Vuosi 2011

Näin vuoden viimeisenä päivänä taitaa olla tapana muistella kulunutta vuotta...

Päällimmäisenä on mielessä Iitan terveys. Veimme Iitan alkuvuonna vihdoin lonkkakuviin ja allergiatestiin. Etenkin tulokset saatuni en voinut ymmärtää, miksen ollut aiemmin vienyt. D/D-lonkat ja voimakas nivelrikko. Iitan rakas agilityharrastus päättyi siihen. En halua Iitan elämää liikaa rajoittaa, eli se saa edelleen juosta vapaana, mutta mitään lonkkia rasittavaa en siltä vaadi. Allerginen Iita oli lähes kaikelle, eniten ihmiselle. Olinkin epäillyt, ettei Iitan koko ikä riitä eliminaatiodieettien vaatimaan aikaan ja näin se todella olisi ollut. Elämä helpottui huomattavasti, kun nyt tietää, mitä ruoka-aineita pitää välttää, ja kaikista allergioista huolimatta löysin ihan eläinkaupan normiruokavalikoimasta Iitalle sopivan kuivaruuan. Ihmisiä emme Iitan elämästä voi poistaa, joten kokonaan allergiaoireista ei olla päästy eroon, mutta kyllä Iita on aika hyvin välttynyt pahoilta tulehduksilta ja sillä on silminnähden parempi olo.

Pelonsekaisin tuntein vein tietysti Peppinkin kuviin, mutta se oli onneksi terve. Peppi on muutenkin ollut koko ikänsä terve, toisin kuin Iita, jolla on aina jotain.

Alkukesästä Peppi ja minä tapasimme ensimmäistä kertaa Peppin isän Tompan (Lifedream Lord Legolin).

Loppukesästä taas kävimme Iitan sukulaisia katsomassa. Ensin näimme Iitan emän Viivin (Riis-Hill's Riis-Viivi)...

...ja sitten Bea-siskon (Shandy's Bea).

Talonrakennuksesta johtuvan tauon jälkeen jatkoin koirien kanssa taas aktiivisempaa harrastamista. Iitan kanssa aloitin alkuvuodesta koiratanssin, jonka kautta olen päässyt ihan uuteen maailmaan. Peppin kanssa siirryin syksyllä ATT:lle agilityä harrastamaan, minkä myötä olen saanut kokea agilityssä pitkästä aikaa edistymisen tunnetta. Tokoa palauttelin molempien koirien kanssa mieliin ja rallytokokilpailu oli kiva kokemus.

Edistystä?

Olen molempien koirien kanssa harjoitellut koiratanssiliikkeitä joka päivä. No okei, ei me joulupäivänä treenattu, aattona kyllä. ;) Melkein joka kerta olen koko iltaruuan antanut makupaloina tanssitemppujen palkkana. Molemmat ovat tehneet tosi innokkaasti töitä kuivien nappuloiden eteen ja edistyneetkin. Äsken Iita sai pitkästä aikaa juustoa ja Peppi joulukinkun jäämiä ja meno oli kyllä vähän erilaista. Molemmat olivat selvästi innokkaampia ja yrittivät kaivautua kuonolla käteeni. Ei hyvä. Heti huomasi, että molemmat heittivät aivot narikkaan. Iita mm. kieri 10 kertaa ennen kuin olin sanonut mitään. Enkä todellakaan aikonut sitä pyytää kierimään, emmekä sitä ole pitkään aikaan edes harjoitelleet. Nopeutta kyllä tuli liikkeisiin lisää kunhan ne viimein tajuttiin tehdä. Ei tuntunut kumpikaan ymmärtävän, että sen namin oikeasti saa helpoiten tekemällä sen pyytämäni liikkeen.

Seuraavia liikkeitä ollaan harjoiteltu nyt siis päivittäin jo kolme viikkoa:

Sivuttaisaskeleet

Iita osaa oikealle mutta ei vasemmalle ilman tönimistä ja ainoastaan positioissa "väli" (jalkojen välissä) ja "edessä" (poikittain edessäni rintamasuunta oikealle). Väli-positiossa ei tarvinne käsiapua mutta edessä-positiossa käsi täytyy olla irti vartalostani, ei sentään ihan kuonon edessä enää.

Peppi osaa molempiin suuntiin. Ilman käsiapua osaa niin, että olemme vastakkain, sekä väli-positiossa. Käsiavulla osaa muissakin positioissa sekä niin, että olemme peräkkäin Peppi minun edelläni.

Pujottelu käsien välistä

Tämän ajattelin olevan helppo Iitalle, kun se jalkojen välissä pujottelunkin oikeasti OSAA. Oikeassa olin, se sujuu jo tosi hyvin, vaikka vasta ehkä neljänä kertana ollaan harjoiteltu. Juuston kanssa meni vauhdilla. ;) Hyvähyvä, yksi uusi (tai ainakin himpun erilainen) liike Iitalle!

Peppi sai aluksi juonen päästä kiinni nopeammin, mutta yllättäen Peppi on tässä liikkeessä jäänyt jumittamaan enemmän paikalleen. Yleensähän se on toisinpäin. Vasemman käden alta menee tosi hyvin, mutta jostain syystä oikea vaatii vielä käsiapua.

"Kerjääminen" eli molemmat tassut ylös

Tätä olen tehnyt vain tuen kanssa eli useimmiten niin, että nostan käsivarteni koiran eteen, jolloin se voi nostaa tassunsa siihen. Iita nostaa vain yhden tassun, ellen toisella kädellä "hilaa kuonosta ylöspäin". Ajattelin, että tuo käsivarsi olisi tarpeeksi suuri merkki/käsky, mutta ei se vaan ainakaan vielä toimi.

Peppille tämä sen sijaan on yksi lempiliikkeistä. Se nostaa tassunsa jo selkäänikin vasten. Kokeilin myös ilman tukea, mutta en ainakaan vielä tässä vaiheessa jätä sitä pois.

Positiot

Iita osaa väli-position sekä seuraamisen vasemmalla puolella. Iita ei ymmärrä viereen-käskyä eli seuraamista oikealla puolella, vaan se aina siirtyy vasemmalle. Päätin jättää sen nyt kokonaan pois. En tiedä, ovatko käskysanat liian samanlaiset vai onko tuo vasemmalla seuraaminen vaan iskostunut sen päähän niin voimakkaasti. Toisaalta tietysti hyvä jos on. ;) Näin ollen päätin keskittyä keskenään erilaisiin positioihin eli heel- (vasemmalla puolella vastakkainen rintamasuunta) ja edessä-positioon. Näihin Iita osaa jo hakeutua ja pysyy hyvin sekä eteenpäin mentäessä, peruuttaessa ja paikallaan pyöriessä. Niin, siis silloin, jos se tietää, että namia on lähettyvillä.

Peppi osaa samat positiot ja lisäksi olen sille opettanut myös viereen-positiota. Peruutus ei tosin ole Peppin heiniä, sen takajalat menevät mihin suuntaan sattuu, joten olen edelleen ottanut vain parin askeleen peruutuksia.

Kumpikaan ei osaa peruuttaa askeltakaan ilman, että minä liikun samaan suuntaan. En varmaan vaan osaa opettaa sitä...

Ohjaajan kiertäminen

Jostain syystä tämä(kin) on ollut Iitalle tosi vaikea. Olen yrittänyt sitä vahvistaa, mutta jotenkin tuntuu, että se on Iitan mielestä vaan turha liike eikä se välitä sitä tehdä. Kuitenkin se mielestäni sen osaa.

Peppille sen sijaan tämäkin on tosi hauskaa ja Peppi kiertää minut innokkaasti.

Takajaloilla seisominen

Iitaa en lonkkien takia takajaloilla tietenkään seisota ja Peppikin seisoo vain minua vasten. Tämäkin on yksi Peppin lempiliikkeistä ja Peppi selvästi palkkaantuu jo pelkän liikkeen tekemisestä, mikä on tietysti tosi hyvä juttu. Ohjelmaamme ajattelin sisällyttää tämän niin, että itse pyörin ympäri, kun Peppi seisoo minua vasten, ja se onnistuu jo loistavasti. Jee, 3 sekuntia ohjelmasta on valmis!

Kumarrus

Molemmat osaavat käsimerkistä (käsi nyrkissä maassa kämmenpuoli ylöspäin) ja odottavat vapautusta, mutta käsimerkkiä en saa häivytettyä...

Liftaaminen eli koiran etutassut jalkojeni päällä

Hih, tästä ei tule mitään. Iitaa en saa edes oikeaan asentoon; se on ehtinyt siirtää jo ensimmäisen tassun pois, ennenkuin saan laitettua toisen tassun jalkani päälle. Ja ei, en tosiaankaan saa pidettyä tuota pientä hyrrää sekunnin murto-osaakaan paikoillaan. Muutenkaan en usko, että saan tuolla tavalla Iitalle sitä opetettua i-k-i-n-ä. Sheippaamalla voisi onnistua, mutta en taida jaksaa yrittää tämän tempun kohdalla. Eli tämän opettelu jäi yhteen kertaan. ;)

Peppin saan kyllä nostettua jalkojeni päälle ja se pysyykin siinä useimmiten hyvinkin ja liikkuessanikin. Ongelma on Peppin kohdallakin se, että miten ihmeessä saan sen itse nostamaan tassunsa jalkojeni päälle... Koreografian ensimmäisenä liikkeenä tämä toki jo onnistuisi. ;)

Siinä ne harjoittelemamme liikkeet taisivat olla.

Yhtenä iltana yritin miettiä koreografioita, mutta jotenkin en vaan saa liikkeitä nivoutumaan yhteen. Iita kestäisi minun liikehdintäni hyvin, mutta minun täytyy kuitenkin olla koko ajan Iitan vieressä ja Iita tarvitsee melkein kaikkiin liikkeisiin käsiavut, niin en oikein tiedä saadaanko me haluamaani tanssia aikaiseksi. Peppi sen sijaan kestää tosi huonosti minun "epäolennaisen" liikkumiseni. Sinänsä harmi, koska Peppi osaa paljon temppuja pelkästä sanallisesta käskystä, mutta jos teen samaan aikaan itse jotain muuta, se häiriintyy. Uskon kuitenkin, että tuo ongelma kyllä ajan mittaan pikku hiljaa häipyy, kun varmuutta tulee lisää.

Kaiken kaikkiaan olemme varmaan aika paljonkin edistyneet. Molempien kanssa olen joitakin liikkeiden yhdistämisiäkin aina harjoitellut. Koreografiat pitäisi kyllä jo kehittää, jotta voisin harjoitella juuri niitä liikekomboja, joita ohjelmamme sisältää. Ahaa-elämystä odotellessa...

Myrsky

Aamulenkillä maisema näytti vähän erilaiselta kuin ennen. Sähköjohtoja oli poikki, mutta puita oli ehditty jo raivaamaan teiltä.

 

Metsätiellekin oli kaatunut puita. Metsässä puita oli kaatuneina kymmenittäin ellei sadoittain.

 

 Mutta eivät koirat kaatuneista puista paljon välittäneet... :)

 

Päivälenkillä kävimme parin kilometrin päässä katsomassa suurempia tuhoja. 

 

Joulujuoksuagility

Torstaina ennen agilitytunnin alkua harjoittelin puomin alastulokontaktia koske-käskyllä. Pari ekaa meni läpijuoksuksi, mutta sitten taas onnistui hyvin. Rengastakin kokeiltiin ja se onnistui myös putkesta tultaessa (viime viikolla oli vaikea). Kepit otin myös kerran.

Teimme vauhdikkaan hyppyradan, jossa oli pari kinkkistä kohtaa. Oli kuulemma sovellettu TopTeamin harjoitusrata. Omaa vuoroa odotellessa saimme herkutella Katjan tuomilla glögillä, pipareilla ja suklaalla. :) Harjoittelin Peppin kanssa lisäksi koiratansiliikkeitä: ristiaskeleita, pujottelua ja eri positioita. Peppi tekee ristiaskeleet jo tosi hyvin! Ja vieläpä tuollaisessa häiriössä.

Rata alkoi hyppy-rengas-hyppy-hyppy -suoralla. Rengashan on Peppille vaikea, mutta Katja käski ottaa kutsulähdön kaikkien neljän esteen takaa. :o No eihän se onnistunut, ensin. Mutta vähän kun ensin pätkittiin, niin sieltähän se Peppi tuli ihan oiken! Vau! En olisi ikinä uskonut. Kahden esteen takaa kutsukin on meille vaikea ja tuossa oli vielä se rengas, joka sitten olikin ainoa, mikä tuotti vaikeuksia. Radan varsinaiset vaikeat kohdat menivät meillä heti eka kerralla oikein. Ei hyvin, mutta vauhdikkaasti eikä ratavirheitä tullut. :) Radan lopussa oli putki-hyppy-putki-suora putki -kombo. Tavoitteena oli, että ohjaaja on ennen koiraa maalissa. Heh. Otin kuitenkin haasteen vastaan ja pingoin minkä jaloistani pääsin. Tuli tasapeli! Mutta oli se rankkaa, meinasi jalat lähteä alta... Harjoittelimme lisäksi vielä noita vaikeita kohtia, mutta enää ei mennytkään niin hyvin. Välillä huidoin kuin tuulimylly ja Peppi komensi minua haukkumalla. Ihmekös tuo, on syytäkin komentaa, kun en ohjaa kunnolla. Katja sanoikin, että Peppi tekee koko ajan tosi hyvin ja juuri niin kuin ohjaan. Niin, ongelma olenkin minä. :) Välillä ohjaan joka suuntaan ja välillä unohdan kokonaan ohjata...

Oli taas kivaa. :) Nyt on hyvä jäädä joulutauolle. Seuraavat agitreenit ovat 12. tammikuuta.

Lahjattomat treenaa

Eli me ainakin. :) Totesin, että ei muu auta kuin yrittää ja treenata vielä enemmän, jotta ehkä joskus saadaan jotain tuomareitakin miellyttävää koiratanssissa aikaiseksi. Eli nyt koirat todella joutuvat tekemään töitä ruokansa eteen. ;) Viikonloppuna aamuruuatkin tulivat koiratanssiliikeiden palkaksi. Arkena tästä täytyy kyllä vähän tinkiä, ei oikein riitä itsellä into herätä vielä aiemmin, mutta joka ilta on töitä koko ruuan edestä tehty. Harmi kun ei ole oikein muita palkkauskeinoja, niin ei voi enää enempää harjoitella. Jos nuo vielä enemmän saavat ruokaa tai herkkuja, niin meidän ainoa liike tulee olemaan kieriminen. ;)

Pääasiassa ollaan harjoiteltu sivuttaisaskeleita ja eri positioita ja etenkin Peppillä ne sujuvat jo tosi hyvin. Peppi ei sen sijaan hallitse peruuttamista (mutkittelee), mutta Iitalla se sujuu eri positioissakin, minun pitää kuitenkin liikkua mukana. Iitalle pitäisi opettaa jotain muitakin uusia temppuja, mutta kun mistään ei tule oikein mitään. Tai siis kaikki kyllä lähtevät hyvin käyntiin, mutta sitten Iita "jää namiin kiinni" eikä oikeasti opi käskyä. Noissa sivuttaisaskelissakin sen huomaa hyvin. Olen harjoitellut Iitan kanssa niitä enemmän ja kyllä se kaikissa uusissa jutuissa Peppiä nopeammin pääsee aina alkuun, mutta ei mene kuin vähän aikaa, niin Peppi edistyy huimaa vauhtia ja jo osaa, kun Iita vielä vaan jatkaa alkuharjoittelua. Mikä ihme siinä oikein on..?

Sunnuntaina oli Johannan koiratanssi- ja tokotreenit. Otinkin vaihteeksi Peppin tanssimaan ja Iitan tokoilemaan. :) Lämmittelynä tein Peppin kanssa esineen kiertoa (onnistui parin metrin päästä ilman käsiapua) ja kaukana kiertoa. Peppi selvästi tajuaa tuon kaukaakierron idean, kun Iita ei tajua, vaikka olen sitä sen kanssa paljon enemmän harjoitellut. Muutamia jalan yli hyppyjä myös otin, koska niitä ei pysty kotona harjoittelemaan. Yhteisenä harjoituksena teimme ristiaskeleita. Olin kotona harjoitellut niitä vain edessä-positiossa (Peppi poikittain edessäni pää oikealle), mutta nyt piti tehdä niin, että koira on edessä ohjaajan kanssa vastakkain. Hyvin onnistui niinkin! Peppi on selvästi tajunnut mitä sivuttaisaskeleet ovat. Sitten piti harjoitella kieppiä niin, että koira jää ohjaajan eteen niin, että rintamasuunta on sama. Sitä ei oltu ennen tehtykään. Tavoitteena sitten oli, että tähän asemaan voi yhdistää nuo sivuttaisaskeleet. No, me ei vielä siinä vaiheessa olla. Hassua oli, että Peppi oli jo puolen tunnin treenin jälkeen ihan läähä. Iita kun jaksaa yli kahden tunnin treenit tuosta noin vaan.

Iita oli tokotunnilla täynnä intoa ja teki tosi hyvin. Aluksi otimme seuraamista ensin kävelyssä ja sitten juoksussa. Sen jälkeen harjoittelimme liikkeestä seisomista ja hyppyä. Iita ei kyllä tajua tuota liikkeestä seisomista. Tai siis mielestäni se on oppinut sen niin, että sen kuuluu tulla lähelleni ja seistä siinä. Nyt vasta tajusin, että olen tuota samaa opetustaktiikkaa käyttänyt kohta vuoden, (välillä harjoitellut aktiivisemmin ja välillä en lainkaan,) joten ei siitä kyllä mitään tule. Hypyssä tuo sitten tietysti ilmenee niin, että Iita joka kerta kiertää esteen väärälle puolelle, eli minun oli pakko mennä perässä, jotta Iita jää oikeaan kohtaan. Johanna kehotti käyttämään hypyssä heittopalkkaa, jotta Iita hyppäisi kauemmas, mutta huomasin heti, että sitten Iita ponnistaa tietenkin eri tavalla, nopeammin ja innokkaammin eli sen lonkkia rasittavalla tavalla. Ei hyvä. Ei siinä hypyssä itsessään mitään ongelmaa ole, jos Iita vain osaisi seistä minusta kauempana, niin tuo toimisi ihan hyvin. En siis viitsinyt Iitaa enempää hypyyttää. Lopuksi  harjoittelimme myös sitä, että koiran seistessä ohjaaja menee viereen. Yleensä koira kuulemma ennakoi ja istahtaa, mutta Iita kyllä pysyi seisomassa.

Minulla olisi ryhmäpaikat koiratanssiin ja tokoon tammikuun loppuun asti, mutta nyt on sellainen olo, etten jaksa niissä enää käydä. Samoja juttuja voin harjoitella kotonakin, tai oikeastaan kotonahan voi harjoitella juuri niitä juttuja, joita haluaa. :) Koiratanssi ei tunnu tuolla kivalta eikä tanssiltakaan ja tokoon kaipaisin erilaisia ohjeita...

Agilityn autuus

Oi miten ihanan helpolta agility tuntui koiratanssin ja Peppin kanssa treenaaminen Iitan kanssa treenaamisen jälkeen. (Sori Iita...) Oli kyllä ihana treenikerta eilen. Parin viikon agilitytauko on näköjään tehnyt hyvää!

Katja tuli hiukan myöhässä, joten ennen tunnin alkua treenailin keppejä ja kontakteja. Keppejä otin eri kulmista ja ne meni jokaisesta tosi hyvin! Samaten meni hyvin, vaikka jäin itse taakse tai menin edellä tai sivusuunnassa kauempana. Wau! Kontakteja olen pähkäillyt paljon. Minähän kävin Peppin kanssa 1½ vuotta sitten Elina Jänesniemen pitämän kontaktikurssin, jossa alastulokontaktit opetettiin 2on-2off-tekniikalla, jossa lisäksi oli vielä nenäkosketus. Peppi oppi sen silloin tosi hyvin, mutta koska silloin kävin vielä Johannan agilitytunneilla ja hänen mielestään nenäkosketus rasittaa maksikoiraa liikaa, luovuin sen käytöstä ja siirryin epämääräiseen "odota"-käskyyn. Peppihän tuolla käskyllä jää siis vain odottamaan milloin mihinkin kohtaan. On toiminut kyllä ihan ok, mutta täysin tyytyväinen en ole ollut ja liikkuessani Peppi lähtee helposti perään, vaikken ole sitä vapauttanut. Päätin siis kokeilla tuota nenäkosketusta ja "koske"-käskyä. Peppi muisti sen!!! Eka kerralla jouduin hiukan ohjaamaan oikeaan paikkaan, mutta selvästi muisti. Ja sen jälkeen se pysähtyi melkein joka kerralla itse oikeaan paikkaan etutassut ruoholla ja takatassut kontaktilla. Ihan mahtavaa! Käsky tuntuu olevan Peppille selkeämpi ja häiriötkin se kestää tuon käskyn kanssa paljon paremmin. Vaihdoin siis heti lennosta ratasuorituksiinkin tämän käskyn. Katjakin sanoi, että on ilmeisen hyvin silloin aikoinaan opetettu tuo "temppu", kun on noin hyvin Peppillä vielä hallussa. :) Olen niin tyytyväinen!

Katja oli suunnitellut meille kaksi U:n mallista rataa (tai O:n mallista, jos halusi tehdä ne monta kertaa peräkkäin). Teimme nämä radat vierekkäin kentälle, joten kaksi koirakkoa pääsi aina samaan aikaan tekemään ja kyllä 1½ tunnin aikana ehtikin tekemään! Radat olivat helpot ja tarkoituksena olikin saada suoritusvarmuutta.

Meidän ekalla radalla oli hyppy, keinu, hyppy, U:n mallinen putki, hyppy, kepit ja hyppy. Ja rataa sai halutessaan jatkaa tekemällä sen ekan hypyn takaakiertona. Sain lähetettyä Peppin jo hypyn takaa putkelle (jee!) ja ennen keppejä sain tehtyä takaaleikkauksen ja keppien jälkeen valssin, mikä ei ole ennen onnistunut.

Toisella radalla oli hyppy, puomi, hyppy, hyppy takaakiertona, hyppy, suora putki, hyppy ja hyppy. Eli loppusuora oli todella vauhdikas. Ekalla kerralla Peppi jäi hiukan putkeen jälkeen katsomaan, että missä minä olen, mutta kun vaan käskytin hyppyä, se kuitenkin ne tosi hyvin hyppäsi. Seuraavilla kerroilla käskytin hyppyä vielä aiemmin ja enemmän ja sitten Peppi menikin lopun tosi suoraan ja nopeasti. Minä tulin 10 m perässä...

Lopuksi vaihdoimme toisen radan putken jälkeisen hypyn tilalle renkaan. Yksittäisesteenä Peppi teki renkaan ok, mutta heti kun otti alle jonkun toisen esteen, se joko kiersi koko renkaan tai hyppäsi välistä. Lopulta sain putki-rengas-kombonkin kuitenkin onnistumaan. Mutta kuten Katja totesi, rengas on meille esteistä enää ainoa haaste ennen kilpailun aloittamista. Aika mahtavaa. Kyllä Peppi sen renkaankin varmaan nopeasti oppii, kunhan vain joskus muistaisin oikein erikseen harjoitella sitä.

Päätä seinään vaan

Höh, en sitten osaa antaa periksi, vaan piti mennä ilmoittautumaan epävirallisiin koiratanssikisoihin Espooseen 4.2. Niin... ja vielä kolmen esityksen voimin. Kai mun kuningasajatus oli, että jos edes yksi niistä miellyttäisi tuomareitakin, tai tuomaria, koska jokaisessa luokassa on vain yksi tuomari. Iitan kanssa menen freestylen harjoitusluokkaan ja HTM:n mölliluokkaan. Peppin ilmoitin freestylen mölliluokkaan. Että ei tässä edes mikään pieni urakka ole edessä. No, sama se kai, kun molempien kanssa kuitenkin treenaan, niin kai sitä samalla voi treenata ohjelmaakin.

Nyt vaan pitäisi päättää, että teenkö Iitalle uuden freestyle-ohjelman. Päätin, etten tuomareiden antamia pisteitä enää mieti, mutta silti olen niitä koko päivän miettinyt. Loppupäätelmäni on se, että ohjelmamme oli tuomareiden mielestä varmaan tosi surkea, koska en millään keksi, miten olisimme voineet tehdä sen niin paljon paremmin, että pisteitä olisi ropissut enemmän. Harmi, koska itse pidän ohjelmastamme tosi paljon, mutta kai se täytyy sitten tehdä tuomareita ajatellen, jos aikoo kilpailla.

Toisaalta haluaisin tuolle ohjelmalle toisenkin mielipiteen (jos se vaikka olisi parempi), mutta toisaalta pelkään, että saan samanlaisen täystyrmäyksen. Kuitenkin tuo kappale ja ohjelma on mulle tärkeä, niin ei olisi kivaa antaa sitä uudelleen rikkirevittäväksi.

Peppin ohjelma ainakin tulee olemaan vauhdikas. Musiikkina on tämä:

On muuten ihan huippuvideo. Tykkään tosi paljon.

Iitan HTM-ohjelman musiikiksi ajattelin kyllä vakavamielistä musiikkia, joka tosin on kevyttä. En tiedä, osaanko itse liikkua musiikin vaatimalla keveydellä, kun en ihan keijukainen ole. ;)

Ja jos muutan freestyle-ohjelmaamme, niin voisin tehdä sen Nordmanin kappaleen, joka alkujaankin oli toinen vaihtoehto. Kaikkien muiden mielestä se on iloinen kappale, vaikka itse pidän sitä surullisena. Ehkä se on hyvä niin.

No niin, tässähän tätä työsarkaa ja unettomia öitä taas edessä. Ihan kuin ihmisellä ei muuta tekemistä olisi...

Valkoinen maa - parempi mieli :)

Takki tyhjä

Onko elämää tanssikisojen jälkeen? ;) No, ainakin hyvin nukuttu yö, mutta kieltämättä on aika tyhjä olo. Olimme siis eilen Voittaja-näyttelyn yhteydessä järjestetyissä koiratanssikilpailuissa Helsingissä. Pakkauduimme autoon klo 6 Nooran ja Olgan sekä Joannan ja Gaian kanssa. Saimme sullottua mukaan myös kaikkien häkit sekä Nooran ja Joannan rekvisiitat, mutta eipä paljon enempää kyytiin olisi enää mahtunut. Samaa tahtia kun Helsinki läheni, jännitykseni lieveni. Perillä olimme parin pysähdyksen jälkeen vasta klo 8.30 eli tuntia ennen kilpailun alkua. Tosi moni kilpailijoista oli poissa, joten alokasluokassa oli vain 8 kilpailijaa ilmoittautuneen 13 sijaan. Kilpailijat olivat esiintymisareenan takana, jonne esitykset näkyivät televisioruudun kautta. Areenan valaistus oli kuitenkin tosi kirkas, joten ei ruudusta oikein selvää käsitystä toisten ohjelmista saanut, varsinkaan niistä, joita ei ollut ennen nähnyt eikä tiennyt mitä ne pitivät sisällään.

Kisan avasivat treenikaverimme Sanna ja Nova. Heidän ohjelmansa on aivan huikea alokasluokan ohjelmaksi ja niin oli tämänkertainen suorituskin. Me starttasimme heti toisena. Olikin kiva mennä areenalle noin upean esityksen jälkeen... Olin kuitenkin tosi tyytyväinen Iitaan, se teki kaikki liikeet yhtä pyörähdystä lukuunottamatta ja oli koko ajan kuulolla. Paremmin ei olisi voinut mennä. Monet koirat jäivät katselemaan screeniä tai yleisöä tai muuten vain olivat hämillään, mutta Iitaa mikään ei hetkauttanut. Tassunantokohdassa se katsoi yleisöön, mutta mitään muuta häiriöön reagoimista en huomannut. Kaikki liikkeetkin se teki yhtä pyörähdystä lukuunottamatta. Olin siis tosi hyvillä mielin. Kunnes saimme pisteet:

Hannele Parviainen
Tekninen laatu 35 + 36 = 71
Taiteellinen vaikutelma 38 + 35 = 73
Yhteensä 144
(ei sanallista arviota)

Laura Jalli
Tekninen laatu 38 + 36 = 74
Taiteellinen vaikutelma 38 + 38 = 76
Yhteensä 150
"Koira oli tänään välillä hieman hämillään eikä aivan kaikkea tehnyt. Pääosin hyvä kontakti ja soljuvasti etenevä ohjelma."

Tiina Jounio
Tekninen laatu 39 + 35 = 74
Taiteellinen vaikutelma 40 + 35 = 75
Yhteensä 149
"Kaunis ohjelma, monipuolisuutta hieman lisää."

Pisteet 73 + 74,66 = 147,66
Sijoitus 7.

Tulimme toiseksi viimeiseksi. Varmaan ihan oikein, onhan ohjelmamme aika alkeellinen eikä sisällä mitään hienoja liikkeitä. Mutta Laura Jallin kommentti minua jäi ihmetyttämään: "Koira oli tänään välillä hämillään eikä aivan kaikkea tehnyt. Pääosin hyvä kontakti..." Miten niin oli "tänään" hämillään? Ei hän tietääkseni ole meitä ennen nähnyt, ja jos olisi, ehkä tietäisi, että tuo oli parasta Iitaa. "Eikä tehnyt kaikkea"..? Tuskin sitä yhtä pyörähdyksen poisjääntiä noin olisi kommentoitu. Olenkohan siis itse tehnyt jotain sellaista, jonka hän on tulkinnut ohjaamiseksi ja johon Iita ei tietenkään ole ragoinut. Ja "pääosin hyvä kontakti". Tuon parempaan emme valitettavasti pysty. Alhaiset pisteet ovat ihan ok, mutta jos ne tulivat noista syistä, niin voimme jättää koko koiratanssin tähän. Vaikea kyllä uskoa, koska useampi koira jäi ihan haahuilemaankin. Joten haluan uskoa, että liikkeiden määrä ja helppous ovat ne tekijät, jotka laskivat pisteitämme, sekä tietysti koreografia, koska ohjelmassa oli toistoa. Eli Tiina Jounion "monipuolisuutta hieman lisää" -kommentin ymmärrän täysin. Olisi kyllä ollut kiva saada kolmanneltakin tuomarilta sanallista arviointia.

Jotenkin on ihan hölmö olo. Etenkin kun tosi moni sanoi, ettei ole koskaan tehnyt noin huonoa suoritusta. Jos siis toiset tekevät huonoimman suorituksensa ja me parhaimpamme ja lopputulos on tämä, niin ei kauheasti kannusta jatkamaan. Olimme harjoitelleet niiiin paljon. Enkä oikein jaksa uskoa, että tuon parempaa suoritusta pystymme ikinä tekemään. Saati vaativampaa koreografiaa.

Juttelin toisen sheltin kanssa kilpailevan kanssa ja sanoin jotain, että meillä on tosi vähän liikkeitä, kun Iitalla kestää niin kauan oppia ne. Hän siihen: "Miten niin, sehän on sheltti?" No, Iitahan ei luonteeltaan mikään normisheltti ole, mutta odotukset varmaan ovat kuitenkin sen mukaiset, joten haastetta meillä siinäkin.

En tiedä, en oikein jaksa ajatella vielä jatkoa. On vaan jotenkin niin väsynyt olo. Oli kyllä väsynyttä porukkaa koko auto täynnä kotimatkalla. Päivän paras hetki taisi kaikille olla, kun saimme valita navigaattoriin kohteeksi "Koti". :)

Ai niin, Sanna ja Nova voittivat alokasluokan. http://nellinova.blogspot.com/2011/12/nova-voitti-koiratanssikisat.html Onnea! Oikealle parille meni voitto. :)

Tanssistressi?

Niin ne tilanteet muuttuu. Aiemmin päivällä olin ihan uupunut ja ajattelin, että muuttuukohan tilanne sunnuntaina, kun meidän tanssikilpailu on ohi. Vähän epäilen, että uupumus saattaisi olla oire stressistä. Ja ei, en mitenkään tietoisesti stressaa, mutta koska haluan ohjelman menevän hyvin, luulen, että alitajunnassa se stressi kuitenkin jyllää. Koiratanssi on minulle "the laji", jossa oikeasti haluan onnistua. Olisi kiva, jos voisin lähteä tanssikisoihin samalla lailla kuin rallytokokisoihin, ei välttämättä ihan niin, että treenaisi vasta edellisenä päivänä, mutta samalla mentaliteetilla. Joo, otan siis koiratanssin ilmeisen vakavasti. Ja koska tanssimme oli vielä eilenkin aikamoista räpellystä, niin ei ihme, vaikka stressi olisikin.

Jätin eilen Peppin agitreenitkin väliin. Ei ole mitään järkeä mennä sinne, jos en keskity kunnolla. Sen sijaan olen hiukan harjoitellut Iitan kanssa ohjelmamme liikevaihtoja kotona ja Peppin kanssakin koiratanssiliikkeitä.

Iitanhan pitäisi ohjelmamme alussa kieriä 4 kertaa ja koska Iita kierii vinoon, suunnitelmassa oli, että se ensin olisi minua vastapäätä ja päätyisi kierimisillä viereeni. Tämä onnistuikin tosi hyvin makupala kädessä. Ilman makupalaa näkyvillä Iita vain katsoi minua ja ölisi että onko pakko, joten ehti tehdä musiikkiin vain kaksi kierimistä. No, kaksi kierimistä siis. Sitten kävikin niin, että Iita innostui kierimisestä. Heti kun laitoin kierrettävän kranssin lattialle, Iita lähti vauhdilla kierimään. Ok, miten saan sen nyt sitten pysymään niin kauan paikallaan, että musiikki alkaa. Näiden kaikkien vaiheiden takia olemme harjoitelleet kierimistä niin paljon, että nyt lopputuloksena onkin se, että Iita kieriikin suoraan, minkä jälkeen vain tylsästi kutsun sen viereeni. Kierimisten määräkin on vähän avoin. Kuinkahan innoissaan se kisoissa on? Tällä hetkellä näyttää, että se hyvin voisi tehdä neljäkin. Täytyy katsoa tilanteen mukaan ja improvisoida.

Toinen ongelma oli pyörähdykset vastapäivään vasemmalla seuraamisessa. Eilen tajusin, että ne on vaan pakko jättää pois. Meillähän on toisessa seuraamiskohdassa liikkeestä maahanmeno, joten ita tarjosi tuossa ensimmäisessäkin seuraamiskohdassa maahanmenoa, vaikka kuinka käskytin pyörähdystä sekä suullisesti että käsimerkillä. Raukka oli ihan hämääntyneen näköinen, että tässähän piti mennä maahan. Iita ei siis yhtään kuuntele minua, se vaan oppii yhdistämään tietyt liikkeet toisiinsa. Jos oppii... Joka tapauksessa tänään vaihdoin pyörähdykset toiseen suuntaan, eli Iita onkin oikealla puolellani. Nyt se tekee pyörähdykset tosi hyvin! Tämä ehkä sopii paremmin kehäänkin, niin saadaan samalla siirryttyä kulmaa kohti.

Tänään sain muutenkin Iitalle hyvän tekemisen meiningin taas päälle. Tein palkkauksen kanssa niin, että taitoin paidanhelman ja laitoin makupalan sinne. Ensin Iita katsoi, että jaaha, ei sulla ole mitään makupaloja, en tee, mutta sitten kun se kuitenkin pohdinnan jälkeen teki, lensi paidanhelmasta makupala. Parin toiston jälkeen se oli ihan innoissaan ja teki ihan yhtä täpinöissään kuin jos minulla olisi ollut se makupala kädessä. Pienestä tämäkin oli kiinni.

Joka tapauksessa ohjelma menee ainakin osittain improvisoinniksi. Loppupätkän suunnat ainakin, kun en oikein tiedä, missä kohtaa me siellä sitten ollaan. Eniten toivon, että Iita olisi innoissaan ja tekisi mielellään. Sitten ohjelma on mielestäni onnistunut.