Hallintaa

Torstaina, jolloin yleensä olisi meidän agilitytreenit, olikin ATT:n järjestämät epikset. Ilmoittauduin töihin avoimeen luokkaan (kun kaikki mölliluokan työtehtävät oli jo täytetty), joten ajattelin sitten samalla osallistua Peppin kanssa avoimen luokan kisaan, kun en vielä möllien aikaan viitsinyt mennä paikalle. Vähän minua hirvitti, kun lähtölistassa koirakoita oli yhteensä 42 mukaanlukien Suomen huippuja. Rata oli paikoin aika haastava: siellä oli pari kohtaa, jossa todella sai pitää kiirettä mm. melkein suoran putkeen jälkeen oli hyppy - välistäveto - hyppy, ja lisäksi radalla oli 2 U:n mallista putkea. Tuossa ratapiirroksessa on piirretty vähän eri tavalla, tuo ylimmäisenä oleva nro 12 oli siis se melkein suora putki ja nuo kaksi muuta olivat todella U-mutkalla.

Mä olen niin tyytyväinen. Me onnistuttiin melkein täydellisesti! Siis omalla tasollamme. Ainoastaan kepeiltä tuli 5 virhepistettä, kun Peppi sisäänmenossa ensin jätti yhden kepin väliin. Oli niin kiva saada hyväksytty tulos, sillä sehän tarkoitti sitä, että saatiin myös aika. Sitä olikin hauska verrata Suomen huippujen aikoihin. Voittajan (Janita Leinonen) aika oli jotain 35 sekuntia, kun meidän oli päälle 46 sekuntia. Kun ottaa huomioon, että keppien alun uusiminen vei 4 sekuntia, niin eihän me olla kuin 7 sekuntia hitaampia. Heh. :) Sijoituskin oli vasta 10., mutta olo on kuin maailmanmestarilla. Ensimmäistä kertaa kisoissa mulla oli sellainen olo, että mä hallitsen tilannetta, eikä niin, että Peppi vaan kaahaa ja mä yritän ohjata sitä oikeaan suuntaan ja toivon parasta. Harjoitukset ATT:llä ovat siis tuottaneet tulosta. :)

Vettä ja rautalankaa

Nyt on löytynyt oivat koulutusmetodit: Iitalle vettä ja minulle rautalankaa. :) Tässä salainen aseeni: vedellä täytetty Bliw-pullo. Miten olinkaan unohtanut tuon pikku apulaiseni vuosien takaa! Ehkä siksi, kun ei ole ollut tarvetta, ja hyvä tietysti niin. Mutta vielä tuo sama vanha pullo löytyi koiratarvikeiden joukosta.

Se minun tarvitsemani rautalanka ei sen sijaan ole noin konkreettinen, jotta siitä saisi valokuvaa. ;)

Keskiviikkona siis alkoi Paula Speerin rallytokon alkeiskurssi, jonne minun alkujaan piti mennä Peppin kanssa. Iitan maanantainen toko ja koiratanssi oli kuitenkin peruuntunut, joten oli Iitan vuoro harrastaa. Saavuimme paikalle vähän myöhässä (päivystin vanhasta muistista väärän oven edessä ja ihmettelin kun ketään ei näy), joten kun pelmahdimme halliin, Iita suorastaan purskahti innosta. Paula yritti aluksi selittää hieman mitä tullaan tekemään, mutta totesi pian, että tehdään ensin kontaktiharjoitusta, jotta saadaan koirat hiljaisiksi. Siellä oli onneksi siis toinenkin äänekäs koira. Tälle toiselle koiralle Paula kävi tuikkaamassa jotain suihketta, kun koira ei ollenkaan keskittynyt omistajansa kanssa tekemiseen vaan räyhäsi ympäriinsä. Siitä minulle tuli flashback: minähän olin hyvällä menestyksellä käyttänyt Iitalle nuorempana vesisuihkua, kun se ei yhtään totellut. Sain Paulalta vesipulloa lainaksi, vaikka hän oli sitä mieltä, että haukkuminen ei haittaa, koska Iita kuitenkin heti ottaa kontaktia, kun rupean jotain tekemään. No, minua se haittaa, joten haluan kaikkia keinoja kokeilla. Iita haukkui, kielto ja yksi vesisuihkaus heti perään, ja Iita hiljeni lopputunniksi. Ihan hetken Iita kiersi kaukaa ja ihmetteli, mutta sen jälkeen oli täysi draivi taas päällä, mutta ilman haukkumista. Eikä tosiaan lopputunnistakaan haukkunut, vaikka aina välillä oli hiukan odotteluakin. I-H-A-N-A-A!

Aluksi tehtiin siis sellaista kontaktiharjoitusta, että käveltiin vain ympäriinsä ilman mitään käskyä, ja kun koira tuli seuraamiskohtaan ja otti katsekontaktin, se palkattiin. Näin koira oppii hakeutumaan oma-aloitteisesti tuohon paikkaan. Sitten harjoittelimme rallytokossa tarvittavia liikkeitä: paikallaan istumista ja koiran kiertoa, sivulta eteentuloa, edestä sivulletuloa (sekä vasemmalta että oikealta) ja 360 asteen käännöksiä. Paikallaan istuminen meni ihan hyvin, kuten myös sivulta eteentulo apuaskeleen kanssa. Ilman käsiapuja ja apuaskelta Iita jää vinoon, mutta apujahan saa käyttää, joten se ei haittaa. Myös edestä sivulletulo onnistui molempia kautta hyvin. 

Sitten siihen rautalankaosioon. Tykkään tosi paljon Paula Speerin koulutuksista, kun hän osaa selittää ja aina selittääkin asiat niin, että minäkin ymmärrän. Lisäksi hän seuraa tarkkaan jokaisen tekemisiä ja kommentoi tosi  paljon, jolloin toisiakin seuraamalla oppii. Hän myös aina kertoo kaikkia yleisiä asioita koiran oppimisesta koulutuksen lomassa. Tavallaan siis kaikki asiat perustellaan ja mietitään alusta asti. Noita 360 asteen käännöksiä ruvettiin harjoittelemaan pyörähdyksillä ja peruutuksilla, jolloin koira tulee tietoisemmaksi omasta takapäästään. Tein näitä Iita kanssa ja Paula sanoi, että Iita käyttää takapäätään "hemmetin hyvin". Se oli tosi kiva kuulla, sillä olen jostain syystä ollut siinä uskossa, ettei Iita oikein hahmota takapäätään... Meille tuo 360 asteen käännös vasemmalle on ollut tosi vaikea, joten rupesin siinä mietiskelemään, että voisikohan sitä koiran itsensä ympäri pyörähdystä jotenkin hyödyntää siinä, kun sen Iita osaa. Paula sanoi, että tottakai, nehän ovat koiralle ihan sama liike. Hänen piti vielä näytää oman koiransa kanssa hitaasti molemmat liikkeet, jotta tajusin, että niinhän se tosiaan on. Onglemana on vaan se, että Iita tekee pyörähdyksen niin nopeasti, että minulle tulee kiire kääntyä itse. Enkä tuota pyörähdys/käännös-juttua vielä ihan kokonaan käytännössä hahmottanut, mutta kokeilin pari kertaa, ja homma kuitenkin toimi ja minä sain Iitan kanssa tehtyä käännöksen vasemmallepäin ilman suuren ympyrän tekemistä! 

Peruuttamiseen kysyin neuvoa, kun Iita kyllä peruuttaa, kun kävelen sen edessä, mutta jos en liiku, en ole saanut sitä peruuttamaan askeltakaan. Paula sanoi, että Iitalle peruutuskäsky on se minun liikkumiseni ja että kaikki koirat ensin oppivat eleavut ja sitten vasta sanalliset käskyt. Minulla on vain jäänyt se opettaminen kesken. Olen kyllä ollut hyvinkin tietoinen, että Iita ei kuuntele, vaan katsoo eleitäni, mutta vasta kun Paula näytti mitä teen, tajusin, että minä en käytä pelkästään käsiapuja vaan koko kroppaani. Eli ensin pitäisi häivyttää se kroppa-apu, jotta pääsen käsiapujen häivyttämiseen. Yritin niin, että en lähdekään liikkeelle, vaan liikutan vain hartioitani ikäänkuin kävellessä. Ei se ainakaan vielä tehonnut, mutta täytyy harjoitella. Ja aina ennen eleavun antamista täytyy muistaa antaa selkeästi se sanallinen käsky, ei vasta sitten, kun itse jo liikun. Tämänkin kyllä tiedän, mutta käytännössä en varmaankaan aina näin tee. Ei siis ihme, ettei Iita opi mitään tällaisen tumpelo-ohjaajan kanssa. 

Saimme paljon kotiläksyjä, joita en ainakaan vielä ole ehtinyt harjoitella. Koko tunti oli täyttä asiaa ja opin todella paljon. Lisäksi Iita keskittyi koko ajan tosi hyvin. :)

Collieyhdistyksen agilitypäivä

Eilen oli ATT:n hallilla SCY:n Turun alaosaston järjestämä agilitypäivä. Kouluttajana oli Hanna Piepponen ja päivän teemana vauhdikkaat radat. Osallistujat oli jaettu kahteen ryhmään: 2- ja 3-luokkalaiset sekä möllit ja 1-luokkalaiset. Me olimme luonnollisesti jälkimmäisessä ryhmässä. Toinen ryhmä tosin teki mielenkiintoisen näköisiä ratoja, joita olisi itsekin ollut kiva päästä kokeilemaan.

Varsinaista teoriaa ei ollut, ainoastaan rataantutustumiset olivat yhteisiä. Olisin kyllä kaivannut jotain yhteenvetoa, koska nyt jälkikäteen ajateltuna en oikein tiedä, mitä päivästä jäi käteen. No, tietenkin harjoittelemamme ohjausmetodit, mutta olisin halunnut sijoittaa ne johonkin laajempaan kontekstiin ja olisin myös halunnut enemmän perusteluja, että miksi on hyvä tehdä niin, kun eri kouluttajilta saa aina erilaisia ohjeita.

Peppi oli saanut agilitypäivän kunniaksi uuden syksyisemmän pannan ja hihnan.

Meidän ryhmämme aloitti eteenlähetysharjoituksella. Peppin kanssa en ole mitään eteen-käskyä käyttänyt, vaan käskyttänyt aina vain seuraavaa estettä. Otin eteen-käskyksi sanan "mene", jota olen arjessa jonkun verran käyttänyt. Kovasti Peppi kyllä jäi katselemaan minua, että mihin nyt. Ensin kokeiltiin yhden hyppyesteen kanssa, minkä jälkeen teimme hypyn, pussin ja hypyn. Mielestäni radalla Peppi kyllä hakee hienosti seuraavat esteet, mutta pitäisi varmaan tällaisissa pätkissäkin harjoitella enemmän tuota eteenlähetystä.

Tämän jälkeen teimme "mersumerkkiä". Eli kolme hyppyä oli laitettu tähdenmalliseksi. Tavoitteena oli, että toiselle esteelle lähetetään ensimmäisen esteen takaa (tai vierestä) ja sitten mentiin kolmannen esteen taakse tekemään valssi ja ottamaan koira vastaan. Tämä onnistui meiltä oikein hyvin. Kouluttaja sanoikin, että on ihan kolmosluokan koira, niin hyvin Peppi haki esteet. Olisipa vielä kolmosluokan ohjaaja. ;)

Tauon jälkeen oli toinen rupeama, jolloin ensin harjoittelimme kolmen vierekkäin olevan esteen kanssa takaakiertoja ja välistävetoja. Tavoitteena oli se, että ohjaaja juoksee suoraan ja vain kädellään ja hieman yläkropallaan ohjaa koiraa.

Tämän jälkeen oli viiden esteen ratapätkä. Lopuksi sain Peppin kanssa tehdä vielä pidemmän ratapätkän, jossa oli yhdistettynä aamupäivän pussilta eteenlähetys ja nämä iltapäivän jutut.

Väliajalla harjoittelin Peppin kanssa keppejä. Heti kun laitoin videokuvauksen pyörimään, niin kahdella ekalla kerralla aloitus epäonnistui. Aiemmin meni kaikki kerrat tosi hyvin. Oikeesti! ;)

Sähellyshyppelyä

Par-Hau ry oli pyytänyt porukkaamme esittelemään heille koiratanssia, joten suuntasin aamupäivällä Iitan kanssa Paraisille. Katsojia oli kerääntynyt paikalle vain kourallinen. Todennäköisesti syynä oli se, että ilmoituksessa mainittu tilaisuuden toteutuvan vain, jos ei sada. Koko aamun oli satanut ja vielä tilaisuuden alkuajankohtanakin Paraisten keskustassa kuulemma satoi. Järjestäjä soitteli tuntemilleen tuleville koiratanssijoille, joten saatiin lopulta erittäin innostunut katsomo paikalle. Esiintymässä olivat minun ja Iitan lisäksi Henna ja Madde, Tiina ja Sani, Noora ja Olga sekä Joanna ja Gaia.

Emme kyllä olisi tässä kohtaa tarvinneet mitään esiintymistreeniä vaan ihan ohjelman tekemistä ja liikkeiden harjoittelua. Sekä sitä malttiharjoittelua. Iita haukkui, vinkui ja oli täynnä intoa. Enkä minä vieraassa paikassa osannut toimia uusien sääntöjeni mukaisesti. Toisaalta aikakaan ei olisi riittänyt, eikä ulkokentällä ollut paikkaa, jonne Iitan olisi voinut viedä jäähylle toisten esitysten ajaksi (auto oli turhan kaukana ja halusin nähdä toisten esitykset). Seliseli. Tosiaan ohjelmamme on tietysti vielä ihan keskeneräinen. Minä sähläsin, Iita sähläsi ja lopputulos oli sen mukainen. Iitan lempparit eli pujottelutkaan eivät onnistuneet. Ei Iita ennen ole minua vasten noin hyppinyt, mistäköhän johtui. Viimeinen puoliminuuttinen oli ihan ok, mutta muuten ei kyllä mistään tullut mitään. Kaiken lisäksi Iita-rukka pelkäsi, että tallon sen varpaille, niin kuin tein harjoitellessa. Treeneissä kun olen aina ilman kenkiä. Niin, ja mun kädet..! Kammottavaa katsottavaa. Huoh, paljon on tehtävää... Tuosta videosta on kyllä kiva nähdä, että Iitan häntä heiluu koko ajan. :) Kiva että jollain oli kivaa. ;)

Illalla olenkin viettänyt aikaani katsellen koiratanssin EM-kisojen HTM-esityksiä täältä. Kaikki Suomen edustajat olivat 15 parhaan joukossa. Mahtavaa! 



Väsy

Eiliset agilitytreenit oli pakko jättää väliin, olin vaan niin väsynyt. Menin sen sijaan koirien kanssa lenkille lähimetsään ja molemmat tietysti tykkäsivät. Kävellessämme metsätietä takaisin kotiinpäin säikähdin yhtäkkiä ihan hirveästi: oikealta puoleltani kuului rapinaa ja näin sivusilmällä mustan hahmon! Kun olin säikähdyksestäni selvinnyt, tajusin, että kukas muukaan se oli kuin Iita... Eli väsymykseni tosiaan oli tuota luokkaa... ;) Oli siis varmaan ihan hyvä, että agiin en mennyt, vaikka huono omatunto siitä onkin. No, sunnuntaina päästään kuitenkin agiliitämään collieyhdistyksen järjestämässä koulutuksessa. Ja viihtyihän se Peppi sohvallakin.

Malttia (?), tokoa ja tanssia

Lähdin eilen Iitan kanssa ajoissa treeneihin, että ehditään toisessakin treenipaikassa harjoitella malttia. Iita rupesi ääntelehtimään heti kun käännyin moottoritieltä pois ja hiljensin vauhtia. Pysähtymään pääsin vasta hiekkatiellä. Pysäyttäessäni auton Iita jo haukkui. Kovaa. Hiljeni suht pian, mutta haukku alkoi aina kun yritin lähteä liikkeelle. Jos joku meidän toimintaa seurasi, niin luuli varmaan, että autossa on kengurubensaa. Lopulta ajoin hallin pihalle. Haukkuminen jatkui entistä kovempana. Mietin jo, että kauankohan pystyn sitä kuuntelemaan ennenkuin korvat menevät lukkoon. Viiden minuutin jälkeen Iita hiljeni, nousin autosta ja otin Iitan ulos. Sitten se haukku taas alkoi. Pian Iita kuitenkin tajusi, että sen pitää tulla mun lähelle, ottaa katsekontakti ja olla hiljaa, jotta mennään eteenpäin. Eteneminen sujui näin: otin yhden askeleen eteenpäin, Iita ryntäsi täysillä haukkuen hihnan päähän, pysähdyin, Iita juoksi täysillä mun luo ja katsoi, minä otin askeleen eteenpäin, Iita ryntäsi täysillä haukkuen hihnan päähän, pysähdyin, Iita juoksi täysillä mun luo, jne jne... Taisin lopulta saada otettua jo kolmekin askelta ja päästiin hallin ovelle ennenkuin edelliset olivat edes tulleet ulos. Jipii. Kun pääsimme sisälle asti, ei ollut mitään ongelmaa. Iita keskittyi täysillä tekemiseen ja treenikaverin vinkulelukin aiheutti vain katseen kääntymisen. :)

Tokossa harjoittelimme ensin sivulletuloa. Iita teki tosi innokkaasti ja hyvin. Sitten harjoittelimme seuraamista. Otin vain parin askeleen pätkiä, koska Iita lähti heti edistämään. Pari askelta se kuitenkin pysyi hyvin oikeassa paikassa. Välillä harjoittelimme tasapainon vuoksi myös oikealla puolella seuraamista. Se sujui yhtä hyvin (tai huonosti) kuin vasemmalla puolella seuraaminen. Seuraamisen jälkeen harjoittelimme liikkeestä seisomista. Iitalla seisominen ei ole vielä mitenkään vahva liike, joten olin itse paikallani, käskin Iitaa seisomaan ja palkkasin sen heittämällä namin kauemmas. Kun se oli namin hakenut, taas uusi käsky. Vain pari kertaa Iita istahti seiso-käskyllä, muuten se tuntui ymmärtävän käskyn yllättävänkin hyvin. Eihän Iita vielä sitä tajunnut, että se voisi seisahtaa heti käskyn kuulleessaan, vaan se kipitti aina eteeni seisomaan. ;) Lopuksi oli vielä paikallaan makuuta, kun agilityryhmäläiset jo tulivat kokoamaan rataa. Hyvin sujui eli ei yllätyksiä. :)

Toinen malttiharjoitus oli tunnin päästä koiratanssitunnin alkaessa. Nyt Iita sai juonen päästä paremmin kiinni eikä tainnut ihan niin paljon haukkua kuin ensimmäisellä kerralla. Kun menimme viimeisenä sisään, Johanna kommentoi, että ei Iita tuossa kyllä yhtään rauhoittunut, kun se on patonut itseensä niin pajon energiaa. Niinpä, mutta jospa se edes oppisi käyttäytymään eli olemaan hiljaa ja vetämättä. Rauhoittumisesta ja Iitasta ei oikeastaan voi samassa yhteydessä edes puhua, ja Iitan kohdalla kun puhun rauhoittumisesta, tarkoitan oikeastaan juuri hyvää käytöstä. En vilpittömästi usko, että Iitan luonteinen koira ikinä pystyisi todella kunnolla rauhoittumaan, kun en tähänkään mennessä ole nähnyt sen sitä ikinä missään tilanteessa tekevän.

Koiratanssitunnilla oli kivaa. Alkuverryttelyksi tein pääasiassa esineen kiertoja. Esineenä oli tällä kertaa pystyssä oleva agilitypussi eli aika iso esine. Ja se olikin tosi hyvä juttu! Nyt Iitalle oli heti selvää, että se kierretään. Niin, kun ei sitä oikein tassulla voi kumoonkaan lämiä. ;) Iita irtosi jopa kolmen metrin päästä kiertoon. Tosi hyvä! Täytyy siis keksiä meidän ohjelmaan joku tosi iso rekvisiitta kierrettäväksi. Harjoittelin myös jalkojen välissä peruuttamista, jalkojen läpi menoa ja siitä esineen kiertämistä, kierimistä ja edessä-positiota, eli juttuja, joita Iita jo osaa, mutta jotka tarvitsevat lisäharjoitusta. Uutena liikkeenä harjoittelimme ristikkäisaskeleita. Aloitimme niin, että koira oli ohjaajan edessä. Johanna sanoi, että kepillä voi hieman koskettaa kylkeen ja sillä lailla avittaa koiraa ottamaan askeleen sivulle. Heh, minä sain oikein kunnolla työntää Iitaa sen kepin kanssa. Toisten koirat näyttivät kyllä väistävän keppiä ilman, että se edes kosketti. Mutta kyllä Iita jonkinlaisen käsityksen asiasta sai. Muutaman kerran otti ihan ilman kosketustakin hienon ristiaskeleen. Haasteena kyllä on se, että koira pysyy suorana. Iitan kanssa etenkin täytyy varoa, ettei se keksi kääntyä vinottain, sitä on varmaan ihan mahdoton myöhemmin korjata. Loppuverryttelyksi tein Iitan kanssa kivoja pujotteluja ja sitten vielä hiukan leikittiin. Iita olisi ollut kyllä valmis vielä kolmanteen tuntiin.

Malttia ja tanssia osa 2

Tänään meillä oli vain tunnin vuoro hallilla, joten lähdin ajoissa kotoa, jotta ehdin harjoitella myös koiratanssia. Autossa Iita vähän inisi, mutta en pysäyttänyt autoa ennenkuin yltyi vinkumiseksi. Yritin lähteä liikkeelle, mutta samantien Iita äänteli taas, joten pysäytin taas. Matkan jatkuessa Iitan vinkuminen yltyi jo haukkumiseksi, mutta hallin lähellä tie on niin kapea, ettei minulla ollut mahdollista pysäyttää autoa. Ajoin siis hallin pihalle. Siinä jouduin odottamaan vain pari minuuttia Iitan hiljenemistä. Kun sain Iitan ulos autosta, Joanna saapui Gaian kanssa, ja siitähän Iita innostui. Viimeksi matka autolta hallin ovelle oli helpoin, nyt se oli vaikein. Siihen osuuteen meni pisin aika, varmaan 10 minuuttia. Rappuset pääsimme parilla pysäytyksellä alas. Koko operaatioon meni vain 15 minuuttia. Vain puolet viimeviikkoisesta! Treenien lomassa jouduin kyllä viemään Iitan jäähylle pari kertaa, kun katsoimme toisten esityksiä. Kaiken kaikkiaan meni aika hyvin, treenikavereita kun oli tällä kertaa yhteensä kolme.

Tanssitreenit aloitin ilman Iitaa. Yritin tehdä ohjelman musiikkiin muistilapun kanssa. Muutaman kerran jälkeen minun oli pakko ottaa Iita mukaan, kun tiesin, että olen kuitenkin arvioinut liikkeiden kestot väärin. Siinä sitten mentiin namit toisessa kädessä ja muistilappu toisessa. Alku jäi edelleenkin vähän epäselväksi. Siinä on ajoituksen kanssa eniten ongelmia, kun on seuraamista molemmin puolin ja jalkojen välissä, eteenpäin ja peruuttaen sekä paikallaan pyörien. Vaihtoja liikkeestä toiseen tulee siis usein. Enkä oikein tiedä, tykkäänkö edes siitä, että siinä on puoli minuuttia vaan noita erilaisia kävelyjä eri suuntiin. Täytyy miettiä. Jos päätän pitää liikkeet tuollaisina, niin sitten täytyy ainakin miettiä sopivat suunnat ja kuviot niille. Loppu 55 sekunnista eteenpäin on minusta hyvä ja toimiva. Liikkeet ovat vaihtelevia, kehää tulee käytettyä laajasti, tempo vaihtelee ja loppuasentokin on minusta onnistunut. Harjoittelua sekin tietysti vaatii, ja paljon.

Päivällä kun kävin kävelemässä molempien koirien kanssa, oli katastrofi lähellä. Kävelimme autotien reunaa talojen välissä, kun ohi ajoi kaksi autoa. Ensimmäinen niistä veti perässään traileria, jossa oli vene. Traileri oli melkein mennyt jo meidän ohi, kun Peppi jostain syystä yhtäkkiä pelästyi sitä. Peppi hyppäsi suoraan jalkoihini, minä en edes kompuroinut vaan kaaduin suoraan polvilleni, mistä Peppi otti pultit ja päättikin hyökätä trailerin kimppuun. Iita tietenkin reagoi kaikkeen tähän väistämällä keskelle tietä. Onneksi minulla pysyi hihnat suht lyhyinä kädessä ja onneksi perässä tuleva auto pysähtyi ja odotti, että saan tilanteen haltuun. Tuli kyllä ihan puun takaa tuo Peppin pelästyminen. Eikä se kyllä sentään autojen päälle ennen ole yrittänyt hyökätä. Huh, onneksi selvittiin säikähdyksellä ja pienellä ruhjeella polvessa.

Kutsuja ja välistävetoja

...saimme Peppin kanssa eilen agilitytunnilta kotiläksyksi.

Jos kutsulähtö on jotain muuta kuin suora kutsu yhden esteen takaa, Peppi tapaa kiertää esteen. Niin nytkin, kun jätin lähtöön Peppin vinoon seuraavan esteen sijainnin takia. Onnistui tuo siten, että itse olin ekassa esteessä melkein kiinni niin, että otin Peppin suoraan vastaan. Jos olin itse menosuuntaan päin ja vähän kauempana, sieltä ei Peppi hypännyt vaan kiersi. Harjoitusta vaan!

Radalla oli kolme hyppyestettä rinnakkain niin, että ensin ne tehtiin takaakiertoina ja toisesta suunnasta välistävetoina. Väistävedot eivät menneet kovin sujuvasti. Peppi kyllä lukee minua hyvin, mutta minä olin sijoittuneena väärin. Lopulta kun otin ensimmäiseen esteeseen vekin enkä pitänyt turhan kiirettä vaan kuljin ikäänkuin Peppin perässä, homma toimi oikein hyvin. Mutta harjoitella pitää tätäkin!

Sitten ne hyvin menneet asiat. Niitä oli monta! :) Nuo kolmen esteen takaakierrot menivät joka kerralla tosi upeasti. Samaten Peppi meni kepit tosi hyvin. Kepeissä oli avoin keppikulma, mikä on kuulemma koirille paljon vaikeampi kuin pimeä kulma, mutta hyvin Peppi sen haki. Minusta Peppille kyllä tuo avoin kulma on helpompi, enkä minä ole edes osannut ajatella, että sen pitäisi olla jotenkin vaikea. Hyvä niin! Kontaktitkin menivät tosi hyvin, paitsi kerran. Keinu meni ensin liian vauhdikkaasti, mutta minun pitää siinä vaan muistaa käskyttää vähän rauhallisemmin. Putket Peppi haki hyvin kauempaakin. Viimeisenä esteenä oli putken jälkeen hyppy, jonka toiselle puolelle olin jo ehtinyt. Tavallaan tuo oli siis kutsu, mutta siinä Peppillä ei ollut mitään vaikeuksia. Oli radalla myös pakkovalssi ja yksi sokkarikin, ja nekin menivät meiltä tosi hienosti. :)

Mattotanssit

Maanantaina en päässyt Iitan kanssa toko- ja tanssitreeneihin. Tai rauhoittumistreeneihin. ;) En tiedä, mitä lopulta oltaisiin eniten treenattu. Käytin illan kuitenkin koiratanssin hyväksi ja kirjoitin tanssikappaleen sanat sekä sekunnit Exceliin. Kuuntelin kappaletta moneen kertaan ja samalla kirjoitin jokaiseen kohtaan mitä mihinkin mielestäni sopisi. Tuo toimii tavallaan muistilappunakin ja kun koreografia on saanut lopullisen muotonsa, listasta on hyvä katsoa, kuinka paljon mikäkin liike vie ohjelmasta, että erilaisia liikkeitä on monipuolisesti.

Eilen sitten testasin ohjelmaa käytännössä. Tosin areenana oli vain olohuoneen matto, kooltaan 160 cm x 230 cm (pelkkä lattia on liian liukas). Eli en aikataulutuksia ja suuntia laajempien ja liikkuvien liikkeiden osalta pystynyt suunnittelemaan, mutta sain kuitenkin kokeiltua vähemmän tilaa vievien liikkeiden sopivuuden musiikkiin ja vaihdot liikkeestä toiseen. Muutin samalla hiukan suunnitelmaa vaihtelemalla liikkeiden paikkoja keskenään. Minulla on nyt kaksi keskenään vähän erilaista versiota, joita molempia täytyy kokeilla oikein kunnon tilassa, ensin ilman koiraa ja sitten vasta Iitan kanssa. Joka tapauksessa olen oikein tyytyväinen tähän vaiheeseen. :)

Peppin kanssa oli aikomus myös kokeilla musiikkia, mutta tuo tila oli kyllä liian pieni Peppille, joten teimme vain yksittäisiä liikkeitä. Haluaisin niin opettaa Peppille kerjäämisasennon loppuasennoksi, mutta ei siitä vaan tule mitään. Nyt sain sen sentään pari kertaa tekemään oikein namin perässä, mutta sitten se taas siirtyi koko ajan lonkkaistuntaan eikä etutassujen nostaminen sellaisesta asennosta tietenkään onnistu. Tämän treeniyrityksen seurauksena se kuitenkin rupesi tarjoamaan tassua. Peppihän poikkeaa tässä(kin) suhteessa täysin Iitasta, että se ei ikinä tarjoa yhtään mitään. Istuu vaan ja tapittaa, ellei sitä ohjaa nimilla johonkin suuntaan. :) Tuo tassun antaminenkin on sellainen, jota en ole Peppille vielä saanut opetettua. Se ei ikinä ole sitä tarjonnut, ja jos olen tassua itse nostanut, se ei ole tajunnut jujua. Mutta nyt! Tietysti tartuin tilaisuuteen ja nyt Peppi osaa antaa tassun käskystä. Jee! Ja tässäkin Peppi poikkeaa täysin Iitasta. Yleensä, kun Peppille jotain opettaa, se myös oppii sen. Peppistä myös aina helposti tietää, milloin se oikeasti jo osaa jotain. Ja nyt se osaa antaa tassua. :)

Malttia ja tanssia

Lähdin Iitan kanssa tanssitreeneihin ja päätin noudattaa Tuija Seren ohjeita, eli Iitan pitää rauhoittua ennenkuin jatkan matkaa. Eli pysähtyä pitää aina, kun Iita haukkuu, vonkuu tai vetää hihnassa. Olin varoittanut treenikaveri Sannaakin jo etukäteen, että saatamme tulla "hieman" myöhässä. Ensimmäisen kerran pysäytin auton, kun Iita rupesi vinkuvonkumaan jo noin neljä kilometriä ennen treenipaikkaa. En tiedä mahtoiko se tuosta auton pysäyttämisestä mitään ymmärtää, mutta rauhottui kuitenkin ja matka jatkui. Jouduin vielä viisi kertaa pysäyttämään auton ennenkuin päästiin treenipaikan pihalle. Siellä tulikin hieman pidempi odottelu, kun Iita haukkui ja vonkui. Jouduin odottamaan 10 minuuttia ennenkuin nousin autosta. Iitan sain autosta ulos saman tien, mutta sitten vasta haukkuminen alkoikin ennenkuin sain edes takaluukun kiinni. Mitäpä siinä muuta kuin seisoimme auton vieressä ja haukkui vain kaikui kivirakennusten keskellä. Kun pääsimme liikkeelle, pääsimmekin melkein pysäytyksettä ovelle asti. Ovella sainkin taas odotella tovin. Halliin pitää mennä rappuset alas ja se oli aika paha paikka Iitalle, varsinkin kun Sanna treenasi Novan kanssa alhaalla. Lopulta pääsimme kentälle asti eikä aikaa ollut mennyt kuin puoli tuntia! Olin varautunut siihen, ettemme ehdi kahden tunnin treenien aikana treenaamaan tanssia ollenkaan, mutta aikaahan jäi vielä ruhtinaallisesti.

Iita kuunteli tosi hyvin. En tiedä johtuiko tuosta alkuvoimistelusta vai siitä, että oli vain yksi treenikaveri. Ehkä molemmista. Minulla ei ollut editoitua musiikkia vielä cd:llä, mutta kokeilimme pidemmän version tahdissa mitä liikkeitä kappaleeseen sopisi. Kyllä siihen vaan kaikkea kivaa saa sovitettua. :) Eteenpäin vaan.

Agiliitoa ja rauhallista odottamista

Olikin vaativa agilityrata tällä kertaa: kaukaa pussille lähettäminen, niisto, itsenäiset alastulokontaktit puomilla ja A:lla, takaaleikkaus ja takaakiertoja, kolme U:n mallista mutkaputkea, joista yksi oli A-esteen alla putkensuut A:n molemmin puolin, hankalahko keppikulma, pimeä putki...
Ensimmäinen kerta meni aika huonosti. Jostain syystä Peppi ei irronnut pussille ja A oli paljon houkuttelevampi kuin putki. Mutta kontaktit menivät tosi hyvin, kuten myös keinu ja kepit. Kolmannella kerralla ratakin meni jo ihan ok.

Ehdimme tehdä vain yhden radan, mutta loppuun jäi hiukan aikaa treenata yksittäisesteitä. Harjoittelin vielä alastulokontakteja niin, että jatkan juoksua eteenpäin. Peppi on kehittynyt siinä ihan huimasti ja jäi hienosti odottamaan. Keppejäkin kokeilin pari kertaa niin, että otettiin vauhtia putkelta tai hypyltä. Hienosti meni!

Olin eilen Iitan kanssa Tuija Serellä yksityistunnilla. Se oli oikein antoisa! Itse asiassa niin antoisa, että siitä täytyy kirjoittaa oikein ajan ja ajatuksen kanssa. Sain hyviä vinkkejä, joista osaa huomasin voivani soveltaa myös Peppiin. Keskityin tänään treeneissä omaa vuoroa odotellessa etenkin toisille koirille rähjäämiseen (rataa suorittava koira juoksi parin metrin päästä), johon puutuin nyt rauhallisesti ja pyysin kontaktia, josta palkitsin.

Koohottamista...

Kostautui tuo sunnuntainen kisa maanantain treeneissä. Iita ei "osannut" enää seurata. Namia tietysti seurasi, mutta ilman namia kuonon edessä oli aivan sama minkä käskyn annoin. Sivulletulokin meni vain sinnepäin jos sitäkään. Kauheaa kohellusta koko tokoilun yritys. Treenien välissä kävimme pienellä kävelyllä ja sitten odotimme vähän aikaa autossa. Koko ajan vinkunaa tai haukkumista. Koiratanssissa meni vähän paremmin, kun siinä ei mitään tarkkuutta vaativia liikkeitä tehty. Mutta siinäkin pujottelu taitaa olla ainoa liike, minkä Iita osaa ja tekee oikein.

Todella turhauttavaa, kun Iitalla riittää energiaa, mutta sitä ei saa suunnattua pyydettyyn tekemiseen. Tekemiseen kyllä, mutta vaan siihen mitä Iita itse haluaa tehdä. Tuli sellainen olo, että jos haluan johonkin edistyä, jotain pitää nyt oikeasti tehdä. En jaksa enää ihmetellä, josko tilanne joksikin muuttuisi, kun se ei muutu. Tarvitsen apua, jos haluan edes jotain Iitan kanssa harrastaa. Siksipä Iitalle (ja minulle) oli täksi illaksi suunniteltuna erikoisohjelmaa. ;) Siitä huomenna lisää.

Rallytokostartit

Nu-Pun koiraklubi järjesti Nummi-Pusulassa rallytokokisat, jonne aamulla kahdeksan aikaan lähdin ajelemaan. Lämpötila putosi matkan varrella pakkasen puolelle (-1) ja moottoritie oli paikoin jäässä. Sumukin oli välillä tosi sankka. Onneksi aurinko rupesi pian lämmittämään.

Osalllistujia oli yhteensä 24 ja rata näytti seuraavalta:

1. Käännös vasempaan

2. Koira eteen, vasemmalta sivulle

3. Pujottelu

4. Koira eteen, oikealta sivulle, istu

5. Vasen täyskäännös (eli saksalainen käännös)

6. 270 asteen käännös oikeaan

7. Koira eteen, 1 askel peruuttaen, istu, 2 askelta peruuttaen, istu, 3 askelta peruuttaen, istu

8. 360 astetta vasempaan

9. Täyskäännös oikeaan

10. Istu, kierrä koiran ympäri

11. Spiraali vasemmalle

12. Liikkeestä maahan

13. 270 asteen käännös vasempaan

14. Juosten

Iita lähti numerolla 13 ja oli siis ennen Peppiä. Ennen starttia Iita oli ihan täpinöissään kaikesta ja kuunteli aikas huonosti. Ja edisti ihan tosi paljon seuraamisessa. Iita myös aistii hyvin herkästi kaikki pienimmätkin muutokset. Iita selvästi tiesi, että menemme suorituspaikalle, eikä sillä ollut siellä mitään motivaatiota totella, vaikka hetkeä aiemmin oli ollut ihan skarppina. Ja koohotukseksihan tuo meni. Minusta tuntui, ettei Iita kuunnellut yhtään mitä sanoin, joten siihen nähden ihmeen hyvin se kuitenkin sai liikkeet tehtyä. Saimme seuraavat virhepisteet: 

1. Käännös vasempaan: 1 virhepiste, taluttimen kiristyminen

Iita ponkaisi heti startista edelle ja niinpä se talutinkin sitten kiristyi.

3. Pujottelu: 1 virhepiste, taluttimen kiristyminen

Viimeisten törppöjen välillä Iita edisti jo niin paljon, että taisin jopa vähän nykäistä, että vähän keskittyisi.

4. Koira eteen, oikealta sivulle, istu: 1 virhepiste, erittäin vino asento

En kyllä muista tuliko eteen vinoon vai sivulle vinoon. Varmaan eteen...

7. Koira eteen, 1 askel peruuttaen, istu, 2 askelta peruuttaen, istu, 3 askelta peruuttaen istu: 13 virhepistettä, tehtävän uusiminen + väärin suoritettu tehtävä

Ensin kolmen askeleen aikana Iita heittäytyi jostain syystä maahan. Muistelin, että siitä tulisi 10 virhepistettä, joten päätin uusia tehtävän. Uusimisesta siis 3 virhepistettä. Toisella kerralla Iita tulikin viimeisestä peruutuksesta sivulle eikä eteen. En oikein tiennyt, mitä olisi pitänyt/voinut tehdä, joten päätin vain jatkaa matkaa. Siitä siis 10 virhepistettä.

13. 270 asteen käännös vasempaan: 1 virhepiste, ohjaajavirhe

Taisin tässä tönäistä Iitaa, kun se edisti niin paljon, ettei käännöksestä meinannut tulla mitään.

Yhteensä 83 pistettä. Sijoitusta en laskenut, mutta taisi olla korkeintaan 15. sija. Yllättävän vähän virhepisteitä mielestäni tuli. Jos tuo tehtävävirhe olisi jäänyt pois, tulos olisi ollut tosi hyvä. Positiivisesti yllätyin siitä, ettei Iita mennyt lämimään tassullaan yhtäkään kylttiä tai tötteröä. ;) Joka tapauksessa ei tämä kauheasti kannusta ajattelmaan virallista tokokoetta. Tai ainakin Iita pitäisi ensin väsyttää jollain kolmen tunnin treenisessiolla... 

Peppi lähti numerolla 21. Treenatessamme Peppi ei aluksi pystynyt keskittymään, mutta pian se huomasi, että tehdään niitä samoja juttuja kuin kotonakin. Treenasin etenkin vasenta täyskäännöstä ja edestä oikealta sivulletuloa. Radan aluksi Peppi nuuhki maata, mutta kun noiden meille hankalien tehtävien jälkeen oli Peppin lempiliike eli koira edessä ja ohjaaja peruuttaa, niin Peppikin sai ihan uuden vaihteen päälle. Virhepisteet:

1. Käännös vasempaan: 1 virhepiste, ohjaajavirhe

Oikaisin hieman käännöstä, kun huomasin, että Peppi vaan nuuhkii ja harhailee. En kyllä arvannut, että siitä tulisi virhepiste.

4. Koira eteen, oikealta sivulle, istu: 1 virhepiste, erittäin vino asento

En muista Peppinkään kohdalla, että kummasta tuli, luultavasti edessä istumisesta, koska muistaakseni yllätyin, miten hyvin se itse oikealta kiertäminen sivulle meni.

6. 270 asteen käännös oikeaan: 10 virhepistettä, väärin suoritettu tehtävä

En yhtään huomannut, mutta arvostelulomakkeessa lukee, että Peppi istui käännöksessä. Aika outoa, kun oli oikealle käännös. Ehkä sitten hidastin liikaa enkä lähtenyt heti kääntymään.

8. 360 astetta vasempaan: 10 virhepistettä, väärin suoritettu tehtävä

Sama kuin edellisessä, eli Peppi istahti käännöksessä. Tämän kyllä huomasin, mutta en tiennyt, että siitä tulee noin paljon virhepisteitä, olisin uusinut tehtävän, jos olisin sen verran perehtynyt sääntöihin.

11. Spiraali vasemmalle: 1 virhepiste, merkin koskettaminen tai nuuskiminen

Peppi sekä nuuski että kosketti kartiota. Tosin koskettaminen oli minun vikani, kun kävelin liian läheltä enkä jättänyt Peppille tilaa. Onneksi törppö ei sentään kaatunut, siitä olisi tullut 3 virhepistettä.

Yhteensä 77 pistettä. Emme ihan viimeisiä olleet, mutta varmaan neljänneksi tai korkeintaan viidenneksi viimeisiä. Maaliin tullessamme uskoin meidän saaneen hyvät pisteet. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen Peppiin. Nyt kun se ei enää ota juurikaan häiriötä ympäristöstä, sen kanssa kaikki on jotenkin niin mutkatonta. Jos Peppi osaa, se kyllä tekee. Onneksi saimme kuitenkin hyväksytyn tuloksen!

Seuraaviin rallytokokokeisiin mennessä voisin kyllä opiskella ne säännöt kunnolla, jotta välttyisi turhilta virhepisteiltä. Samaten täytyy harjoitella hihnan kanssa, kun nyt en oikein tiennyt, miten oisin sitä milloinkin pitänyt. Se vaikutti varmasti ohjaamiseeni ja olemukseeni, kun en yleensä hihnan kanssa harjoittele. Ennen koetta ajattelin, ettei motivointi olisi ongelma, mutta kyllä se vaan on, etenkin Iitan kanssa. En tiedä, auttaisiko lelupalkalla harjoitteleminen ja vietin nostaminen siihen tekemiseen. Täytyy kokeilla, en oikein muutakaan enää keksi. Peppin kanssa homma kyllä onnistuu, jos liikkeet on hyvin harjoiteltu ja minä ohjaan oikein. Iitan kanssa sen sijaan täytyy varautua kaikkeen. Etukäteen ajattelin, että olen tyytyväinen, jos saadaan hyväksytyt tulokset, joten tyytyväinen täytyy olla. Ja onpahan kiva tietää, ettemme mene turhaan sinne alkeiskurssille. ;) 

Tanssia ja... rallytokoa!

Iita ja Peppi pääsivät molemmat mukaan tanssitreeneihin. Otin Iitan musiikin mukaan ja se "kelpasi" jopa treenikavereille. Jee! Olen jo editoinutkin musiikin kahden minuutin mittaiseksi, joten nyt vaan oikeasti pitäisi suunnitella se ohjelma. Peppi sai treenata viimeisen vajaan puolituntisen, mutta käytettiin sekin aika hyödyksi ja Peppi oli tosi innokas.

Harjoittelin myös muutamia rallytokoliikkeitä hallilla. Perjantaina tein pihalle oikein radan, jossa oli 8 rastia. Syy tähän on se, että olemme huomenna menossa rallytokokisoihin. Niinpä! Ihan kiva aloittaa kisoista, kun ei ole edes alkeiskurssia vielä käynyt. ;) Kurssi alkaa 26.10., mutta en malttanut odottaa. Ja nyt kun aloitan kisoista, niin tiedänpähän sitten, mihin kurssilla kannattaa keskittyä. Vai..? Iitalla suurin riski on siinä, että se koohottaa ja kaataa kaikki kyltit tai että se ehtii tehdä miljoona ylimääräistä liikettä, jos ohjaan myöhään tai huonosti. Iita saattaa myös edistää seuraamisessa, jolloin etenkin vasemmalle kääntymiset tuottavat ongelmia. Peppin kanssa vaikein on ohjaajan kiertäminen, koska se on Peppille ihan uusi liike. Joka tapauksessa todennäköisin syy mahdolliselle epäonnistumiselle on se, että minä en muista liikkeitä ja sääntöjä tai sitten ohjaan muuten vain väärin. Mutta onneksi on kaksi koiraa, niin on kaksi yritystäkin. :) Aluksi arvelin palkkaamattomuuden olevan ongelma, mutta hyvin nuo ainakin tuon lyhyen radan tekivät ilman palkkaa. Molemmat selvästi olivat tekemässä ja myös tiesivät, että minulla palkkaa kuitenkin on ja sitä tulee sitten myöhemmin, kun ei kerran joka välissä saanut. No, huomenna näkee miten meidän käy.