. Koiraa siis pitää ohjata myös ja etenkin epäonnistuneiden suoritusten jälkeen sekä treenien siirtymätaipaleilla. Tiedän, että olen ollut tässä vähän laiska, mutta täytyy terästäytyä.

Sitten keskustelimme aika paljon kontakteista, mutta ei näköjään kuitenkaan riittävästi, koska olen taas vähän sekaisin. Minähän teen alastulokontaktit niin, että huudan Peppille odota, jolloin se pysähtyy alastulolle, kutakuinkin siihen kohtaan, jossa se huutaessani on. Sitten vapautan sen tule-käskyllä. Tiedän, ettei tuo ole mitenkään toimivin tapa, mutta meillä se kuitenkin on toiminut. Katjakin mielestäni on sanonut, että koska Peppi ei jää himmaamaan ja odottelemaan alastulolle, että koska sen pitää pysähtyä, hänen mielestään se on ihan ok. Sitä pitäisi Katjan ja minunkin mielestäni vielä harjoitella ja vahvistaa, että Peppi pysähtyisi tarvittaessa pidemmäksikin aikaa ja niin, etten itse ole ihan siinä vierellä vaan vaikkapa jatkan matkaa tai olen jo valmiiksi kauempana ja silti Peppi pysähtyisi. Eli niitä joka tapauksessa treenataan. Outi oli sitä mieltä, että Peppi ei esim. puomille kiivetessään tiedä, mitä sen alastulossa pitää tehdä. Niin, no ei varmaan tiedäkään, mutta jäin miettimään, onko siitä sitten haittaakaan... Outi kehotti pohtimaan sitä, että josko opettaisin Peppille 2on-2off -alastulokontaktin joko kosketusalustan avulla tai muuten. Taas olen siinä tilanteessa, että mietin näitä kontaktijuttuja. Jonkun pitäisi nekin vääntää mulle rautalangasta, koska en vaan tunnu taaskaan tajuavan. Näin mä ne siis ymmärrän:

Tapa 1: 2on-2off kosketusalustan kanssa. Koiralle opetetaan oma-aloitteisesti ilman käskyä koskemaan alustaan oli se missä hyvänsä. Kosketusalusta siirretään alastulokontaktille, jolloin koira oppii itsenäisesti tulemaan kontaktin oikein ja pysähtymään kosketusalustalle. Koira aina vapautetaan alustalta ja myös häivytetyltä alustalta.

Tapa 2: 2on-2off ilman kosketusalustaa. Koira opetetaan käskystä pysähtymään kontaktin ja maan rajalle. Koira aina vapautetaan asennosta.

Sitten on sellaisia tapoja, jotka miellän näiden tapojen yhdistelmiksi. Esim. käytetään kosketusalustaa, mutta koskettamiseen on joku käsky. Silloin mielestäni kosketusalustan alkuperäinen idea tavallaan menee hukkaan. Tavan 1 ymmärrän niin, että se on itsenäinen, ja siinä varmasti nopeammin pystyy jättämään koiran suorittamaan kontaktiesteen yksin. Tapa 2 tai yleensäkin sellainen tapa, jossa on joku kosketus-/asentokäsky, on mielestäni aika lähellä tuota minun tapaani. Niissä on mielestäni vain se ero, että tuossa 2on-2off -tavassa on tarkkaan määritelty pysähdyspaikka, kun minun tavassani sitä ei ole. Eli tietääkö koira näillä tavoilla ylösmenneessään yhtään sen enempää mitä sen alastullessa pitää tehdä..? Pysäytyskäsky sille joka tapauksessa annetaan. No, ehkä se himmaus saattaa epätarkan paikan kanssa tulla ongelmaksi, mutta meillä ei sitä vielä ainakaan ole ollut. Peppi tulisi täysillä läpi, jos en sille mitään huutaisi. No, en tiedä sitten, että onko sekään hyvä asia. Olen tuota tarkkaa paikkaakin Peppin kanssa kokeillut, mutta minusta koiran on aika vaikea kesken vauhdikkaan agilitysuorituksen pysähtyä ihan tarkkaan johonkin paikkaan, siksi olen siirtynyt tuohon omaan tyyliini. Näkeehän sitä minusta liian usein kilpailevienkin joukossa, että se koira ei oikein tiedä mihin sen pitäisi pysähtyä. Tai sitten se oikea paikka ei ole vaan mennyt tarpeeksi hyvin perille. Mutta useinhan kilpailevat tulevat juuri kontakteja harjoittelemaan epiksiin ja tahkovat niitä sitten edestakaisin. En oikein pääse näistä jyvälle. Ilmeisen hyvä keino tuo 2on-2off kuitenkin taitaa olla, kun niin monet sitä käyttävät. Mikä on se pointti, mitä en näissä tajua..?

Tanssikoreografioita

Tänään sain hallilla kokeilla uutta musiikkiani ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan ja isossa tilassa. Koreografia on vielä ihan raakaversio, mutta silti olo oli varmempi kuin koskaan aiemmin minkään ohjelmatekeleen kanssa. Ihan hyvä ja meidän tasoinen siitä ohjelmasta varmaan tulee. Sitä en tosin tiedä tuleeko vielä joulukuun kisoihin, mutta se jää nähtäväksi. Huomiseksi "tilasin" Johannalta treeneihin koreografiaraadin, jossa saan kuulla toisten kurssilaisten mielipiteet ja vinkit.

Tässä meidän musiikki (jonka olen lyhentänyt kolmeen minuuttiin).

Sitten mietimme yhteisohjelmaa, jonka tulisimme esittämään ainakin tammikuun Winter Dog Show'ssa. Meitä olisi yhteensä kuusi koiraa (joista tänään oli paikalla vain kolme) ja jokainen esiintyisi vuorotellen puolen minuutin ajan. Lisäksi tekisimme joitakin yhteistemppuja tai temppuja samaan aikaan tai kaanonissa. Kokeilimme yhteistempuista mm. sitä, että lähetetään koira kiertämään toinen koira ja ohjaaja. Iita ei vielä tajunnut, että ihmisen voi kiertää ihan samalla tavalla kuin esineenkin. ;) Halusin myös koittaa sitä, että Nova hyppää makaavan Iitan yli. Iitalla ei ilmekään värähtänyt, mahtoiko edes huomata. ;) Saa nähdä millainen sekasoppa ohjelmasta tulee. Ei vaan, mahdollisimman selkeänä se täytyy ehdottomasti pitää, siinä on jo tarpeeksi sotkua, kun lavalla on 6 koiraa samaan aikaan.

Tässä yhteismusiikki, josta meidän osuus alkaa näillä näkymin kohdasta 1:22.

Kepit ja kontaktit... sekä rengas

Eilisissä agilitytreeneissä Katja oli suunnitellut meille ykkösluokan radan, joka ensimmäisellä kerralla myös tehtiin kilpailunomaisesti. Periaatteessa meni ihan hyvin, mitä nyt keinusta tuli lentokeinu, mutta ainoa varsinainen virhe tuli renkaalla, sillä Peppi hyppäsi renkaan ja telineen välistä. Rengas ei ole tainnut olla vielä kertaakaan meidän ratatreeneissä tuolla ATT:llä, joten ei ihme, että se oli Peppille vähän outo. Koitettiin sitä yksinään pari kertaa. Toisella kierroksella palkkasin kontakteilla ja keinukin meni jo paljon rauhallisemmin. Ennen keppejä tein takaaleikkauksen, joka meni tosi hyvin, Peppi ei ottanut siitä yhtään häiriötä. Se on kuulemma koirille usein tosi vaikea. Hyvä etten tiennyt sitä etukäteen, olisi meinaan jäänyt tekemättä. ;)

Tunnin lopuksi saimme vielä harjoitella putki - puomi - putki -komboa edestakaisin sekä Katjan valvovan silmän alla keppejä. Keppejä ennen tehtiin hyppy ja takaakierto sekä jälkeen oli tarkoitus tehdä valssi ja pari hyppyä. Peppi kävi pitkästä aikaa vähän kierroksilla ja haukkui ja meni vähän mihin sattuu. Keppeihinkin oli vaikea keskittyä. Sain valssin juuri ja juuri onnistumaan, mutta jos menin paljon edelle, Peppi lähti kepeissä oikomaan. Olen jonkun verran tuota vedättämistä harjoitellutkin, mutta täytyy harjoitella enemmän ja niin, että otan vielä enemmän välimatkaa Peppiin.

Rallya ja rautalankaa

Keskiviikkona oli rallytokotreenit ja Iita pääsi taas mukaan. Vähän se yritti haukkua innostuksesta, kun otin sen autosta ulos. Mutta kun kaivoin Bliw-pullon laukusta, Iita hiljeni nopeasti ja käyttäytyi muutenkin tosi hienosti. Pian ei varmaan tarvii edes näyttää Bliw-pulloa. ;)

Ensimmäisenä Paula kysyi oliko kotitehtävissä ollut ongelmia. Me harjoiteltiin edellisenä iltana niitä vasemmalle käännöksiä ja ongelmia kieltämättä niissä oli. Yritin kolmella eri tavalla eikä mikään oikein onnistunut.

Tapa 1: annan pyörähdyskäskyn "round", jolloin Iita pyörähtää niin nopeasti ympäri, että se ehtii tehdä jo 1½ kierrosta ennenkuin minä ehdin siiryä

Tapa 2: seurautan normaalilla kävelyvauhdilla, jolloin ympyrästä tulee tosi iso

Tapa 3: seurautan hitaasti, jolloin Iita välillä istahtaa

Näytin näitä Paulalle, ja hän kehotti käyttämään tapaa 2, jolloin vain makupalalla käännän Iitan päätä enemmän, jotta käännöksestä tulee tiiviimpi. Hmm.

Paula oli tehnyt meille pienen radan, jossa oli erilaisia käännöksiä sekä pujottelu edestakaisin. Rata tehtiin alokasluokan mukaisesti hihnassa ja Iitalla oli mielenkiinto hiukan muualla. Päätin kuitenkin mennä radan ilman välipalkkoja, ja kyllä me se saatiin suoritettua. Toinen rata oli hieman pidempi ja siinä oli myös pysähdyksiä. Iita oli melkein koko radan kontaktissa, joten meni tosi hyvin. Paitsi se 270 asteen käännös vasemmalle... Pujottelusta Paula sanoi, että minun kannattaa kääntää ylävartalon hartialinjaa merkiksi koiralle tulevasta käännöksestä. Kokeilin sitä ja sehän toimii! Agilityssäkin ohjaan ylävartalon hartialinjalla, niin miksen sitä muuten ole tajunnut. Kokeilin sitä myös 360 asteen vasemmalle käännökseen ja jo helpotti! Ihan turhaan olen monta vuotta yrittänyt tuloksetta tahkoa noita vasemmalle kääntymisiä ja se on noin pienestä kiinni. Itsestään selväähän tuon olisi pitänyt olla, mutta kun ei ole eikä kukaan ole aiemmin sitä minulle vinkannut...

Odotteluaikoina harjoittelimme kolmen askeleen kylttejä ja ne saimme myös kotitehtäviksi. Minä annoin itselleni lisäksi kotitehtäväksi tuon vasemmalle käännöksen sekä hihnassa harjoittelun. Iita kun ei miellä hihnassa tekemistä tekemiseksi, joten siihen täytyy saada muutos.

Tanssit uusiksi?

Siirryin maanantain toko- ja koiratanssiryhmistä sunnuntain ryhmiin. Tuntien järjestyskin vaihtui samalla.

Tuon möllitokon jälkeen tuli sellainen olo, että mitä jos kokeilisin Iitalle jotain hitaampaa musiikkia koiratanssiin. Silloin minäkin pystyisin ohjaamaan selkeämmin ja Iitakaan ei varmaan soheltaisi niin paljon. Otin muutamia musiikkeja mukaan, ja sainkin kokeilla sitä meidän jo valittua nopeampaa musiikkia sekä yhtä hitaampaa. Nopea musiikki on tosi kiva, mutta vähän se sähellykseksi saattaa mennä. Toisaalta, kun koreografian oppii ulkoa, homma tietysti helpottuu. Mutta joka tapauksessa hitaampi musiikki toimi tosi hyvin. Minä olin rauhallinen, Iita oli rauhallisempi ja koko tekeminen tuntui paljon mukavammalta. Nyt olen siihen musiikkiin keksinyt jo liikkeet ja luulen, että siitä tulee meidän ohjelma! Oikeasti ohjelman olisi pitänyt olla jo aikoja sitten valmis, kun kisoihin olisi tarkoitus mennä jo kuukauden päästä. Mutta kun ei ole... Ja kun se musiikkikin piti näköjään vaihtaa. No, sillä nyt mennään ja toivottavasti saadaan homma kasaan. Kisat menee sitten miten menee.

Tokotunnilla harjoiteltiin liikkeestä seisomista ja luoksepäästävyyttä. Ei mitään kummallista.

Maanantaina harjoittelin jotain pikkujuttuja kotona olohuoneen matolla. Pitäisi kyllä ostaa isompi matto. ;) Iita osaa jo kieriä ilman käsimerkkiä! Tosin se tuppaa jäämään vähän toiselle kyljelle, joten useampi kieriminen peräkkäin ei onnistu sujuvasti. Sitä täytyy harjoitella, koska sellainen tulisi heti ohjelman alkuun. Peppin kanssa harjoittelin pujottelua ja positioita. Aina vaan jaksan ihmetellä, miten vauhdikkaasti Peppi tekee pyörähdykset ja pujottelut. Täytyy koittaa muistaa videoida joskus.

Möllitoko

Turun Seudun Koirakeskuksessa oli lauantaina möllitokokisa, jonka starttiluokkaan osallistuin molempien koirien kanssa. Starttiluokassa arvosteltiin vain koiran tekemisiä, joten käskyttää ja kehua sai niin paljon kuin halusi eikä palkitsemisestakaan mennyt virhepisteitä. Päätin, että palkkaan vain liikkeiden välissä ja yritän antaa vain ne käskyt, jotka virallisessa kokeessakin saisi antaa. Mutta halusin kuitenkin, että liikkeet menevät oikein, joten tarpeen vaatiessa toistaisin käskyjä ja antaisin eleapujakin. Tuomarina toimi Katja Honkasalo, joka itse kilpailee EVL-luokassa nahkacolliensa Veeran (Mustan Riiviön Helmi) kanssa. Nyt muuten vasta tajusin, että Peppihän on tuon Katjan koiran puoliserkku. ;) Peppin emä on siis Veeran isän sisko.

Ensin oli luoksepäästävyys ja paikalla makuu. En ollut edes muistanut päättää, että käskenkö koirien olla asennossa vai annanko niiden vain hengata. Molempien kohdalla päädyin perusasentoon ja siinä ne myös pysyivät. Ensin oli Iitan ryhmän paikalla makaaminen. Hienosti meni. Sitten minulle tulikin vähän kiire viemään Iita autoon ja ottamaan Peppi tilalle. Kaikki muut olivat jo rivissä, kun minä Peppin kanssa sitten pelmahdin paikalle ja menin rivin keskelle. Viereiset koirat eivät tykänneet ja Peppikin kävi vähän kierroksilla. Luoksepäästävyydessä Peppi istui hienosti paikallaan, mutta paikalla makuu vähän arvellutti, kun tulimme tilanteeseen niin vauhdilla. Jouduin antamaan kaksi käskyä, mutta hyvin Peppi paikallaan pysyi, vaikka viereinen koira ryömi pari metriä eteenpäin ja toiselta puolelta viereistä seuraava lähti juoksemaan.

Iita starttasi numerolla 1, joten taas koira vaihtoon ja kentälle. Iita oli hyvin kuulolla, mutta hieman kontakti herpaantui kytkettynä seuraamisessa. Siitä 9½. Taluttimetta seuraaminen menikin paljon paremmin, oikein hyvin siis. Jotenkin Iita hihnassa ollessaan ei tajua, että nyt tehdään töitä, kun yleensä harjoittelen ilman hihnaa. Luoksetulossa käytin selkää käsiapua, ettei Iita lähde kiertämään minua takaa. Seisominen seuraamisen yhteydessä meni nollille. Iita ei sitä vielä osaa, vaan tuli ainakin kolme metriä perässäni. Samaten estehypystä nolla. Iita kyllä hyppäsi, mutta kiersi esteen ennenkuin pysähtyi seisomaan. Minusta tosi hienosti silti molemmissa, että lopulta kuitenkin pysähtyi. Ja tämä oli ihan eka kerta, kun Iita hyppäsi oikean tokoesteen! Yleisvaikutelmasta saatiin 10. "Koira oli tosi hyvin kuulolla koko ajan ja teki iloisesti." Minä olin oikein tyytyväinen Iitaan ja jopa vähän yllättynyt, miten hyvin se teki ja keskittyi.

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 9½
Seuraaminen taluttimetta 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
Estehyppy 0
Kokonaisvaikutus 10

Yhteensä 159

Peppin numero oli 9, joten pieni hengähdystauko sentään oli välissä. Peppille jouduin seuraamisissa antamaan useampia käskyjä, kun tuntui, että se vähän haahuili. Siitä tosin rokotettiin vasta "maahanmeno seuraamisen yhteydessä" -kohdassa. Lähdin vähän liian nopeasti liikkeelle eikä Peppi tainnut olla valmis. Maahan se meni tosi hyvin. Seisominen meni nollille, kun Peppi meni ensin maahan, mutta se nousi kuitenkin toisella käskyllä seisomaan. Estehypyssä kävi samalla tavalla kuin Iitalla, eli Peppi kiersi esteen vierelle ennenkuin pysähtyi. En ole pitkään aikaan Peppin kanssa tokoa treenannnut, joten siinä mielessä meni ihan hyvin. Olisihan se nuo nollaliikkeetkin osannut, mutta ei tällä kertaa. Tuo seuraamisen haluttomuus vähän huolettaa.

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 10
Seuraaminen taluttimetta 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9½
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
Estehyppy 0
Kokonaisvaikutus 10

Yhteensä 159

Samat yhteispisteet siis molemmille koirille. :) Oli kyllä jotenkin ihanan rauhallista ja rauhoittavaa tuo tokoilu. Varsinkin jos vertaa koiratanssiin: ei tarvinnut murehtia omasta liikkumisesta eikä musiikista ja liikkeisiinkin sai keskittyä yksi kerrallaan.