Selkeesti hyvä päivä :)

Tänään Janakkalasta tuliaisina molemmille kuma! Iitalle lisäksi luokkavoitto.

Messuherätys

Sanna oli sunnuntaiksi järjestänyt esiintymisharjoitusta Winter Dog Show'ssa Turun Messukeskuksessa. Lähdin tietysti mukaan, vaikka siellä häkkiä raahatessani ja kahden koiran kanssa ihmisten ja koirien välissä luoviessani ajattelinkin, että mitä järkeä tässä taas on. Kaiken lisäksi Peppi löi jarrut pohjaan parin metrin välein. En tiedä, oliko lattiapinta liukas vai mikä sitä ahdisti. Kehässä treenatessamme Peppi oli tosi häröilevä ja mietin, että tuleeko tästä yhtään mitään. Ihme ja kumma, esiintyminen meni tältä osin oikein hyvin, yksi pieni haukkukin vain tuli.

Iita sai esittää ensimmäisenä HTM-ohjelmansa. Se meni odotusten mukaisesti eli heel-positio vaihtui kesken kaiken fuss-positioksi (jota en Iitalle ole edes opettanut) ja lopun sivuaskeleet eivät todellakaan onnistuneet. Viime postauksessa jo iloitsin, kun olin keksinyt, että Iita ennakoi taaksepäin ympäriseuraamista. Ilo oli hieman ennenaikaista. Nyt kun olin harjoitellut Iitan kanssa välillä ympäriseuraamista eteenpäin, ei Iita enää tiennytkään, että kumpaa sen pitäisi ennakoida ja se meni sivullani siksakkia. Ojasta allikkoon siis, niin tuttua Iitan kanssa. :D

Melkoisen iso esiintymisareena

Peppin FS-ohjelma ei mennyt hyvin, pääosin (yllättäen) itseni takia, mutta olin niin tyytyväinen Peppin mielentilaan, varsinkin kun tuo paikalle saapuminen oli niin tuskaista. Kaikki Peppin bravuuriliikkeet ja liikesarjat ovat nyt sille vaikeita tai jopa mahdottomia: sivuaskeleet eivät enää onnistu, peruuttaminen on tökkinyt jo kauan, kierto-ympäri-yhdistelmä ei toimi ja kutakuinkin kaikki muut liikkeet epäonnistuvat oman huonon/myöhäisen ohjaamiseni takia. Oli varmaan aika kamalaa katsottavaa, mutta mulle tuo esiintyminen oli taas todella hyvä treeni ja herätys todellisuuteen. :)

Peppi backstagella kera kultaisten

Tiistaina oltiin sitten hallilla keräilemässä palaset kasaan. Ja me saatiin ne kasaan! Iitan sivuaskeleet kokivat muodonmuutoksen ja Peppin ohjelma meni jonkin verran uusiksi. Haukkumiseenkin löytyi ainakin väliaikainen ratkaisu, jonka tosin olen ennenkin tiennyt, mutta en vaan ole sitä jostain syystä halunnut tai osannut käyttää. Eli mun täytyy erottaa liikkeet odota-käskyllä: ympäri - odota - pujo - odota - kaari - odota... Vaikka ei me silti siis mitään seisoskelemaan jäädä, mutta tuo "odota" on vaan kylvettävä joka väliin, jotta Peppi pystyy keskittymään.

Sain molempien treenit videolle, joten nyt on pari päivää aikaa ennen kisoja analysoida niitä ja kuivaharjoitella käskyttämistä ja käsiä. Hyvällä tavalla oikeen jännittää, miten sunnuntaisissa kisoissa mahtaa käydä. En vaan malta odottaa, että näen, miten me onnistutaan. :)

Kuutamolla

Vaihteeksi myös ihan kirjaimellisesti. Käytiin meinaan tämän talven ekalla pimeällä metsälenkillä. Ihanaa.

Kuu oli kauniin punainen.

Koirat valokeilassa.

Tällä viikolla on myös treenattu koiratanssia ihan hallilla. Totesin kyllä treenin lomassa, että parempi olisi olla treenaamatta, niin säilyisi illuusio, että koira osaa, itse liikkuu kauniisti ja ohjelma on toimiva. Nyt tuli kylmää rättiä naamalle. :D Mutta sain sentään jotain oivalluksia. Esim. sen miksi Iita HTM-ohjelman lopussa seuraamisen sivuaskelissa menee aina mun taakse poikittain, kun en sitä takana-positiota sille ole ikinä edes opettanut. Tajusin sitten, että kun olen niiden sivuaskeleiden jälkeen kiertänyt paikallani ympyrää Iitaan päin eli niin että Iita tavallaan peruuttaa, niin Iitahan ennakoi sitä! Päivänselvää, nyt kun se tajusin. Eli täytyy tehdä ympärimenoa myös toiseen suuntaan! Peppin FS-ohjelmassa taas oli monta ongelmakohtaa. Kotona sitten keksin, että otan pari pätkää musiikista kokonaan pois, kun ohjelman pituuden puolesta niin voi tehdä, ja vaihdan parin liikkeen paikkaa keskenään. Nyt on musiikki pätkitty uudelleen ja ohjelma toimii. Jee! Samalla kun miksasin Peppin FS-musan uudelleen, miksasin sille myös uuden HTM-musan. Siitä huolimatta, että joka toinen viikko on sellainen olo, etten enää tee yhtään ainoaa ohjelmaa.

Keskiviikkona pääsin Peppin kanssa Elina Jänesniemen valmennusryhmäkurssin ekalle kerralle. Tehtiin tällaista rataa, joka mun oli "yllättäen" ihan hirveän vaikea muistaa.

Yritin opetella radan vain keinuun asti, kun ajattelin, ettei pidemmälle kuitenkaan ehditä ja näin myös kävi. Päivän teemana meillä oli takaakierrot. Elinalta sain kuulla, että kun olen lähettänyt koiran takaakiertoon, otan aina askeleen taaksepäin ennen kuin lähden menosuuntaan, mikä aiheuttaa sen, että koira tietysti laskeutuu kauas esteestä sinne taaksepäinaskeleen suuntaan. Ihan hölmöä, että mä olen kutakuinkin 4 vuotta tehnyt noin monen eri kouluttajan nenän edessä ja Elina oli nyt ensimmäinen, joka asiasta sanoi ja sanoipa vielä ihan heti. Lisäksi ohjasin takaakiertoon kutakuinkin esteen siivekettä päin, kun koira pitäisi törkätä reilusti esteen sivusta. Eli oikeastaan koira ohjataan tekemään kunnon U-käännös esteen takana, jolloin se pystyy ottamaan suoran linjan etenemissuuntaan. Tähän asti ollaan tehty niin, että Peppi on kiertänyt esteen nuollen, jolloin sen ainoa vaihtoehto on laskeutua hypyltä päinvastaiseen suuntaan kuin mistä se on takaakiertoon lähetetty. Elina näytti maasta tarkan pisteen, johon minun pitää jalkani asettaa ja miten siitä painonsiirrolla lähden menosuuntaan. Ihanaa rautalankakoulutusta. Teimme radanpätkän uudelleen ja en voinut uskoa, miten sujuvalta eteneminen tuntui. Teimme heti ekalla kerrallakin nollaradan, mutta toisella kerralla ajasta lähti varmaan useampi sekunti pois. Enkä muuten voi ymmärtää myöskään sitä, miten me saatiin tuo esteväli 6-9 (ja etenkin siinä tuo 8-este) toimimaan. Selvisi keskiviikkona sekin, että miksi mulla on radalla aina kiireen tuntu. Se johtuu noista mun väärän suuntaista askelista, joita siis kylvän muihinkin väleihin kuin takaakiertojen yhteyteen. Peppi aina luulee, että tarkoitus on edetä sinne mun väliaskeleen suuntaan ja sitten sille tulee kiire korjata kurssia, jolloin se ottaa pyrähdyksen, mikä taas aiheuttaa sen, että mäkin otan pyrähdyksen ja sitten meidän etenemisestä tulee sellaista nykivää. En olisi uskonut, että jo tällä ekalla kerralla päästään näin asian ytimeen. Mutta nyt asia on tiedossa ja sille pystyy tekemään jotain!

Iita doboilee

Iita oli keskiviikkona fysioterapiassa Nina Herpolalla. Palaute oli melkeinpä parasta mahdollista, sillä ohjeeksi saimme jatkaa samalla tavalla kuin tähänkin asti. Iitan nivelet ovat kuulemma todella hyvässä kunnossa siihen nähden, että sillä on todettu voimakas nivelrikko muutamia vuosia sitten. Iita olisi kuitenkin hyvä saada käyttämään takapäätään enemmän, joten Ninakin suositteli vesijuoksua, jota olin jo päättänyt kokeilla. Nina näytti myös vihreää valoa doboilulle, joten Iita pääsi tänään kokeilemaan tasapainotyynyä. :) Doboilun kanssa täytyy kuitenkin edetä varovasti ja seuraten, sillä vaikka syvien lihaksien vahvistaminen Iitankin tapauksessa on todella tärkeää, saattaa doboilu olla myös haitallista nivelille. Mutta miten Iitan kroppa reagoi, se selviää vain kokeilemalla.

 

Vielä pakollinen lumikuva tämän päivän lenkiltä. On sitä lunta odotettukin, ihanaa kun koirat pysyvät puhtaina! :)