Onneton ohjaaja

Mä olen niin huono. Ei ihme ettei koirat osaa mitään, kun mä en osaa käskyttää niitä oikein tai annan ristiriitaiset käskyt suullisesti ja käsimerkein. Huoh. Tänään oli siis ensimmäiset koiratanssin yhteistreenit DoXX-areenalla. Odotukset olivat korkealla, kun vihdoin pääsin kokeilemaan ohjelmaa vähän isommassa mittakaavassa. Koirat olivat hyviä, mutta taas mä onnistuin söhläämään. Heti kun on vähän enemmän tilaa ja laittaa musiikin soimaan, mä en muista mitään mitä pitäisi tehdä ja teen kaiken liian nopeasti ja epäloogisesti tai ihan kokonaan väärin.

Otin siis molemmat koirat mukaan, koska halusin kokeilla Iitan kanssa HTM-ohjelmaa ja Peppin kanssa freestyle-ohjelmaa. Mukaan otin myös kevythäkin, koska halusin, että koirat harjoittelevat myös siinä olemista. Hyvin kyllä sujui, tai no molemmat jossain vaiheessa haukkuivat häkissä, mutta noin yleisesti ottaen olivat rauhallisia, vaikka tiesivät minun puuhailevan toisen kanssa siinä vieressä. Olin myös tyytyväinen siihen, että Peppi rähähti vain kerran, vaikka oli uusi paikka ja muutama sille uusi tuttavuus.

En oikeastaan ehtinyt paljon edes treenata. Jotain kertonee se, että samasta namimäärästä, joka kotitreeneissä menee vartissa, ehdin nyt käyttää vain hiukan yli puolet. Hallissa oli kuitenkin kätevää se, että tiloja oli vierekkäin kaksi, joiden välistä sai vielä oven suljettua. Minä treenailin Nooran ja Olgan kanssa pienemmässä tilassa kun isommassa olivat Henna ja Madde, Joanna ja Gaia sekä Johanna ja Blondi.

Iitan kanssa harjoittelin ensin hiukan positoita. Huomasin heti, että vieraassa paikassa ja suuremmassa tilassa epävarmat positiot levisivät. Heel-position tiesinkin olevan epävarma, mutta niin oli myös edessä-positiossa tehtävät ristiaskeleet oikealle. Kotona Iita tekee nuo ristiaskeleet tosi hyvin, välillä vähän jopa "nojaa" jalkaani vasten. Olen siis luottavainen, että nekin saadaan vielä kuntoon. Sitten yritin musiikin tahtiin. Tajusin onneksi heti, että Iita täytyy laittaa syrjään ja tehdä kuviot ensin ilman koiraa. Tosin kuivaharjoittelin vain kaksi kertaa eli en ollenkaan riittävästi... Sitten tein Iitan kanssa. Iita olisi varmaan tehnyt ihan hyvin (paitsi nuo heelit), mutta minun käteni olivat milloin missäkin väärässä asennossa hämäämässä ja välillä käytin ihan vääriä käskyjäkin tai unohdin kokonaan käskyttää... Nyt Iita hyppi namin perässä ja jätätti tai oli muuten turhan kaukana. Mutta minun mokailuuni nähden Iita teki loistavasti. Olin kyllä tosi ärsyyntynyt itseeni. Sain oikeastaan silti irti sen, mikä oli tarkoituskin. Ohjelma sinällään toimii ja se minun vaikeaksi luulemani kohta olikin oikeasti tosi helppo. Tai siis yksi niistä harvoista kohdista, joka onnistui. Ehkä se olikin ainoa kohta, johon oikeasti keskityin ja se siksi se onnistui..? Jos haluaisin ottaa varman päälle, jättäisin heelit kokonaan pois. Mutta kyllä se aika paljon tylsentää ohjelmaa. Joka tapauksessa ongelma olen minä, ei Iitan osaaminen. Ehkä minäkin opin, kun teen ohjelmaa musiikin tahdissa ensin ihan yksinäni.

Peppin kanssa olen itse vähän erilainen, kun olen tottunut olemaan sen kanssa skarppina. Tosi hyvinhän se nykyään keskittyy niinkuin tänäänkin. Käskytin Peppiä paremmin kuin Iitaa, mutta en silti todellakaan riittävän hyvin. Peppin kanssa tuli ongelmaksi se, että kehitin jotain omia käsimerkkejä. Olen niin tottunut, että Iita tarvitsee niitä, joten rupesin Peppin kanssakin huitomaan. No Peppihän sellaisia ei tarvitse, joten oli se vähän ihmeissään ylimääräisistä "avuista". Eli Peppin ohjelmassakin ongelma olen minä, ei Peppin osaamistaso. Ohjelmamme on niin tiivistahtinen, että minun on oikeasti parannettava ja paljon, ei siinä ole yhtään aikaa miettiä. Nyt en tosin vielä edes muistanut kaikkia liikkeitä ja niiden järjestyksiä. Jalan yli hyppyä sain myös harjoiteltua, ja se sujui oikein hyvin. Jotain hyvää sentään.

Molemmat ovat olleet koko loppupäivän ihan väsyneitä. Etenkin Peppi on nukkunut ihan syvää unta. Iitakin on nukkunut paljon. Onkohan se tullut vanhaksi..? :( Ei meidän ADHD- turboshelttiä ennen ole mikään saanut väsyneeksi...