Lauantain tanssitreeneihin otin mukaan esiintymisasun eli hameen ja kierrettävän esineen eli höyhenkranssin. Iitalla oli kyllä jostain syystä mielenkiinto kaikessa muussa kuin mun kanssa tekemisessä. Iita teki omiaan ja katseli toisten perään. Yritin tehdä koko ohjelman ilman välipalkkaa, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Ei tuollaisen esityksen kanssa Helsinkiin asti kannata lähteä. Liikkeitä jäi kokonaan tekemättä, suunnat ja sijainnit oli mitä sattuu, pyörähdyksissä ja pujotteluissakin Iita vaan katsoi minua, että mitä puhut, ikinä tuollaista käskyä kuullutkaan. Mun piti omaan liikkumiseeni kiinnittää huomiota, mutta kyllä se vaan niin on, että kun Iita on mukana, on liikaa liikkuvia ja muuttuvia osia, etten yhtään tiedä mitä itse teen. Tosin täytyy sanoa, että kyllä meidän yritelmä videolta katsottuna kaikesta huolimatta näyttää paremmalta kuin miltä se tuntui... Se tuntui siis ihan pohjanoteeraukselta, vaikka saatiinhan me muutama liike tehty ihan niin kuin pitikin. Eli kai se ohjelma kannattaa siellä kisoissa joka tapauksessa loppuun asti vetää, vaikka tuntuisi kuinka tahmealta.
Lopputreenit käytin pienten pätkien treenaamiseen ja lelulla palkkaamiseen. Iita selvästi kiinnostui minustakin (tai siis siitä lelusta) ja teki jopa vähän sitä mitä pitikin. Päätin kuitenkin, että tämän jäljellä olevan viikon treenaan ihan reilusti palkkaamalla, enkä yritäkään harjoitella palkkaamattomuutta. Tärkeintä on, että Iitalla on into tehdä juuri noita ohjelman liikkeitä. Ehkä ne sitten onnistuvat kerran ilman välipalkkaakin siellä kisoissa.
Tänään olisi ollut tanssi- ja tokotreenit, mutta en mennyt. On sellainen olo, että en halua nyt treenata mitään muuta kuin noita meidän ohjelman liikkeitä. Olohuoneen matolla siis hiukan harjoiteltiin liikeyhdistelmiä runsaasti palkaten ja Iita olikin taas oma itsensä eli tosi innokas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti