sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Kädet

Tällä viikolla kädet on ollut se juttu monessa yhteydessä.

Ensinnäkin, hain vihdoin Y-tunnuksen. :) Olen jo pitkään miettinyt sivutoimisen yrityksen perustamista, ja nyt kun toukokuussa valmistuin urheilukoirahierojaksi, tuli se entistä enemmän ajankohtaiseksi. Torstaina tämä merkittävä tapahtuma sitten oli, mutta kas kummaa, kun olin hakemuksen vienyt, ei missään ollutkaan torvisoittokuntaa eikä kuulunut fanfaareja. :D No ehkä kuitenkin omassa päässäni, niin hienolta se tuntui. :) Vielä en tiedä, meneekö toiminimiehdotukseni läpi, mutta toivotaan parasta. Kädet siis liittyvät nimeen olennaisesti, sillä hieronnassahan ne ovat tärkeä työväline ja yritykseni nimissä myös valmistan ja myyn ompelemiani kaulapantoja ja tulevaisuudessa ehkä muitakin tuotteita eli siis kätteni töitä. :)

Torstaina oli myös viimeiset agitreenit ennen kesätaukoa. Siellä sain noottia siitä, että oletan enkä ohjaa. Eli kädet selkeämmin käyttöön eikä vain epämääräisiä huitomisia vaan sinne päin. Kyllähän se Peppi taas teki hyvin kun vaan ohjasin hyvin.

Eilen kädet vasta olivatkin se juttu. Sanna ja Nova olivat meillä treenaamassa koiratanssia ja oli rankkaa. :D Koirat eivät siis tehneet juurikaan mitään, mutta ohjaajat sitäkin enemmän. Ja varsinkin minä, kun Sanna komensi: Käsi sinne, käsi tuonne, kädet alas, kädet ylös, sormet yhteen... Mä en ikinä selviä!!! Ihan kuin koiratanssi ei olisi muuten jo tarpeeksi vaikea laji, sitten täytyy vielä muistaa missä ja miten ne kädet milloinkin pitää olla. Jos nyt ihan tosissaan puhutaan, niin onhan ne kädet ihan olennainen asia ja ihanaa, että sain Sannalta noin tarkat ohjeet. Nyt kun katsoin meidän viime kisaesityksiä videolta, niin juurikin ne kädet tekevät yllättävän paljon yleisvaikutelmasta. Eli kauhealta siis näytti. :D Mutta nyt mulla on Peppin HTM-ohjelma valmis, kiitos Sannan. Enää mun tarvitsee vain opetella se ja oma liikkumiseni, Peppi tietysti jo osaa kaiken mitä siinä tarvitaan. :)

Iitalla ei muuten ole enää tötteröä päässä! Se ei ole oikeastaan yrittänyt hangata silmäänsä ollenkaan sinä aikana kun sillä on ollut tuo piilolinssi. Tiistaina on jälleen kontrollikäynti, joka toivottavasti jää viimeiseksi.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Iitan ja Peppin juhannus

Iita voi jo paljon paremmin. :) Piilolinssin laiton jälkeen Iita on pitänyt silmäänsä auki ja on ollut paljon pirteämpi. Toisin sanoen Iita on jälleen oma rasittava itsensä. :D Se on koko ajan tiellä ja tötterönsä kanssa vielä enemmän. Se tunkee kuonoaan tötteröään joka paikkaan ja kun ei mahdu, kolistelee ja tunkee kunnes mahtuu. Se kävelee hihnassa keskellä tietä, poukkoilee miten sattuu ja tekee äkkipysähdyksiä niin että sitä päin kävelee. Se myös paimentaa näykkimällä nilkkoja tökkimällä tötteröllään ikävästi pohkeisiin. Se kantaa leluja syliin, kunnes syli on täynnä leluja, ja jos siltikään ei mitään tapahdu, se rupeaa asettelemaan leluja uudelleen syliin. Iita siis on koko ajan siellä missä mekin ja tekee sen harvinaisen selväksi. :D Mutta se on myös parasta Iitassa ja ihanaa, että Iitalla on niin hyvä olla, että se on... Iita! :)

 
Juhannuksen kunniaksi Iita koristeli ihan itse itsensä. :D 

Peppi vietti juhannuksen agilityn parissa. Osallistuimme siis Tuorlan juhannuskisoihin lauantaina. Yöllä ukkosti, joten Peppi käveli levottomana ympäriinsä ja vähän mietitytti, että pystyykö Peppi edes kisaamaan, jos aamupäivälläkin kuuluu jotain jyrinää. Aamu kuitenkin valkeni aurinkoisena ja kisapaikka vaikutti oikein kivalta, tosin ehkä auringonpaisteellakin oli jotain tekemistä asian kanssa. ;)

Ensin oli hyppyrata. Radan toisena esteenä oli rengas. Se minua askarrutti eniten etukäteen, sillä Peppihän ei osaa muita kuin ATT:n renkaan. Kepit olivat putken jälkeen, mutta koska keppikulma oli hieman vino, uskoin keppien aloituksen kuitenkin onnistuvan. No, pieleen meni aavistukset. Renkaan kanssa ei ollut mitään ongelmaa, mutta kepit Peppi aloitti vasta toisesta keppivälistä. Siitä siis 5 virhepistettä ja sijoitus oli lopulta 8., kun koirakoita oli luokassa yhteensä 31. Aika monella koiralla oli jostain syystä ongelmia noiden keppien kanssa ja oli kuulemma ollut edellisenä päivänäkin. Meidän ongelma taisi kyllä johtua siitä, että kepit oli putken jälkeen. Treeneissäkin se on se hankalin paikka. Eli nyt tehotreeniin myös putken jälkeiset kepit.

 
Kisoja käytiin kahdella kentällä samanaikaisesti ja minulle tulikin vähän kiire toisen radan rataantutustumiseen, kun oltiin aikataulusta edellä ja me vaan oltiin Peppin kanssa kävelyllä. Toinen rata oli siis agirata, jossa ei tosin ollut keinua lainkaan. Päätin tehdä A:ta edeltävän hyppyesteen jälkeen valssin, mikä oli jälkeenpäin ajateltuna väärä päätös. Olin nimittäin varmaankin myöhässä ja Peppin tiellä, ja Peppihän sitten pudotti riman. Sitä ei tosin näy tuossa videolla. Puomin alastulokontakti meni täydellisesti, mutta A:n alastulokontaktilla Peppi ei pysähtynyt (kuin ehkä nanosekunniksi). Tässä sitä taas ollaan. En tiedä kumpi harmittaa enemmän: se että mokasin nollan vai se etten vaatinut pysähdystä. En vaan ollut etukäteen päättänyt, mitä teen, jos Peppi ei pysähdy. Ja mitä minun jatkossa pitäisi tehdä? Mennä A kokonaan uudestaan? Nyttenkin tuomari puhuttelussaan sanoi, että radalle ei jäädä harjoittelemaan, ja kaikki (tai ainakin useimmat) hyllyn saaneet hän passitti heti pois radalta. Joku toimintasuunnitelma mun pitää tehdä, mutta en vaan tiedä mikä.
 


Tällä suorituksella ja 5 virhepisteellä pääsimme kuitenkin palkintopallille sijalle 3. :) Koirakoita oli 31 ja vain 8 koirakkoa sai hyväksytyn tuloksen.
Lopulta kävimme vielä kävelyllä maalaismaisemassa. Aikas kiva paikka tuo Tuorla. :)
Kyllä tästä nyt taas ainakin jonkinlaisen kisainnostuksen sai. Eikä niitä nolliakaan tule ellei kisaa. ;) Oikeasti voisi ruveta taas panostamaan tähän agilityyn enemmän, kun Peppi kuitenkin on siinä mun mielestä tosi hyvä. Tuolla agiradallakin Peppi oli vain 0,12 sekuntia hitaampi kuin luokan voittanut bordercollie, joka näytti ihan hirmuisen nopealta. Tosin sen kokonaisaikaa varmaan hidastikin sen nopeus, kun kaarteet venyivät niin pitkiksi. Mutta joka tapauksessa, Peppi on hyvä agikoira. :)

Kiitos vielä kuvaajalle videoista! :)

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Piilari

Tänään siis taas lääkärille. Iita oli päivän mukanani töissä ja ruokatauolla kävimme puistokävelyllä. 

Silmän haava ei ollut parantunut niinkuin arvelinkin. Irtosolukkoa oli hieman ilmeisesti jäänyt viime kerrasta ja se poistettiin paikallispuudutuksessa. Sitten Iita sai piilolasin. :) Sen pitäisi auttaa kipuun ja Iita heti piilarin saatuaan rauhoittuikin. Toivoimme siinä lääkärin kanssa, että se ei johtunut pelkästään puudutusaineesta. Mutta kyllä Iita on nyt illallakin ihan pitänyt silmäänsä auki, toki välillä siristelee ja myös yrittää hangata. Lisäksi lääkkeet menivät vaihtoon, myös tipat, vaikka allergiset oireet tulivatkin voiteesta. Tippojen lisäksi Iita saa antibiootteja ja kipulääkettä. Onneksi nyt on juhannus ja vähän pidempi viikonloppu, niin pystyy laittamaan tippoja useammin. Toivottavasti paraneminen nyt lähtisi käyntiin. Näytin lääkärillä varmaan tosi huolestuneelta, kun lääkäri parikin kertaa vakuutteli, että kyllä silmä kuntoon saadaan. Toivottavasti. Iitalla on ihan liian usein jokin kipua aiheuttava vaiva. :( Kontrolliaika on sitten heinäkuun ekalla viikolla.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Potilas ja puuhailija

Iita tosiaan oli viikko sitten maanantaina lääkärillä ja olikin tosi tokkurainen pitkään rauhoituksen jälkeen, ei edes myöhään illalla ollut vielä oma itsensä. Laitoin vasta seuraavana aamuna uutta lääkettä eli voidetta, jonka oli määrä auttaa kuivasilmäisyyteen. Aina kun laitoin voidetta (ja tippojakin), Iita rupesi ihan apinan raivolla raapimaan silmäänsä. Tai siis raukka yritti raapia, mitä tötteröltään pystyi. Eikä Iita lääkkeiden laiton välissäkään mitenkään rauhallisesti ollut. Ensin ajattelin, että silmä on varmaan toimenpiteen jälkeen kipeä ja annoin kipulääkettäkin, vaikka lääkäri ei määrännyt. Yhtenä yönäkin heräsin siihen, että Iita kävelee (sitä en siis yleensä kuule, Peppin vaelteluihin kyllä herään) ja kun nousin katsomaan, Iita seisoi pedillään ja vain roikotti päätään. :( Kun mitään parannusta ei ollut vielä torstaiaamuun mennessä tapahtunut, heräsi epäilys, että mitä jos Iita onkin allerginen uudelle lääkkeelle. Jätin voiteen siis pois ja kas, ensimmäistä kertaa toimenpiteen jälkeen Iita piti silmäänsä auki. Ja nukkui rauhallisesti!
Näin siinä käy, kun välillä nousee ylös sohvalta. Ihmeesti se pienikin koira saa koko sohvan valloitettua. :)
Silmä oli viikonlopun ajan parempi, mutta nyt Iita taas siristelee sitä. Huomenna Iita pääsee taas lääkärille ja pahoin pelkään, että saamme huonoja uutisia. Kyllähän paraneminenkin yleensä aiheuttaa kutinaa tms., mutta en kyllä oikein uskalla toivoa, että silmässä olisi mitään paranemista tapahtunut, sen verran paljon tilanne on vaihdellut huonosta tosi huonoon.

Iita-rukan potiessa silmäänsä Peppi on päässyt kaikenlaisiin rientoihin mukaan. Tiistaina se oli apuopettajana koiratanssikurssin viimeisellä kerralla ja torstaina oltiin agitreeneissä. Ne olivatkin toiseksi viimeiset ennen kesätaukoa. Peppi oli tosi pätevä enkä mäkään huono ollut. :) Tehtiin tällaista rataa:
 
Kepit ja kontaktit meni ihan huippuhienosti! Ja kaikki muukin. :) Siitä innostuneena menin sitten ilmoittamaan Peppin juhannuskisoihin. Meidän viime kisoista onkin jo aikaa, joten vähän jänskättää. Mutta vaikka ollaan kevään aikana tosi vähän treenattu, Peppi on edistynyt ihan huimasti. Ja mä myös. :) Tai ehkä se johtuukin sitten siitä, että ollaan pidetty vähän taukoa. Niin tai näin, lauantaina nähdään, miten kisoissa sujuu.
 
Lauantaina Peppi pääsi esittämään Viva Vistaan koiratanssia. Peppillehän esiintymisharjoitukset tekisi tosi hyvää, mutta olen kuitenkin ottanut niihin ennemmin aina Iitan mukaan, koska siihen voi luottaa täysin ihmisten ja muiden koirien läheisyydessä. Viva Vistassa häiriötä oli sitten oikein moninkertaisesti. Esiintymisalueen vieressä kuikuilivat alpakat, toisella puolella oli poniratsastusta, yhdellä sivustalla keinuivat lapset ja oli sitten varsinainen katsomokin neljännellä sivustalla. Kaiken kukkuraksi yhden esityksen aikana ilmapallo pomppi tuulen mukana esiintymisalueen poikki. :D 
Alpakat vaikuttivat sen verran kiinnostuneilta, että nähdäänköhän pian alpakkatanssia. :)
Peppi osallistui vain yhteisesitykseen, koska mitään ohjelmaa emme ole harjoitelleet sitten helmikuun. Yhteisesityksenkin harjoittelimme ensimmäistä kertaa aamulla, mutta hyvin se meni, kun Peppi vaan uskoi, etten aio sitä miekalla lyödä. :D Kaikista ennakkopeloistani huolimatta Peppi ei hyökännyt yhteisesityksen aikana (tai muutenkaan) toisen koiran kimppuun eikä lähtenyt metsästämään alpakoita. Päinvastoin, Peppi käyttäytyi oikein hienosti! Niinkuin tästä videostakin näkyy. Eihän tuon tarkkaavaisempaa koiraa olekaan. ;)
 


maanantai 10. kesäkuuta 2013

Väsynyttä porukkaa

Pidin tänään lomapäivän, jotta pääsin Iitan kanssa aamupäivällä lääkärille. Siellä otettiinkin tilanne haltuun ihan eri lailla kuin aiemmilla käynneillä toisella eläinlääkäriasemalla. Silmässä ei välttämättä olekaan ollut kahta eri haavaa, vaan nyt näyttikin siltä, että se aiempi haava ei ollutkaan kunnolla parantunut, vaan siihen oli tullut päälle vain irtosolukkoa. Iita nukutettiin ja silmän pintasolukerros hiottiin pois, jotta parantuminen pääsee käyntiin. Iitalla oli myös muutamia ripsiä, jotka saattavat hangata aluetta. Nekin otettiin samalla pois ja karvatupet poltettiin. Ensi keskiviikkona on kontrolliaika ja tällä välin pitäisi ahkerasti edelleen jatkaa silmätippojen laittoa. Nyt saimme mukaamme myös kyyneltuotantoa lisäävää geeliä. Aiempi lääkäri oli sanonut, että sitä ei voi laittaa ennenkuin haava on parantunut, mutta se ei kuulemma pidä paikkansa.

Kotiin päästyämme kannoin Iitan pedilleen lepäämään, mutta eihän hän sinne voinut jäädä. Eteiseen piti horjuvin jaloin köpöttää. Siinä sitten nuokuttiin näin.
Kunnes oli pakko antaa periksi ja mennä näin.
Taisi Iita siinä peräti tunnin olla. Sitten taas piti nousta pilkkimään. Reppana. :(

Omakin lomapäivä on mennyt kivasti nukkuessa. Mitäpä muutakaan tässä olisi voinut tehdä, kun sitten Iita olisi koko ajan kuitenkin yrittänyt osallistua kaikkeen tekemiseen, vaikka onkin ihan umpiunessa. ;)

Lääkärin seinällä oli tällainen hauska taulu.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Kesäpuuhia

Torstaina päästiin esiintymään ukkos-, kaatosade- ja raekuurojen jälkeiseen Saloon. Yleisöä oli sateiden jälkeen ehtinyt paljon paikalle. :)
 
Backstage ;)
Peppi ei päässyt esiintymään, mutta se on saanut olla nyt pari kertaa apuopettajana vetämälläni koiratanssikurssilla. Muuten ollaan puuhailtu vain omalla pihalla. Päätettiin tyhjentää meidän sammakkolampi. Turhaan siinä vettä pidettiinkään, enemmän siitä iloa tyhjänä näyttää olevan. Kuoppa on Peppin lempilepopaikka. Täytyy varmaan jättää tuollainen kraatteri pihalle, mitäpä sitä ei koiriensa eteen tekisi. :D
Iitan silmä oli eilen ehkä hieman parempi, mutta kyllä se selvästi sitä vaivaa ja se mm. siristää sitä edelleen. Huomenna mennään erikoislääkärille, toivottavasti Iita saa apua.