Kontakti kontakti kontakti

Tänään oli agitreeneissä jälleen tekniikkatreenin vuoro. Jaoimme kentän kahtia, toisella puolella harjoiteltiin keppejä ja toisella kontakteja.

Ensin menin keppiratapätkälle. Tarkoitus oli kokeilla miten koira kestää sen, että itse menee edellä tai tulee jäljessä. Meillä ei ollut ongelmia. Pystyin jäämään ensimmäisten keppien kohdalle ja Peppi silti jatkoi loppuun asti. Tätä en itse asiassa ollut ennen kokeillutkaan. Pystyin myös juoksemaan reippaasti edellä, mutta se vaati käsivahvistuksen. Kokeilin myös keppien jälkeen valssausta ja muitakin puolenvaihtoja. Hyvin meni, kyllä Peppi kepit osaa. :)

Kontaktipuolella tehtiin siis A:ta, puomia ja keinua. Peppin kanssa vahvistettiin alastulokontakteja niin, että jätettiin välillä nami lattialle valmiiksi. Sitten vielä kävin sitä palkkaamassa ja astuin välillä aina poispäin ja menin palkkaamaan uudelleen.

Katja antoi seuraavat ohjeet kotiläksyä varten:
- esim. putki ja hyppy ennen kontaktiestettä vauhdin saamiseksi, mutta suorassa linjassa kontaktiesteeseen nähden
- juokse itse esteen ohi
- Nami lattialla vahvistukseksi, jos tulee läpijuoksuja. Korkeintaan kaksi namikertaa peräkkäin. Peppi ei saa oppia etsimään namia lattialta.
- Palkkaa lattialle, astu askel poispäin, palaa palkkaamaan ja samalla toista käsky. Toista tätä ainakin pari kertaa. Pidennä matkaa.
- vaihtele etäisyyttä, josta vapautat

ATT:n seuranmestari!

Sunnuntaina oli ATT:n seuranmestaruuskisat. Osallistuin sekä Iitan että Peppin kanssa mölliluokkaan. Iita oli päässyt agiliitämään viimeksi toukokuussa ja se on ollut koko kesän hyvässä kunnossa, joten ajattelin, että tästä kerrasta on sille varmasti taas enemmän iloa kuin haittaa.

Mölleillä oli hyppyrata ja se näytti tältä:

Medit aloittivat, joten pääsin ensin juoksemaan Iitan kanssa. Vähän mietitytti taas, että millaisiakohan ohjauksia Iita osaa lukea ja kuinka pitkälle minun pitää se esim. putkille ohjata, mutta hyvin meni. Ja kylläpä meillä oli kivaa! Iita oli ihana ja täynnä intoa.

 

Peppille sen sijaan tuli 10 ratavirhettä. Heti ensimmäinen rima putosi. Katja sanoi jälkeenpäin, että olisin voinut jättää Peppin kauemmas. En kuitenkaan viitsinyt jättää sitä kentän ulkopuolelle, mutta ehkä olisi pitänyt. Toinen virhe tuli pituudella, johon Peppi tuli huonossa kulmassa ja joutui ottamaan vauhtia palikoista. Mutta ohjauksellisesti meni tosi hyvin ja Katjakin sanoi, että ratasuoritus voi olla hyvä, vaikka virheitä tulisikin. Ja sellainen tämä oli. Olin siis tyytyväinen ja Peppilläkin oli kivaa. :) Mielestäni Peppi ei muuten haukkunut lainkaan radan aikana. Se kertoo siitä, että minä ohjasin hyvin. Jee!

 

En katsonut juuri lainkaan toisten suorituksia ja yllätys oli melkoisen iloinen, kun huomasin Iitan voittaneen mediluokan! Nollarata oli viidellä koirakolla, mutta me olimme nopeimpia. :o Mitäpä sitä sitten turhia harjoittelemaan, kun ilmankin onnistuu näin hyvin. ;) Iita on siis ATT:n möllimestari!

Lisää asusteita

Eilen Peppistä olisi saanut nahkarukkaset, mutta tänään se ansaitsi sateenvarjon. Hyvä harrastuskoirahan Peppi on, ei siitä mihinkään pääse. :)

TSAUlla oli siis epikset, johon osallistuimme. Ensin oli möllirata sisäkentällä.

 

Eilen treeneissä Katja kehotti minua pyrkimään koko ajan reilusti Peppin edelle ja luottamaan siihen, että Peppi kyllä suorittaa esteet, vaikken olekaan siinä vieressä. Nyt yritin tehdä niin, jotta saisimme nopeutta lisää. Toisin sanoen etten minä hidastaisi Peppiä. Rata meni oikein hyvin lukuunottamatta kontaktien alastuloja, joissa Peppi ei odottanut vapautusta. Eivät ne ihan läpijuoksuksikaan menneet, mutta ei kuitenkaan niin miten olisi pitänyt mennä. Saimme nollaradan, joita oli kisassa yhteensä viisi. Kun Peppi oli kaikkein nopein (seuraavaan oli 3 sekuntia eroa), voitimme möllikisan. Palkinnoksi saimme siis sateenvarjon. :)

Ukokentällä oleva avoin rata ei mennyt yhtä hyvin. Tosin siinä kävi pääasiassa niin miten yleensäkin. Ne kohdat, joiden ajattelen olevan vaikeimpia, menevätkin hyvin, ja helpoissa kohdissa teen virheitä.

Heti kakkoseste vähän arvellutti, kun en oikein osaa ajoittaa pakkovalsseja oikein. (Kai se on pakkovalssi nimeltään mitä tarkoitan..?) Mutta se onnistui. Samaten keskityin siihen, että annan Peppille tarpeeksi tilaa mennä kepeille. Hyvin meni. Mutta sitten. En tiedä mitä möhelsin, mutta Peppi juoksi putkesta ohi. Olin varmaan asettanut itseni siihen putkensuun tukkeeksi... No, siitä tuli kielto ja kun Peppi hokasi, että siinähän se putki on, meni se väärästä päästä sisään. Hylätty. Jatkoimme kuitenkin ja tuo esteiden 5-7 hyppyhässäkkä meni ihan hyvin, vaikka sitäkin etukäteen pelkäsin. A:n alastulolle Peppi kyllä pysähtyi (ihme!), mutta kaikki tassut olivat jo maassa. Koska meidät oli jo hylätty, otin A:n uusiksi. Sitten pääsimme jatkamaan. Keinu meni tosi hyvin ja Peppi jäi alastulokontaktille niinkuin pitikin. (Hienoa!) Sitten rengas, joka ei meinannut onnistua millään. Ei Peppi varmaan tunnistanut sitä renkaaksi ja vähän hassun näköinen pehmustettu versio se minunkin mielestäni oli. Pari kertaa Peppi kiersi sen ja sitten se rupesi hyppimään sieltä välistä. Oiskohan kahdennellatoista kerralla vasta onnistunut. ;) Vaihdoin hypyn 12 kohdalla puolta, kun ajattelin, että ehdin sitten paremmin hypylle 14. Ei ei ei! Peppihän tietysti lukitsi sen minun puoleisen putkensuun ja meni siis väärästä päästä sisään. Tässä kohtaa rupesi jo nolottamaan, kun me vaan tahkotaan ja tahkotaan. Jotain siinä itsekseni mutisinkin, että nyt ei mikään onnistu, johon tuomari sanoi, että "ihan rauhassa vaan loppuun asti". No niin kai sitten... Hypyt 14-15 menivät tosi hyvin, vaikka ajattelin, etten saa Peppiä mitenkään heitettyä noille esteille. Puomilla Peppi ei pysähtynyt alastulokontaktille, hidasti kyllä tullessaan maahan, mutta eihän se riitä. Otettiin se siis uudestaan ja toisella kerralla onnistuikin hienosti. Siitä sitten takaakierto ja maaliin.

 

Syyskuussa olisi tarkoitus aloittaa virallinen kisaaminen, joten möllikisat rupeavat olemaan vähissä. Minua aina on ärsyttänyt sellaiset kisaavat koirakot, jotka tulevat möllikisoihin harjoittelemaan kontakteja, mutta mahdankohan minä sitten ruveta samanlaiseksi...

Nahkarukkaset nahkacolliesta

Tänään oli ihan superagitreenit. Mutta mitä tekee Peppi! Hyökkää toisen koiran kimppuun. #@!¤##!!! Argh, olin niiiiin vihainen.

Ryhmässämme on kaksi uutta koiraa. Peppihän ei tunnetusti siedä vieraita koiria, mutta vanhoihin treeniryhmäläisiin se on pikku hiljaa tottunut ja ne se ihan hyväksyy. Nämä uudet koirat aloittivat pari viikkoa sitten ja tänään australianpaimenkoira meni niistä ensimmäisenä. Odottelimme kentän reunalla, Peppi aina välillä haukahti ja välillä kun koira meni vähän lähempää (silti tosi kaukana) yritti syöksähtää perään. Jos tällaisissa tilanteissa pyydän Peppiltä kontaktia tai käsken sen tehdä jotain, se ihan keskittyy ja tekee, mutta pelkästään "omatoimisesti olla" se ei osaa. Tuttujen koirien agiliidosta Peppi ei välitä. No, sitten tuli meidän vuoromme ja kun se oli ohi, laitoin Peppille kuppiin vettä ja join itsekin. Sillä aikaa toinen uusi koira, pitkäkarvainen collie oli jo aloittanut. En ollut ihan kartalla ja yhtäkkiä vaan huomaan, että Peppi lähtee hihna perässään ajamaan collieta takaa. Kielsin, kutsuin luokse ja lopulta huusin muuten vaan kun mikään ei tehonnut. Ja juoksin tietysti perään. Mutta sillä välin collie oli jo ehtinyt kiivetä puomille (rataa kun teki, ei siis paennut sinne) ja mitä tekee Peppi... Peppi hyppi takajaloillaan puomin vieressä ja yritti tarrata collien karvoista kiinni. :o Uskomatonta. Lopulta Peppi lähti mua pakoon häntä koipien välissä. Sain sen heti kiinni ja kantaa retuutin takaisin katsomoon. Koko episodiin meni varmaan vaan 10 sekuntia, mutta että mua nolotti. Ja olin niin vihainen! Pyysin tietysti anteeksi collien omistajalta ja hän ei tuntunut olevan millänsäkään (minä kyllä olisin ollut). Hän sanoi, ettei hänen koiransa ole mikään herkkis, joten ei ongelmaa. Onneksi ei, olisi vielä voinut saada jonkun trauman puomista.

Olin vielä kotimatkalla ihan kierroksilla. Peppi sen sijaan rauhoittui heti, kun oli saanut purkaa patoutumiaan. Mä en kyllä yhtään siedä tuollaista käytöstä. Kyllä koiran täytyy pystyä olemaan välittämättä toisista koirista. Tämä oli nyt piste i:n päälle, asialle on tehtävä jotain. Peppihän ei ikinä ole vahingoittanut toista koiraa, vaan jos hyökkää, niin hyökkää kaulallaan. Mutta tämä karvojen näykkimisyritys oli kyllä aika huolestuttavaa. Tuntuu, että Peppin sietokyky vaan alenee koko ajan. Enkä usko, että tuo käytös johtuisi pelkästään huonosta hermorakenteesta, vaan täytyy itsekin katsoa peiliin.

No niin, mutta niistä agitreeneistä. Tehtiin vaihteeksi 1-luokan rataa, yleensä kun tehdään vaikeampia.

Eka kierroksella Peppi meni keppeihin väärästä välistä sisään, kun en antanut tarpeeksi tilaa sen itse suorittaa. Muuten meni ilman virheitä. Katjankin mielestä meni tosi sujuvasti. Toisella kierroksella tuli nollarata ja Katja sanoi, että on kouluttajana hienoa nähdä, miten me ollaan kehitytty. :) Olemme kuulemma paljon taitavampia kuin 1-luokan koirakko. Tuli niin hyvä mieli. Ja hyvältähän tuo meno itsestäkin tuntui. Harjoittelimme vielä esteiden 17 ja 18 väliin edestäleikkausta. Se ei heti sujunut ja lopulta Peppi väsähti sen verran, että rupesi pudottelemaan rimoja. Teimme vielä kepit ja loppusuoran ja lopetimme siihen. Olin tosi tyytyväinen! Kunnes siis tapahtui tuo alussa kertomani episodi...

Koiratanssia aamusta iltaan

Viime viikonloppu oli hyvinkin koiratanssin täyteinen. Lesley Neville saapui ystävänsä Jackie de Jongin kanssa kouluttamaan meitä. Enpä olisi etukäteen uskonut, miten antoisa viikonlopusta tulee.

Perjantaina jokainen sai esittää ohjelmansa, joita Lesley ja Jackie kommentoivat.

Kuva: Leena Inkilä

Esitin Iitan kanssa HTM-polkkaohjelmamme ja sain seuraavanlaista palautetta:

- hyvä (nice) musiikin tulkinta
- alku liian pitkä
- minulla liian hiljainen vauhti tai liian lyhyet askeleet, Iita seuraa paremmin ja nättävämmin nopeammassa tahdissa
- toispuoleinen, kun vain vasemmalla puolella seuraamista eikä oikealla lainkaan

Lisäksin molemmat olivat innoissaan hypystä, joka sopi tosi hyvin musiikkiin. :o En kehdannut sanoa, että mitään hyppyä ei ohjelmassa pitänyt olla. ;)

Kysyin myös siitä, kun olen saanut tuomarikommentteja, että Iita näyttää kärsivältä väli-positiossa. Molemmat olivat sitä mieltä, että olen ehkä itse omalla reagoinnillani aiheuttanut Iitan suhtautumisen. Jackie sanoi hauskasti, että jos astun koiran tassulle, so what, sillä on vielä 3 tassua jäljellä ja se pystyy kyllä suoriutumaan annetusta tehtävästä.

Oli kiva katsoa myös toisten ohjelmia ja kuunnella kommentteja. Jollekin Lesley sanoi, että yleensä, jos koira hyppää vasten, se on avunpyyntö. Koira ei ymmärrä, mitä sen odotetaan tekevän. Tätähän meilläkin on... Ilta venyi klo 22.30 asti, kun kaikki saivat niin perusteellista palautetta. Hyvä niin.

Lauantaina aloitimme klo 9 lämmittelyllä ilman koiria. Saikin olla tarkkana, että pysyi Lesleyn vauhdissa. Alkuverryttelyn jälkeen aloitimme yhteisharjoitukset kahdessa ryhmässä. Ensin harjoittelimme positioita, vasemmalle ja oikealle puolelle tulemista. Ohjaajan ja koiran jalat tulee olla samassa linjassa. Pitää vaatia tarkkuutta eikä saa palkita, jos koira ei tee oikein. Korjata ei saa, vaan sitten pitää ottaa liike uudelleen. Sitten harjoittelimme ensimmäistä askelta. Ensimmäisen askeleen on oltava kontaktissa; se antaa hyvän vaikutelman ja koirakin on heti alusta asti skarppina, jolloin loppuseuraaminenkin onnistuu. Minulla on ollut periaate, että kun koiran tulee seurata, lähden liikkeelle koiran puoleisella jalalla, ja kun koiran tulee jäädä paikalleen, lähden ulommalla jalalla. Iitalla kuitenkin on taipumus pudottaa katsekontakti heti liikkeelle lähtiessäni. Lesley kehottikin vaihtamaan jalkaa eli lähtemään kauemmalla jalalla liikkeelle, jolloin koiralle jää enemmän aikaa reagoida. Tein niin ja Iitan katsekontakti pysyi! Oliko se noin helppoa?! Iitan ollessa vasemmalla, lähdin liikkeelle siis oikealla, ja kun olin astunut jälleen vasemmalle jalalle, Iitalle palkka.

Positioiden jälkeen harjoittelimme erilaisia linkkejä: pujottelua, pujottelua peruuttaen, ympyröitä ja näiden yhdistelmiä.

Kuvat: Leena Inkilä

Sitten teimme pareittain "dog scrabblea". Kulhosta piti nostaa liikkeiden nimiä ja sitten ne piti yhdistää liikesarjaksi, joka parin piti tehdä. Tämän jälkeen Lesley kävi läpi erilaisia pujotteluja. Pujottelussa voi käyttää vartaloa, koira voi esim. pujotella maassa olevan ohjaajan käsiä ja jalkoja vuorotellen. Pujotteluun voi myös lisätä kierrettävän esineen tai pujotella voi sivuttain, jolloin pujottelua voi maustaa siten, että koira kiertää joka toisella kerralla ohjaajan yhden jalan ja joka toisella molemmat jalat. Minulle uusi (ja vaikea) oli espanjalainen pujottelu, jossa koira tuli vasemmalta, jos minulla oli vasen jalka edessä. Sitten koira teki sivussa kiepin ja tuli taas ulkopuolelta pujotteluun. Eteenpäin mentäessä ohjaajan täytyy nostella jalkojaan, mutta taaksepäin pystyy menemään normaalein askelein. En oikein tajunnut, joten pääsin esimerkkitapaukseksi. Meni tosi sujuvasti, mutta taisin tajuta idean. ;)


Kuva: Leena Inkilä

Harjoittelimme vielä peruutusta. Lesleyn tekniikka peruutukseen oli se, että koiran kuonoa hieman tönäisee namikädellä, ja kun koira peruuttaa hitusenkin, klikkaus, ja astutaan koiran luo palkkaamaan. Lopulta palkka heitetään koiran taakse, käännytään ympäri ja otetaan sama uusiksi. Ideana se, ettei koira peruutusta harjoiteltaessa opi tulemaan luo. Hmm. En ole ihan luottavainen, että tämäkään taktiikka toimisi Iitan kohdalla ja tuskin pääsemme tuohon taaksepalkkaukseen asti. Päivän viimeisenä ohjelmana olivat hypyt ja bodypopping. Se ei ollut meitä varten, mutta harjoituksia oli hauska katsoa.

Sunnuntaina myös Peppi pääsi mukaan. Aloitimme päivän kuten edellisenkin, ilman koiria. Teimme pareittain naksutintehtäviä. Toisella pareista oli pallo ja toisella naksutin. Toisen piti naksauttaa aina, kun pallo osui esim. käteen, lattiaan tai seinään. Oikea ajoitus oli todella vaikeaa. Tosin osalla pallon kurissa pitäminen tuntui olevan vaikeampaa kuin naksuttaminen. ;) Lopulta piti opettaa parille jokin temppu vain naksutinta käyttäen. Minä ohjasin Johannan katsomaan itseään peilistä ja Johanna naksutteli minut viemään pallon Sani-kultsulle. Joka muuten tulikin tästä tehtävästä tosi onnelliseksi. :)

Harjoittelimme myös tassutemppuja, kuten tassujen ristiin laittamista (Iitan kanssa onnistui paremmin kuin Peppin), ja näyttävästi ravaamista, johon minä tosin en osallistunut. Positioita harjoittelimme myös: jalkojen välissä molempiin suuntiin. Olen yrittänyt opettaa Iitalle alla-positiota, jossa rintamasuunnat ovat vastakkaiset, mutta olen kokenut palkkaamisen vaikeana. Olen nimittäin ajatellut, että palkka pitäisi tulla molemmista käsistä, jotta koira pysyy suorana. Jackie kuitenkin kehotti palkkaamaan vuorotellen molemmilta puolilta ja pitämään kädet ylempänä, kun nyt "lyttäsin" Iitan. Oma asentonikin oli paljon parempi ja pystyin paremmin tarkkailemaan Iitan asentoa. Tässä kuten kaikissa positioiden opettelussa oli tärkeää, että koiran etutassut pitää olla rinnakkain, eikä palkkaa tule, ennenkuin koira on rauhassa oikeassa asennossa paino tasaisesti kaikilla tassuilla. Tässä on meillä petrattavaa!

Loppupäivä pyhitettiinkin koreografioille. Ensin katseltiin alkuja ja menin Iitan kanssa kyselemään hyviä vinkkejä, koska alkuasento on tylsä ja emme osaa paljon positioita, jolla alkua saisi mielenkiintoisemmaksi. Lesley sanoi, että on ihan ok, jos alussa koira istuu vieressä. Se on koiralle mukava turvallinen paikka ja luo ohjelmalle hyvän lähtökohdan onnistua. Viisaita sanoja. :) Alkutahteihin Lesley ehdotti pujottelua ja siitä edessä-positiota. Kerroin, etten halua yrittää opettaa mitään uutta (eli vaikeaa) ja Lesley otti tämän hienosti huomioon juuri tuossa alkuasennossakin. Tosin Lesley kyllä ehdotti, että vaihtaisin välillä edessä-positiossa Iitan toiseen suuntaan (front-positio) ja taas takaisin edessä-positioon. Eli tuo front-positio pitäisi nyt opetella, koska idea tuntui hyvältä. Ja kuten Lesley sanoi, koiran rakenteen kannaltakin on hyvä harjoitella kaikki liikkeet molempiin suuntiin.

Uskomatonta miten hyvin Lesley heti omaksui musiikit, hyräili niitä ja liikkui niiden tahdissa mallia näyttäen. Ja mistä ihmeestä hän ammensi kaikki ideansa!

Kuva: Leena Inkilä

Suurin osa meistä ehti vielä toiselle koreografiakierrokselle. Koulutuksen piti päättyä klo 17, mutta Lesley oli valmis jatkamaan tunnin pidempään. Ihana! Toisella kierroksella pyysin apuja Peppin pujottelukohtiin, kun niitä on liikaa. Lesley sanoi ensimmäisen olevan ihan ok ja sanoi, että kätenikin ovat ok, mutta toiseen pidempään kohtaan hän ehdotti, että tekisin pujotteluilla neliön ja tavallaan näyttäisin käsillä suuntaa. Hienoltahan se näytti, kun Lesley näytti mallia. Ensin pujottelisin siis eteenpäin kädet eteenpäin suunnattuna, sitten pujottelu sivuttain, taaksepäin ja jälleen sivuttain.

Lopulta viikonloppu oli ohi ja kaiken koetun sulattelu alkoi. Lesley sanoi nauttineensa kouluttamisestamme ja tulevansa mielellään joskus uudelleen. Toivon todella, että niin käy. Minä haluan silloin olla mukana!

Tekniikkaa ja ontumista

Paljon on taas tapahtunut. Aloitetaan torstaista, jolloin meillä oli agitreenit. Katja sanoi pitävänsä nyt syksystä alkaen joka toisella kerralla ratatreeniä ja joka toisella kerralla tehdään jotain tekniikkapätkää. Nyt oli tekniikkapätkän vuoro. Teimme kahta pätkää:

Vasemmanpuoleisessa piti miettiä mahdollisimman monta eri ohjaustapaa ja niitä sitten myös kellotettiin. Oikeanpuoleinen oli kuunteluharjoitus. Ensin se tehtiin violetilla numeroituna versiona eli hevosenkengän mallisena. Sen jälkeen putken sisäänmenosuu vaihtui. Sama juttu tehtiin myös peilikuvana. Ideana oli se, että koiran täytyy kuunnella eikä olettaa, että tehdään samalla tavalla joka kerta tai se ilmeisin vaihtoehto.

Aloitin kuunteluradasta. Meillä meni tosi hyvin kaikki variaatiot. Ainoa ongelma tuli renkaan kanssa, kun Peppi tuli liian sivusta. Pari kertaa se hyppäsi reunasta.

Ohjaustapatreenissä aloitimme siten, että minä olin koko ajan Peppin ja kaikkien esteiden vasemmalla puolella. (Eli menin siis ratapiirroksen oikeaa reunaa.) Se ei ollut oikein sujuva. Sitten tein takaaleikkauksien kanssa. Meni jo paremmin. Kolmas vaihtoehtomme oli valssit esteiden 2 ja 3 sekä 3 ja 4 välissä. Se vaatikin jo vähän enemmän kuivaharjoittelua ja sen, että Peppi jäi A:n alastulokontaktille hetkeksi odottamaan. Mutta Peppi jäi! Se teki alastulokontaktin tosi hyvin. Ja kun minäkin sain valsseihin sujuvuutta, oli tämä vaihtoehto meillä nopein.

Perjantaiaamulla Peppi ei astunut ensin vasemmalle takajalalleen ollenkaan. :( Teimme vain pienen aamulenkin ja kyllä se sitten kävellessä astui mutta ravatessa ontui selvästi. En huomannut, että se olisi loukannut treeneissä, mutta jotain siellä varmaan kuitenkin sattui. Illalla Peppi ravasi vain vähän arastellen, mutta sen verran kuitenkin, etten tietenkään halunnut ottaa sitä vielä lauantainakaan koiratanssikoulutukseen. Harmi. Nyt lauantai-illalla liikkumisessa ei näy enää mitään, joten hyvä ettei ollut vakavampaa.

MM-kisakarsinnat

No ei ihan. Mutta MM-kisakarsintojen rataa tehtiin. En jaksa tehdä ratapiirrosta, mutta Lux näyttää, miten rata menee.

Meillä meni Peppin kanssa tosi hyvin. Yllättävän hyvin. Ekalla kerralla ainoastaan kepeillä tuli virhe. Ensin Peppi meni väärästä välistä sisään ja kun otin uusiksi, se lopetti kesken, kun en pystynyt hengästykseltäni toistelemaan kepit-käskyä. Toisella kerralla virheitä tulikin enemmän. Putkiin mentiin väärästä suusta sisään ja rimoja putoili. Oltiin jo molemmat vähän väsyneitä.

Ennen meidän ratavuoroa harjoittelin Peppin kanssa kontakteja, keppejä ja rengasta. Olen niin tyytyväinen, kun nuo alastulokontaktit nyt toimivat.